World in my eyes

Jääpuikon Ada <3

Peruskoulutusta

Rikin kanssa peruskoulutus on aina ollut helppoa. Ja edelleenkin, kun treenaillaan silloin tällöin rally-tokoa, Rikin kanssa touhuilu on todella helppoa. Ei tarvitse kuin pyytää ja Riki tekee. Totta kai välillä pitää muistutella joitain asioita. Esimerkiksi liikeestä maahan meno on Rikille aina ollut haasteellinen ja etenkin jos treenistä on aikaa, on saattanut asia unohtua. Mutta perusasiat Riki osaa.

Adan kanssa on tullut huomattua, että jotkut asiat ovat jääneet opettamatta kokonaan. Olemme niin keskittyneet vetotreeneihin, että perusasiat ovat jääneet pois. Aslakin kanssa olemme aloittaneet treenaamaan hallittavuustestiä varten ja samoja asioita olemme Adankin kanssa treenailleet. Mutta. Esimerkiksi seuraaminen ei Adalta ilman hihnaa onnistu laisinkaan! Se saa vain ihmeellistä hyppimistä aikaiseksi. Mutta heti kun otin näyttelyhihnan käyttöön, Ada seurasi todella hienosti. Sillä olemmekin nyt harjoitelleet seuraamista. Ja aina kun seisahdun, käsken Adan istumaan sivulle. Hiljaa hyvä tulee.

Olemme Adan kanssa harjoitelleet myös paikallaan odottamista. Käsken Adan eteeni istumaan ja sanon paikka. Kävelen takaperin kauemmaksi ja palaan takaisin palkitsemaan Adan. Alkuun piti lähteä liikkeelle todella lyhyestä matkasta ja pienestä hetkestä, mutta hiljalleen olen onnistunut pidentämään matkaa, mutta todella kesken treeni on edelleen. 

Aslakin kanssa olemme treenailleet samoja asioita kuin Adan kanssa, mutta seuraamista olemme harjoitelleet ilman hihnaa. Namien kanssa Aslak seuraa hyvin. Ei todella hyvin, mutta hyvin. Ja silloinkin pidän nameja kädessäni siten, että Aslak saa nuolla kättäni koko ajan. Ja samalla tavalla käsken pysähtyessäni istumaan sivulle. Istuminen sujuu Aslakilla hyvin. 

Paikallaan odottamista ollaan harjoiteltu samalla tavalla kuin Adan kanssa ja samalla tavalla ollaan hiljalleen päästy eteenpäin. Pitäisi vain useammin treenailla niin hyvä tulisi. 

Ja Adan ja Aslakin treenit ollaan joka kerta päätetty hyppimällä esteitä. Eli treenaillaan samalla odottamista ja sitten pääsee innolla juoksemaan ja loikkimaan. 

Adan treeni

Aslakin sosiaalistamista

Kävimme eilen Aslakin kanssa treenailemassa sosiaalisuutta erään järjestön avoimien ovien päivässä. Aloitimme pihalla olemalla puolisen tuntia. Hiljalleen lähestyttiin muita ihmisiä ja koiria. Todella ärsyttävää tuollaisessa tapahtumassa on kuitenkin se, että ihmiset jäävät koiriensa kanssa oviaukkojen läheisyyteen, mikä tietysti on hankalaa Aslakin kanssa. 

Aslak olisi alkuun innokkaana toisten päälle käynyt, mutta hiljalleen namien avulla sain Aslakin keskittymään minuun. Lopulta siirryimme oviaukon läheisyyteen ja siitä hiljalleen sisälle. Sisätila jännitti hieman alkuun Aslakia, kun äänetkin oli erilaisia. Sivummalla olimme edelleen ja namien avulla Aslak oli rauhallinen. Kohta eräs nainen pyysi meitä kokeilemaan temppurataa ja sitä sitten hetken kokeiltiin. Siinä oli hyppy, nenällä lautasen kosketus ja kiertämistä. Juttelimme myös agilitysta ja kerroin jännityksestä aloittaa, kun Aslakin suhtautuminen toisiin koiriin on hieman haasteellista. Ihmiset saivat minut kuitenkin miettimään asiaa ja rohkaisivat kokeilemaan. Nyt ajattelinkin harjoitella Aslakin kanssa hallittavuustestiä varten, josko olisimme valmiita kokeilemaan jo alkuvuoden kursseille pääsyä, 

Kokonaisuudessaan treeni meni hyvin. Lopussa Aslak menetti hermonsa pari kertaa ihan kunnolla. Ekalla kerralla kuulema ohikulkeva koira oli katseellaan haastanut Aslakin (en itse nähnyt sitä) ja toinen kerta tuli melkein ensimmäisen jälkeen, joten Aslak oli jo kuumana valmiiksi. Siirryimme ulos katsomaan agilitynäytöstä, jossa Aslak säikähti todella kovasti, kun koirat juoksivat tunneliin. Namitkin alkoivat loppua, joten lähdimme siirtymään kohti porttia ja poistumaan paikalta. Kuitenkin sinne oli portille jämähtänyt taas porukkaa, joten ohittaminen meni ärinän kanssa. 

Aslak, tapaturma-altis koira

Lauantaina saimme yökylään miehen veljen lisäksi hänen ranskanbuldogginsa. Kerran aiemmin ovat Aslakin kanssa tavanneet ja silloin meni tunti, jotta toimeen tulivat. Tällä kertaa otettiin ensin Ada pihalle ranskista vastaan. Ada oli totta kai säkä pystyssä vastassa, mutta sen jälkeen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. 

Seuraavaksi otettiin Ada sisään ja Aslak pihalle. Yllättävän hyvin meni pojilla. Aslak oli vaan koko ajan toisen palleja nuolemassa, mutta ranskiskaan ei vastaan sanonut. Kohta otettiin myös Riki pihalle ja edelleen meni hyvin. Sisällä pidettiin Ada portin toisella puolella (ihan kaiken varalta) ja pojat toisella puolella. Ada jopa ehkä vahti Aslakia ranskiksen puolesta. Kun ranskis oli Adan kanssa samalla puolella porttia ja Aslak innokkaana heti toisella puolella, ärisi Ada Aslakille. 

Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan ja lopulta ranskiksella paloi käämi Aslakin lähentelylle. Pari kertaa ottivat yhteen. Toisella kerralla huomasin Aslakin nostavan tassuaan, mutta en sen tarkemmin tarkistanut asiaa ennen kuin sunnuntai-iltana ihmettelin, miksi Aslak koko ajan nuolee tassuaan. Tarkempi tarkastelu kertoi, että Aslakin oikean tassun polvitaipeessa oli taas ihan kiva avohaava. Puhdistettiin ja laitettiin side. Tänään laitettiin suojan kanssa Aslak tarhaan, kun ei muita vaihtoehtoja ollut ja töistä sain vihdoinkin eläinlääkärin kiinni. Töiden jälkeen käytiin näyttämässä tassua ja Aslak sai antibiootit. 

Eläinlääkärireissu olikin taas oma juttunsa. En saanut meidän normi eläinlääkäriä kiinni, joten kävimme sitten seuraavan vaihtehdon luona. Kerran aiemmin ollaan siellä käyty ja silloin Adalta kuvattiin lonkat ja kyynärät. Aslakin kanssa rauhassa odoteltiin vuoroa, kun huoneesta tuli kääpiöpinseri. Se ei todellakaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Kun pinseri meni lopulta ulos odottelemaan, jäi se tuijottamaan ikkunan takaa, mikä ärsytti edelleen Aslakia. Kohta sisälle oli tulossa toinen koira, jolloin meidät otettiin odottamaan jo huoneeseen, jotta ei tappelua tulisi. Aslak hyppäsi pöydälle, jonka ell nosti ylös. Aslak oli kiltti niin kauan, kunnes ell rupesi hoitamaan haavaa. Silloin kääntyi katsomaan ell ja murisi. Otin Aslakia kaulan alta kiinni, ell hoiti tassun ja kohta Aslak pääsikin jo alas pöydältä. Ulos mentiin takakautta, jotta ei tulisi kohtaamisia toisten koirien kanssa. Kyllähän siinä ohimennen katsekontaktin Aslak otti suomenpystykorvan kanssa, mutta käskin Aslakin kääntymään vasemmalle ja tilanne raukesi sillä. 

Nyt siis mennään antibiootilla, tötteröllä ja avohaavan puhdistuksella ja haavaan laitettavalla geelillä. En muista nimeä. Mutta saamme kuitenkin jatkaa treeniä normaalisti. Ainoastaan huonolla kelillä haava tulee suojata. Että näin tällä kertaa. 

Videota treeneistä

Ostin itselleni uuden lelun. Denverin actionkameran. Hintaa ei roimasti ollut, on ihan perustuote. Mutta minun käyttööni tarpeeksi. Eilen testailtiin lenkeillä ekaa kertaa. Ensin Rikin kanssa, mutta Rikin kanssa vetäminen on vähän mitä on ja Adan kanssa olin jo, että jes, nyt tulee hyvää videota, kunnes tajusin, että ei muuten tallentanutkaan... Ja sitten oli niin pimeää, että ei otsalampun valossa nähnyt mitään videosta. 

Tänään aamusta lähdettiin vuorostaan Aslakin kanssa vetämään. Ja totta kai kamera oli mukana. Ja olikin niin hieno lenkki, että muokkasin (ekaa kertaa elämässäni) videosta mieleisen. Leikkasin "huonoja" ;) pätkiä pois ja lisäsin hieman tehosteita ja musiikkia. Tuollainen siitä sitten tuli: 

Käytiin äsken myös Adan kanssa. Pitääkin ruveta kattomaan, mitä tällä kertaa saan aikaiseksi...

Adan treenit

Emme ole pariin viikkoon treenanneet taas ollenkaan vetohommissa koirien kanssa. Koirat ovat saaneet pihalla juosta vapaana ja siten kuntoaan kasvattaa, mutta Ada ei ole paljoa lähtenyt leikkimään toisten kanssa. Hetkittäin juoksevat ja painivat, mutta muuten Ada käy poikien välillä komentamassa ja palaa takaisin minun luokseni. 

Tänään ajattelin lähteä tekemään lyhyet lenkit Adan ja Aslakin kanssa ja huomiselle jättää Rikin lenkittäminen. Vielä Adan kanssa lähtiessä olin sitä mieltä, että muutama kilometri riittää ja sitten Aslakin kanssa sama. Kuitenkin kilometrin jälkeen, kun piti reitti valita, päädyinkin pidemmälle reitille. Ja siitäkin olisin voinut valita 5 km tai 6 km lenkin ja jotenkin kummasti päädyttiin pidemmälle reitille... 

Alkusyksystä kävimme samaa reittiä, mutta homma meni siten, että parin kilometrin vetämisen jälkeen Ada siirtyi pyörän rinnalle juoksemaan. Tällä kertaa, vaikka edellisestä treenistä onkin aikaa, Ada oli pyörän edellä koko matkan. Vauhti oli vajaa 8 km/h eli ei erityisen nopea, mutta minulle oli tärkeintä, että Ada oli edellä koko ajan. Muutaman kerran kävelimme hetken ja seisahduimme välillä lepäilemään, mutta joka kerta levon jälkeen Ada lähti reippaasti töitä tekemään. 

Aslakin kanssa treeni jäi nyt välistä, mutta huomenna on taas uusi päivä.