Tuossa parisen viikkoa sitten kävi miehen veli meillä viikonloppua viettämässä. Mukana oli tietenkin ranskisuros, joka on meillä aiemminkin vieraillut. Kyseessä on sama ranskis, joka on aina rakastanut Adaa yli kaiken ja Ada on lähinnä hämmentyneenä katsonut, että mitä ihmettä se tekee. Tällä kertaa ei Ada ihan niin hämmentynyt enää ollut...
Ada antoi toisen haistella ja ihmetellä. Ada sieti sen hyvin, kunhan ei liikaa toinen yrittänyt lähennellä. Selkään jos uros yritti nousta, rupesi Adalta jo ääntäkin lähtemään.
 |
Lopulta Adaa alkoi hieman ärsyttää ja sai tappelun Rikinkin kanssa aikaiseksi. Molemmat makoili jalkojeni juuressa ja ilmeisesti tappelun aloitus liittyi jotenkin leluun, joka oli koirien välissä. Ada kävi Rikin kimppuun ja totta kai Riki siihen vastaa. Itse sitten siinä koirien yläpuolella ollessani siirsin läppärin nopeasti sivuun ja otin molempia niskasta kiinni samalla tiukasti komentaen koiria lopettamaan. Muutaman kerran sain käskyttää kunnes lopettivat. Eihän sitä aina oikein suositella väliin menemään, jos koirat tappelee, mutta tähän mennessä olen joka kerta itse ollut menossa Rikin ja Adan väliin. Ja kertaakaan en ole vielä itse saanut osumaa ja olen kuitenkin saanut tappelun loppumaan.
Suurimmaksi osaksi pidimme Adan ja ranskiksen erossa toisistaan. Ja samalla Rikin ja Adan toisistaan. Toisaalta itse väsyin vahtimaan Adaa ja toisaalta taas pelkkä Adan ja Rikin leikki sai ranskiksen hämmennyksen valtaan. Ruokakin aiheutti hieman riitaa Adalla. Ei todellakaan ollut vieraalla asiaa Adan ruoan lähelle.
Sunnuntai-iltana meillä oli kaksi todella väsynyttä koiraa. Piti välillä tarkkaan katsoa ovatko elossa, koska niin rauhallisesti hengittivät. Viikonloppu oli todella stressaava ainakin meidän ronteille.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti