Kesä on ihan oikeasti tullut. Lämpöä riittää, eikä koirien kanssa ole mitään viitsinyt tehdä. Koirat ovat olleet poikki pelkästään pihalla juoksemisesta. Lisäksi töissä on ollut kiireistä, joten aktiviteetit ovat muutenkin jääneet vähäisiksi. Nyt pitäisi ainakin tämä viikko olla rauhallisempi ja tänään olinkin vapaalla. Neljä päivää töitä ja katsellaan, mitä erikoista sitä keksisi tehdä. Muutama viikko ja jään kesälomalle. Tässä kuitenkin joitakin kesäisiä kuvia.
Ada on kohta seitsemän kuukautta. Iso neiti on. Ada painaa nyt 28,5 kiloa. Painon kehitys on selkeästi hidastunut. Totesinpahan tuossa kuitenkin, että oli viimeinen kerta, kun minä mittaan Adan painon... Ensimmäisestä juoksusta ei vielä merkkiä. Yhdellä Adan siskoilla ensimmäiset juoksut alkoivat jo parisen viikkoa sitten. Lisäksi eräs pentu on menestynyt hyvin pentunäyttelyssä. Oli PEK1, ROP ja vielä sai KP:n. Adan olen suunnitellut ilmoittavani elokuussa kansainväliseen näyttelyyn. Täällä meillä päin ei oikein noita näyttelyitä ole siten, että malamuuttejakin arvosteltaisiin... Ja hirveän kauaksi en vielä pennun kanssa viitsisi lähteä seikkailemaan näyttelyjen perässä.
Riki tuntuu pitävän kesästä enemmän kuin Ada ja ottaa täysin ilon irti kesän hyödyistä. Kuten puutarhaletkusta. Nyt kun meillä on oma piha, pystyy hyödyntämään Rikin iloja paremmin kuin viime kesänä. Juokseva vesi on Rikistä vain niin ihana asia. Ihan sama laittaako puutarhaletkulla vettä kuppiin, tyhjentääkö sadevesisankkoja vai suihkuttaako vettä ilmaan. Reaktio on aina sama.
Adalla on tapana tunkeutua joka paikkaan mukaan ja tässä eräs ilta en edes huomannut, kun olin suihkuun menossa, että Ada oli livahtanut oven raosta pikkueteiseen. No, otin sitten Adan mukaan alakertaan, mutta valvomatta en halunnut koko tilaan jättää, joten otin suihkun puolelle mukaan. Työnsin vaan saunan puolelle odottamaan, jotta ei liikaa saippuavedestä kiinnostuisi. Siinä sitten oven raossa korvat luimussa tuijotti se aikaa, kun peseydyin. Ei ole vielä kuitenkaan lopettanut joka paikkaan tunkeutumista...
Ja Riki on oppinut jotain erittäin hienoa! Saimme Rikin takakautta kellariin ja sieltä pari kertaa ylös etukautta ja myös alas samaa reittiä. Eli siis Riki on suurinpiirtein voittanut pelkonsa. Kuitenkin jos jätän oven auki kellariin mennessäni, ei Riki perässä tule vaan uikuttaa yläkerrassa. Mutta edistystä kuitenkin on tapahtunut.
Koirillamme on eräs mielenkiintoinen piirre ihmisten kohtelussa. Minua Riki ja Ada seuraavat melkeinpä joka paikkaan. Aina kun liikahdan, kiinnostuvat molemmat siitä, mitä teen. Ja yölläkin minun ei tarvitse paljoa liikahtaa, kun Ada tulee nuuhkimaan ja nuolemaan minua. Sen takia nukun keskellä sänkyä, jotta Ada ei yltäisi minuun... Onneksi meillä on iso sänky nykyään... Kun miehellä soi herätys, ei Ada paljoa reagoi. Ja alas lähtiessäänkin välillä pitää pyytää Adaa tulemaan mukaan. Minun herätyksen soidessa Ada aloittaa vauhkoamisen, eikä malta millään rauhoittua, vaikka kuinka komentaisin.
Ja lopuksi vielä video eiliseltä. Tänään otin puhelimellani videon, kun Riki jahtaa vettä, mutta se on vielä siellä puhelimessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti