Melkein kahden kuukauden tauon jälkeen vihdoin ja viimein on laskettu kaikki kolme koiraa samaan tilaan. Ja ulkonakin laskettiin juoksentelemaan, vaikkakin pakotin miehen mukaan vahtimaan koiria, ihan vain kaiken varalta...
Neiti tosikko...
Tilannekuva paras kuva!
Aslak johtaa joukkoa tällä kertaa.
Adalla on leikkitaidot vielä hieman hukassa. Melkein kaksi kuukautta piti kolmikkoa pitää erilaisissa kokoonpanoissa yhdessä, mutta ei kuitenkaan kolmestaan eikä Ada ja Aslak yhdessä. Tilanne on rauhoittunut ja hyvin sujuu kolmikolla. Ruokailutilanteet ovatkin jo viikon verran samassa tilassa olleet, vaikka muuten tähän päivään asti ovatkin toisistaan erossa olleet.
Tajusinpa tuossa, että eipä ole tullut kerrottua kaikkea, mitä on seurannut siitä, että menin Adan ja Aslakin tappelun väliin yksin. Kuten aiemmin oli puhe, lääkäri soitti, että sormessani on murtuma. Sain lähetteen käsikirurgian poliklinikalle, jossa sain kuulla, että murtuman lisäksi sormen jänne on revennyt.
Eipähän siinä. Kirurgi totesi, että todennäköisesti sormeni ei tule enää olemaan samanlaisessa toimintakunnossa kuin ennen eli jää muita sormia heikommaksi (onneksi kyseessä on vain nimetön) ja toimintaterapeutti, jolle minut seuraavaksi ohjattiin, oli sitä mieltä, että sormi tulee jäämään vinoon.
Toimintaterapeutti teki minulle pari lastaa, joilla aloitin kuuden viikon jakson lastahoidosta. Piti käydä jo uusia lastoja hakemassa, koska sormen turvotus laski vuorokaudessa niin paljon, että ensimmäiset lastat jäivät pieniksi, ja kiristäminen sai aikaan sen, että lastat alkoivat hajota.
Seuraavalla poliklinikkakäynnillä selviää, onko murtuma parantunut ja pysyykö sormi asennossaan, jolloin saisin aloittaa parin viikon harjoittelujakson, jonka jälkeen tulisi neljän viikon yölastajakso. Jos ei sormi ole parantunut, jatkamme parilla viikolla lastahoitoa.
Ei ole lastahoito paljoa meidän menoa haitannut. Kastua ei saisi, lasta tulee siinä tapauksessa aina vaihtaa. Vetämässä emme ole käyneet (eipä ole kelejäkään ollut). Hihnalenkillä olemme käyneet. Pyörä on edelleen jäässä, joten sillä emme ole vielä liikenteeseen päässeet. Kuitenkin näyttelykausi tekee taas tulojaan. Sunnuntaina mennään Imatralle. Pitää vaan lasta teipata siten, ettei koirakaan sitä saa irti nameja napatessaan. Ja Rikin kanssa aloitetaan rally-tokon alkeiskurssi parin viikon päästä. Ensimmäinen ongelma harrastamisen kanssa tulee, kun pitäisi lauantaina kaksi koiraa pestä ja kuivata...
Adan juoksuja odoteltiin pitkään, mutta nyt ollaankin sitten hiljalleen alkavassa tärppivaiheessa. Aslak on ihan sekaisin. Toissailtana aloitti huutamisen. Kokeiltiin tarhaan viedä yöksi, mutta parin tunnin jälkeen noin puoli yhdeltä hain pojat sisään ja siirryin kellariin nukkumaan Aslakin kanssa, jonne poika sitten rauhoittui. Päivät pojat ovat olleet tarhassa normaalisti työpäivän ajan.
Kovasti saa kyllä Aslakia komentaa. Tänään on jo muutaman kerran hypännyt koiraportin yli ja kerran oli jo lähellä, että hetki pidempää niin Adakin olisi kenties lämmennyt. Nyt sitten koiraportin molemmilla puolilla on melkoiset esteet. Lisäksi, kun ei jaksa olla aina vahtimassa, josko sittenkin Aslak pomppii sen portin yli, kokeillaan näkymätöntä aitaa. Kun keskikerros on rakennettu U-muotoon: tullaan suoraan eteiseen, josta siirrytään keittiöön ja käännytään vasempaan (keittiö jatkuu), tullaan ruokahuoneeseen ja vasemmalle olohuoneeseen. Oikea portti on keittiön ja ruokahuoneen välissä. Nyt sitten yritän estää Aslakin oleskelun ruokahuoneessa opettamalla, ettei tiettyä rajaa saa ylittää. Opetuskeinoina on ihan vain komentaminen tiukasti. Pari kertaa Aslak on väkisin mennyt rajan yli, mutta muuten on melko hyvin totellut.
Tuli tuossa huomattua, että Aslakia todella tiukalla äänellä komentaessa, Riki meni miehen tietokonepöydän ja miehen väliin makaamaan laittaen leukansa miehen jalan päälle. Eli kyllä meillä äänensävy toimii melko hyvin...
Mutta eipähän siinä. Saatiin tänään viestiä poliisilta, että on naapuri valittanut meidän koirien haukkuvan tarhassa jatkuvaan yötä päivää ja tätä on siis tapahtunut jo vuoden ajan. Soitin ja annoin hieman palautetta asiaan liittyen. Huomaa, että asiaa on jo tänään väännetty niin paljon, että en jaksa alusta asti lähteä kirjoittamaan vaan kopioin facebook julkaisuni:
"Saatiin tänään poliisilta huomautus, kun naapuri on valittanut,että meidän koirat haukkuu ja on haukkunut jo vuoden ajan läpi vuorokauden!!! Ja aivan varmasti ei ole!!!! Meidän koirat on ne hiljaisimmat tässä naapurustossa!! Joo, Aslak on sekaisin kaksi kertaa vuodessa viikot kerrallaan, mutta nytkin on koirat olleet yöt sisällä ja hiljaisina!!! Ja joo, aamulla aloitti Aslak huudon, kun tarhaan vein seiskalta, mutta kun on kuulema tänäänkin jo ennen kuutta aloittanut!! Mies jäi töistä tullessaan kuuntelemaan linkkapysäkille ja oli koirat hiljaisia olleet. Onpa kummasti pikkase liioiteltu ja prkl kun pitää suoraan poliisiin olla yhteydessä, eikä tulla naapurille juttelemaan. Poliisi oli sitä mieltä, että naapurisopu on hyvä säilyttää, kun latelin puhelimessa juttua hälle. Sanoin vaan että mikä helvetin naapurisopu, jos pitää suoraan poliisiin ottaa asioissa yhteyttä!!!! Taidan lähtee Alkoon!!!"
Että silleen. Käytiin ostamassa valvontajärjestelmä, että voidaanpahan todistaa toisin tarvittaessa, jos meinaavat vielä pidemmälle asian viedä. Ja kävin ostamassa viinipullon...
Helmikuun ainoa vetotreeni oli 2.2., kun lähdin taas kokeilemaan Adaa ja Aslakia yhdessä kicksparkin edessä. Olimme jo aiemminkin kokeilleet ja meni yllättävän hyvin, vaikka Ada juoksujakin oli taas odotuttanut kuukauden verran. Adan ja Aslakin treenistä alla video.
Muutamaa päivää myöhemmin kävikin ikävä episodi. Oma moka. En ollut ehtinyt huomioimaan koiria tarpeeksi, jotta olisin huomannut muutoksia Adassa. Olimme tulleet kotiin yhdeksän aikoihin illalla, ehdin käydä suihkussa ja mies oli vuorostaan suihkussa. Juttelin puhelimessa ja ehdin todeta ääneen, että Aslak se ottaa turpaan Adalta, kun samantien olivat toistensa kimpussa. Yksin menin väliin, työnsin Aslakin toisella kädellä pois ja otin Adasta kaulan ympäri kiinni, mutta Aslak kävi uudestaan päälle. Sohaisin käteni juuri sopivasti, jotta Adan hampaisiin jäin. Oikean nimettömän niveleen tuli molemmin puolin melkoiset haavat. Sellaiset haavat, että kolme tuntia istuttiin ensiavussa hoitoa odottamassa. Siinä loppuikin sitten minun työntekoni vanhassa työpaikassa.
Tapahtuneesta on nyt reilu kolme viikkoa ja tänään sain lääkäriltä soiton, että perjantaisten röntgenkuvien perusteella, minulla on sormessa harvinainen murtuma, joka vääntää sormeani vinoon. Että sellaista. Katsellaan nyt sitten, mikä on kohtaloni. Mutta vähällä oon tähän mennessä selvinnyt koirien väliin menemisestä. Tämä oli nyt se huippu, jonka seurauksia ei vielä lopullisesti tiedä.
Tulipahan taas käytyä. Monta viikkoa koirat saaneet olla omissa oloissaan, kun en ole ehtinyt ketään treenailemaan missään muodossa. Vaihdoin työntekijästä yrittäjäksi ja nämä muutokset ovat vieneet paljon aikaani. Lisäksi alkukuusta kävi pieni episodi koirien kanssa ja lopputuloksesta kerron seuraavassa tekstissä.
Tuusniemelle meno jännitti varmaan eniten kuin mikään näyttely. Pientä paniikkia oli ilmassa edellisenä iltana, kun kuulin vielä, miten tiukkana tuomari oli lauantaina ollut. Ja tiukkuus oli myös malamuuttien kanssa, koska malamuuteista ei yksikään ERIä saanut.
Aslakin kanssa homma meni paremmin kuin uskoinkaan. Kysyin, voinko näyttää hampaat itse, mutta tuomari halusi ensin liikkeet nähdä ja huomata, että koira on sopiva käyttökoira ottaen huomioon myös vieraan ihmisen. Ja siinä jutustellessa tuomari katsoi ihan huomaamatta Aslakin hampaat, eikä Aslak murissut ollenkaan!! Olin niin ylpeä, että siinä tuomarin läsnäollessa tuli kehuttua poika maasta taivaisiin.
Aslak sai EH:n ja oli yllättäen luokkansa ykkönen olemalla ainoa koira luokassaan.
Tuomari Kärdi Maret
"21 kk, erittäin hyvä tyyppinen nuori uros, jolla hieman epätasapainoisuutta kulmauksissa. Pystyhkö etuosa ja taaksepäin kallistuneet välijalat, korkeahko kinner. Oikeailmeinen pää, hyvät korvat, korrekti hampaisto, suurehkot silmät, silmien väri turkin väriin sointuva. Hyvä kaula, turhan laskeutuva ylälinja, hyvin kannettu häntä, ikään sopivasti kehittynyt tilava rintakehä. Vielä vahvuutta vailla raajaluusto. Hieman litteät käpälät, karvapeite vaihtumassa, mutta oikeanlaatuinen. Miellyttävä luonne, reippaat liikkeet."
Oltiin ihmeissään kommentista "karvapeite vaihtumassa". Ai mistä kohtaa?!
Ada oli rennompi kuin Kajaanissa. Käyttäytyi jopa ihan hienosti. Juoksu meni alkuun taas miten meni, mutta toisella kerralla tuomari pyysi hidastamaan vauhtia ja lopulta valitti, ettei koiralla ole tarpeeksi voimakkaat liikkeet. No aijaa. Lisäksi tuomari valitti namien käytöstä, kun ovat liian tärkeitä koiralle, joten hampaiden katsomista haittaa. Meillä kun koiria ei koko homma edes kiinnostaisi ilman hyviä nameja...
Adalle käytiin taas H ja huono arvostelu hakemassa. Jospa se viimeinen SERTi joskus tulisi...
Tuomari Kärdi Maret
"27 kk, nuori koira, jolla on epätyypilliset lyhyet mittasuhteet ja hieman korkearaajainen sivukuva. Lyhyt rintakehä, etuasentoiset eturaajat, pysty olkavarsi, niukasti kulmautunut takaa, muuten vahva raajaluusto. Hyvät käpälät, komea pää, jossa tummat silmät. Hiukan haalistunut kirsupigmentti. Hyvin kannetut korvat. Hieman pystyssä kaula. Puutteellinen eturinta. Valitettavasti koira "alusasussa", Tasapainoiset, mutta lyhyet liikkeet, eivät esitä rekikoiralle tarvittavaa voimaa. Miellyttävä luonne."
Ja Ada siis kasvatti turkin kokonaan takaisin paria viikkoa ennen...
Huh huh, kun aika rientää. Aamulla tajusin, että en ole tammikuussa paljoa meidän elämästä päivitellyt ja kaiken lisäksi on Kajaanin reissustakin unohtunut kertoa. Molemmat sankarit olivat mukana totta kai. Hirveäähän sinne halliin oli kahden sekopään kera mennä, mutta lopulta saatiin häkit pystyyn ja koirat talteen.
Jännitti taas, miten Aslak käyttäytyy... Aloitin taas hyvissä ajoin Aslakia nakkien kanssa totuttamaan ja harjoiteltiin keskittymistä. Välillä kääntyili ja haukahteli muille koirille, mutta sain nopeasti katkaistua rähinän. Kehään mennessä oli koirat melko tiiviisti asettuneet ja meidän piti päästä erään koiran eteen, mutta omistaja jo niin seisotti koiraansa siinä, että ei tajunnut siirtyä ennen kuin Aslak meinasi käydä hänen koiransa päälle... Heti Aslak rähinän lopetti, kun nakin taas kuonon eteen laitoin ja siirryimme omalle paikalle.
Juoksu meni miten meni toisten kanssa. Hieman oli lentoon lähdössä poika. Mutta hienosti Aslak seisoi ja suoritti oman osuutensa hienosti. Tuomari ei katsonut koirien hampaita itse, mikä kävi meille todella hyvin. Adan kanssa asia tuotti hieman ongelmia... Aslak sai ERI:n ja oli luokkansa kolmas. Arvostelukaan ei mikään huono ollut.
Tuomari: Delerue Pedro Sanches
"Good type. Correct head. Strong neck and topline. Deep chest. Correct front. Good movement. Correct coat."
ERI NUK3
Aslak jatkoi rähinöitään häkissä ollessaan, kun paras uros kehässä eräs koira rähisi koko ajan toisille koirille. Olimme metrin päässä kehän reunasta ja Aslakia selkeästi ärsytti toisen ärinä. Osasi herra kyllä myös rauhoittua häkkiin ja otti pienet nokosetkin siellä.
Ada oli ihan hirveä hötkyilijä. Adan kanssa emme ole edes harjoitelleet näyttelyssä hampaiden näyttämistä itse, joten sitä sitten siinä treenailtiin. Eihän siitä mitään meinannut tulla, kun sormet nakille haisi. Lisäksi Adahan oli ihan hirveän näköinen, kun ei ehtinyt turkkiaan kasvattaa takaisin...
Näyttelytreeneissä Adan juoksu on rauhoittunut, mutta kehässä ei enää rauhallisuutta ollut laisinkaan. Pystyssä kuitenkin pysyttiin ja neiti seisoi kuitenkin todella kauniisti. Tällä kertaa ei arvostelu kuitenkaan mikään mairitteleva ollut ja EH:n neiti sai.
Tuomari: Delerue Pedro Sanches
"Feminin head. Good topline. Too short in body. Too straight in front and rears. Should have deeper chest. Needs more extension in movement. Not in coat at the moment."
EH AVK3
Ja poistuminen oli Adan kanssa ihan hirveää. Ärsytti todella paljon Adan suoritus kehässä ja hötkyily ei loppunut sen jälkeen vaan tuntui vain yltyvän. Hirveä show saatiin varmaan aikaiseksi, kun yritettiin poistua ja kyllä muuten hävetti... Mutta jospa ensi kerralla sujuisi hieman paremmin... Tuusniemi olisi seuraava koitos. Tässä on odoteltu Adan juoksujen alkamista. Tämä viikko oli aikaa, jotta juoksut ehtisivät loppua ennen seuraavaa näyttelyä, mutta huonolta näyttää...
Meillähän meni joulun vietto tänä vuonna hieman eri tavalla aikaisempiin vuosiin verrattuna. Yleensä on koirat saaneet olla kaikessa mukana, mutta Aslakin tulon myötä, kun Ada on herkistynyt mm. ruoalle, ei jouluherkkujen myötä haluttu taisteluita pyhien ajaksi. Joten koirat saivat viettää aikaansa aika paljon luita järsien tarhassa.
Ensiksi Riki lähti meidän mukaan äitini luokse aattoa viettämään. Aamunhan Riki jo aloitti vahtimalla lahjoja kuusen alla kotona. Ja Rikihän on aatona aina ihan täpinöissään, joten varoittelin jo äitiäni asiasta... Hienosti äitini luona meni, vaikka siskoni oli perheineen paikalla ja nuorin pelkää meidän koiria todella paljon! Rikiä ei poika edes oikeastaan kiinnostanut, mutta ohikulkiessaan tönäisi isolla koollaan pienen vajaan kaksi vuotiaan turhankin helposti nurin. Riki pääsi pulkkakyytiä lapsille antamaan. Aisat ovat ostoslistallani, mutta tällä kertaa mentiin vielä ihan perusvaljailla. Pienin oli isoveljen sylissä ja hienosti koko matkan kyydissä malttoi istua. Äitinsä oli suurimmaksi osaksi mukana, mutta käytiin myös reittiä, jossa olimme ihan keskenämme. Hienoa tunnelmaa; pakkasta -20, Rikiretki (sisäpiirin juttu) ja joululauluja laulettiin.
Kotona Riki pääsi tarhaan ja hetkeksi otettiin karvaton neiti sisään lämmittelemään. Otettiin kuitenkin kohta Aslak sisään joululahjoja aukaisemaan. Ja voi että kun meni poika sekaisin, kun sai oman lahjansa! Jokainen koira sai omantyyppisensä lahjan ja Aslakille kyseessä oli vetolelu, jonka kanssa Aslak juoksi ympäri olohuonetta ja viskoi sitä jokapuolelle! Kyllä oli poika onnellinen!
Ja mitäs minä sainkaan joululahjaksi!? Kuten jo yllä kuvassa pilkisti: kickspark max koira-adapterilla ja tuplajarrulla!! Kyllähän minä jo erinäisten sattumusten kautta tiesin sen saavani, mutta jäi siinä lisävarusteet ja väri kuitenkin yllätykseksi. Ja totta kai ensimmäisenä piti kickspark koota ja lähteä Aslakin kanssa sitä testaamaan! Mies totesi kotiin tultuamme, että "kyllä lähditte hirmuista vauhtia!" Ja meni siinä kyllä muutama päivä totutellessa mm. jarruja käyttämään ja tuntumaa hakiessa. Muutaman päivän jälkeen otin jo Aslakin ja Rikin yhdessä sen eteen ja todella hienosti meni!
Treenin jälkeen pääsi Aslak myös tarhaan, kun otettiin Ada aukaisemaan lahjoja ja turkittomana pääsi yön viettämään sisällä. Kongilelulla mentiin Adankin kanssa, mutta pallon muodossa. Tykkäsi Adakin omasta lelustaan niin paljon, ettei malttanut puruluuta syödä ollenkaan. Ja liekö maha ollut täynnä ihan oikeata luuta, jota oli päivän tarhassa syönyt.
Riki sai omat lahjansa aukaista hieman myöhässä. Ja ei tullut ajateltua ihan loppuun asti Rikin lahjan kanssa. :) Puusta tehdyt lahjat eivät oikein Rikin käsittelyä kestä...
Uuden vuoden vieton osa aloitteli jo muutama päivä aikaisemmin ennnen sallittua rakettien ampumis aikaa. Sunnuntai-iltana oli Ada ja Aslak olleet jo tunnin verran illalla tarhassa ja itse juuri nukkumaan käymässä, kun Ada aloitti kiljumisen tarhassa. Juoksin alakertaan miehelle samalla huutaen, että koira huutaa tarhassa. Ja pakkaseen vähissä vaatteissa kiireellä juostiin katsomaan, mikä Adalla on hätänä. Mitään fyysistä emme löytäneet, mutta Ada oli täysin paniikissa ulkona! Sisään Ada saatiin niskavilloista raahaamalla, kun kieltäytyi maasta muuten liikahtamasta. Aslak oli kunnossa ja lopulta vein Aslakin ja Rikin tarhaan ja Ada pääsi viettämään yön vieressä sängyssä makoillen. Tuttu vaan epäili, että noinkohan on lähellä käynyt joku pienen pamauksen käynyt tekemässä (sisään ei mitään kuulunut) ja Ada sitä säikähti. Mutta Ada on sen jälkeen viettänyt aikaa sisällä, emmekä ole tällä viikolla vetolenkilläkään käyneet, kun en ole halunnut ottaa riskiä paukuista. Silloin tällöin on jokunen pauke kuulunut...
Uuden vuoden aatto meni muuten ihan hyvin. Kuuntelimme musiikkia sisällä ja koirat juoksutettiin pihalla ennen kuutta. Ystäväpariskunta tuli alle vuoden ikäisen poikansa ja cottonin kanssa meille saunomaan ja iltaa viettämään. Eikä Adalla ollut mitään hätää, kun cottonin kanssa touhuili ja varovaisena lapsen touhuja seuraili. Ennen nukkumaan menoa käytin Adan pihalla hihnassa ja pojat pääsi ihan irti tarpeilleen.
Vuosi 2014 oli oikein tapahtumarikas. Adan näyttelyura aukesi ihan kunnolla menestyksen myötä, vaikka sitä viimeistä sertiä ei vielä tullutkaan. Aslak saapui meille ja lauma on saanut aivan uutta eloa. Ja Riki vain on edelleen nallukka ja nauttinut elämästään täysin rinnoin harrastusten ja lauman myötä. Ja Rikiä ollaan saatu fyysisesti parempaan kuntoon, kun paino on tippunut 47 kilosta 39 kiloon!!
Vuosi 2015 tuo tullessaan näyttelyitä ja Adalle viimeisen sertin metsästystä ja Aslakille sen ensimmäisenkin metsästystä. Kicksparkin myötä on tullut aivan uutta intoa vetotouhuihin. Ja Adan saaminen hyvään fyysiseen kuntoon on edelleen tavoitteena. Hieman on edistystä tapahtunut, kun painokin on jo pari kiloa noussut. Tarhan rakennus jäi vajaaksi kesällä, joten sitä jatketaan, kun sää sallii. Tavoitteena saada taottua järkeä itse kullekin päähän. Ada on sitä jo jonkin verran saanut, kun jättää rähinätkin kesken, mutta Aslak veisi edelleen rähinät loppuun asti, jos ei väliin mene. Riki on ruvennut joissain asioissa vastaan laittamaan, joten niihin asioihin pyritään puuttumaan ja saamaan tilanteet entiselleen.
Tässä vielä pari kuvaa Adasta. Yllä Ada on karvattomana joulukuussa 2013 ja alla karvattomana joulukuussa 2014. On se vaan hienosti kasvanut. Ada on todella hienosti kehittynyt niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Vielä kaipaa massaa lisää, mutta treenikausi onkin vasta aluillaan. :)
Ja vielä lopuksi videota Adan treenistä kicksparkin kanssa.
