Mauri yökylässä

Veljeni koira oli meillä yökylässä. Veli oli itse jääkiekkoa katsomassa ja siksi kävimmekin eilen työpäivän jälkeen hänen koiransa Maurin meille hoitoon. Mauri on kiltti ja tottelevainen koira, joka alkuun tuntui jäävän meidän koirien jalkoihin. Ulkona Riki haukkui paljon Maurille ja menin jo itse väliin (kun en jaksanut enää sitä haukkumistakaan kuunnella). Omaa kehoa käyttäen erotin Rikin muista ja jos haukkui, "puraisin" lonkasta eli toisin sanoen nipistin kaikilla sormillani Rikiä. En nyt paremminkaan osaa sitä selittää... Kun rauhoittui, annoin mennä taas muiden luo. 

Mauri pihalla lähinnä tutki, haisteli ja merkkaili. Riki ja Ada saivat juosta keskenään. Välillä tuntuivat taas muistavan Maurin läsnäolon ja hyökkäsivät yhtenä rintamana Maurin kimppuun, jolloin Maurikin lähti leikkiin mukaan (tai lähinnä puolustautui...).

Kissat olivat Maurista mitä ihmeellisin asia. Heti sisälle päästyään löysi Smirren nojatuolista makoilemasta, mutta sen verran löytyi itsesuojeluvaistoa, että ei mennyt liian lähelle tutkimaan. Kauempaa Smirreä kierteli ja Smirre korvat luimussa vain tuijotti Mauria. Ja se riitti.

Seuraavaksi Mauri löyti Silverin. Silveriä meni lähemmäksi tutkimaan, mutta ei silti ihan kiinni mennyt. Silveri sähisi ja lopulta loikkasi sohvan selkänojalle karkuun. Silveriä Mauri "kiusasi" melkein koko illan siihen asti, kunnes aloitti haukkumaan Silverille. Siinä vaiheessa minulle riitti ja otin tiukasti Mauria valjaista kiinni ja komensin lopettamaan. Loppuillaksi jätti kissat melko hyvin rauhaan. Smirreä seuraili, kun Smirre liikkui pitkin taloa ja Silveriä kyttäsi, kun Silveri keittiön tuolilla makoili. Meidän kissat ovat kyllä tottuneet meidän omiin koiriin, mutta eivät voi sietää niitä koiria, jotka meille kylään tulee. Eivät karkuun lähde, mutta turpaan tulee, jos liian lähelle änkee. 

Ada piti pojille kuria. Ensinnäkin Ada valtasi Maurin pedin. Vaikka käytiin viereen meidän koirien oma peti, oli Maurin peti parempi. Ja Ada ei edelleenkään välitä, jos toinen koira yrittää Adaa komentaa. Ada vain tekee niin kuin itse haluaa välittämättä muista. 

Kaverikuva

Maurilla oli hieman omistavia elkeitä. Sohvan vieressä meidän jaloissa makoillessaan, ei olisi halunnut Rikin tai Adan viereen tulevan. Ärähti melko kovasti Rikille ja piti taas mennä väliin. Riki olisi varmaan karkuun halunnut lähteä, mutta en laskenut vaan silittelin ja rentoutin Rikin siihen Maurin viereen. 

Kaveruksilla sujui kuitenkin hyvin yhdessä elely. Ruokailukin sujui ongelmitta. Laitoin ensin ruoat kuppeihin valmiiksi. Ensin annoin Rikille ruoan ja sen jälkeen normaalisti Adalle. Maurille vasta viimeisenä, mutta malttoi hyvin odottaa. Rikin ja Maurin ruokapaikoilla oli eroa vain noin reilu metri, vaikka eri huoneissa olivatkin. Ja hyvin sujui. Kukaan ei ärissyt. Ada on oppinut, että Rikin kupille ei mennä, kun Rikillä ruokailu on kesken. Mutta mielellään olisi juossut Maurin kupille... 

Yökin sujui vallan mainiosti. Ada tuli normaalisti ylös nukkumaan, mutta pojat jäivät alakertaan keskenään, eikä edes erotettu toisistaan. Itse nukuin ainakin hyvin, enkä kertaakaan herännyt koirien takia. Kaikki ovat edelleen hengissä ja haavereitakaan ei näytä tulleen. Mutta Riki onkin oppinut, että yöt ovat nukkumista varten. 

Smirre löytyi illalla eteisestä hattuhyllyltä makoilemassa.

Aamulla saivat vielä juoksennella pihalla ennen kuin Mauri vietiin kotiin odottamaan isäntäväen kotiinpaluuta. 

Kyllä Ada piti Maurinkin puolia. 

Hyvin sujui vierailu ja Mauri on jatkossakin tervetullut kyläilemään.