Seuraukset väliinmenemisestä

Tajusinpa tuossa, että eipä ole tullut kerrottua kaikkea, mitä on seurannut siitä, että menin Adan ja Aslakin tappelun väliin yksin. Kuten aiemmin oli puhe, lääkäri soitti, että sormessani on murtuma. Sain lähetteen käsikirurgian poliklinikalle, jossa sain kuulla, että murtuman lisäksi sormen jänne on revennyt. 

Eipähän siinä. Kirurgi totesi, että todennäköisesti sormeni ei tule enää olemaan samanlaisessa toimintakunnossa kuin ennen eli jää muita sormia heikommaksi (onneksi kyseessä on vain nimetön) ja toimintaterapeutti, jolle minut seuraavaksi ohjattiin, oli sitä mieltä, että sormi tulee jäämään vinoon. 

Toimintaterapeutti teki minulle pari lastaa, joilla aloitin kuuden viikon jakson lastahoidosta. Piti käydä jo uusia lastoja hakemassa, koska sormen turvotus laski vuorokaudessa niin paljon, että ensimmäiset lastat jäivät pieniksi, ja kiristäminen sai aikaan sen, että lastat alkoivat hajota. 

Seuraavalla poliklinikkakäynnillä selviää, onko murtuma parantunut ja pysyykö sormi asennossaan, jolloin saisin aloittaa parin viikon harjoittelujakson, jonka jälkeen tulisi neljän viikon yölastajakso. Jos ei sormi ole parantunut, jatkamme parilla viikolla lastahoitoa. 

Ei ole lastahoito paljoa meidän menoa haitannut. Kastua ei saisi, lasta tulee siinä tapauksessa aina vaihtaa. Vetämässä emme ole käyneet (eipä ole kelejäkään ollut). Hihnalenkillä olemme käyneet. Pyörä on edelleen jäässä, joten sillä emme ole vielä liikenteeseen päässeet. Kuitenkin näyttelykausi tekee taas tulojaan. Sunnuntaina mennään Imatralle. Pitää vaan lasta teipata siten, ettei koirakaan sitä saa irti nameja napatessaan. Ja Rikin kanssa aloitetaan rally-tokon alkeiskurssi parin viikon päästä. Ensimmäinen ongelma harrastamisen kanssa tulee, kun pitäisi lauantaina kaksi koiraa pestä ja kuivata...