Adalla on ihme mörköilyä. Aikaisemmin en edes itse asiassa pistänyt merkille, mutta maanantaina huomasin, kun siskonpoika saapui yökylään. Kesällä juoksentelivat yhdessä ja leikkivät ja kumpikin nautti todella paljon. Nyt ei tarvinnut pojan kuin pihaan tulla, eikä Ada suostunut pojan luokse menemään. Ada ulvoi ja marmatti pojalle. Lähelle tuli ainoastaan, kun kutsuin ja silitettyä sai, kun kiinni pidin. Kun poika juoksenteli Rikin kanssa pihalla jalkapalloa pelaten, Ada muutaman metrin päässä tuijotti ja ulvoi. Kun poika otti valokuvia ja minä pelailin Rikin kanssa, hyökkäili Ada Rikin kimppuun, mutta perääntyi myös nopeasti.
Sisällä ollessa meni hieman paremmin, vaikka alkuun väisteli Ada poikaa edelleen. Kuitenkin tiistaiaamuna aamupiirrettyjä katsoessamme, Ada makoili välissämme sohvalla ja poika Adaa silitti. Huonoja kokemuksia ei lasten kanssa Adalla ole ollut. Ainakaan meidän tietääksemme. Mietin tietysti sitäkin mahdollisuutta, että koirien tarhassa ollessa, onko joku käynyt koiria kiusaamassa?! Tai liekö riittänyt sekin, että naapurien lapset ajelevat pyörällä ja mopoilla tuossa kujalla huutaen ja pyöränkellojaan kilistellen. Mutta meidän tietojen mukaan, mitään ei olisi sattunut. Ja Riki käyttäytyi normaalisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti