Viikonloppuna vihdoinkin päästiin jännittämään toden teolla Adan räjähtämistä. Perjantai-iltana Ada vihdoinkin tiputti lämmöt alle 37. Lauantainvastaisena yönä Ada alkoi liikehtiä levottomana ja pyrki paljon ulos. Ada olisi halunnut mennä tarhaan, ja jos olisi saanut päättää, olisi todennäköisesti synnyttänyt pennut koppiin. Aina ulkona käydessä Ada ensimmäisen pyrki tarhaan ja tärisi oven edessä.
Lauantaina lämmöt olivat aamusta lähtien edelleen reilusti alle 37. Koko päivän jännitimme, milloin poltot alkavat, mutta totta kai neiti odotutti iltaan asti ja vasta kymmeneltä supistukset alkoivat voimistua. Aika tuntui todella pitkältä odottaessa ensimmäisen pennun syntymistä! Ehdin jo miettiä, että mitenkähän pitään odotan ja missä vaiheessa pitäisi eläinlääkärille soittaa. Yhdeltätoista kuitenkin tuli Adalta vedet ja poltot voimistuivat edelleen. Ensimmäinen pentu syntyi puoli kahdeltatoista ja totta kai vielä takaperin. Autoin Adaa vetämällä pentua supistusten tahdissa ulos ja kohtapa Ada pääsi putsaamaan pennun. Autoin sikiöpussin poistamisella pennun naamalta.
Ensimmäiset pennut syntyivät hyvin reippaalla tahdilla ja puoli kahteen mennessä oli syntynyt viisi pentua. Tämän jälkeen Ada piti taukoa. Itse säikähdin jo ja puoli viideltä soitin eläinlääkärille, joka sanoi, että vielä voidaan odottaa, mutta kuudelta soitto, jos ei tapahdu mitään. Viideltä Adalla alkoi taas poltot, mutta kuuteen mennessä ei pentua kuulunut ja soiton jälkeen lähdimme eläinlääkärin vastaanotolle.
Eläinlääkäri antoi Adalle oksitosiini ja kalkkia pienen tutkimuksen jälkeen. Tämän jälkeen seuraava pentu syntyi nopeasti, mutta valitettavasti tämä pentu jouduttiin lopettamaan. Pentu sai olla ensin Adan luona ja Ada pesi pennun. Eläinlääkäri kävi antamassa pennulle rauhoittavaa kaksikin kertaa, kunnes pentu nukahti Adan viereen. Tämän jälkeen eläinlääkäri kävi Adalta salaa hakemassa pennun pois ja antoi lopetuspiikin. Taas on itku kurkussa, kun tätä käy läpi. Pentu, joka ehti olla luonamme vain pienen hetken ja suru on suuri.
Adalle piti antaa tunnin kuluttua lisää oksitosiinia ja hetken kuluttua syntyi seitsemäs pentu. Tämä pentu oli hyvässä kunnossa. Tiesimme, että pentuja on kahdeksan ja eläinlääkäri katsoi myös ultralla, että ei enempää näe. Jäimme siis taas odottamaan. Taas kerran eläinlääkäri joutui antamaan oksitosiinia. Ei nähnyt järkeä, että yhden pennun takia leikattaisiin, joten pienillä annoksilla oksitosiinia mentiin. Liikutimmekin Adaa, mutta pentua ei alkanut kuulumaan. Pikkuisen Ada supisteli ja lopulta pentu aina vilahti, mutta meni aina takaisin synnytyskanavaan. Eläinlääkäri lopulta veti pennun ulos, kun Ada ei vaan enää jaksanut ponnistaa tarpeeksi. Sikiöpussi oli jo hajonnut ja pentu oli hieman vihreän liman peitossa. Pennulla oli myös alkuun vaikeuksia imemisen kanssa ja sitä piti tukea tissillä. Lähdimme kohta kotiin ja huolehdimme ensin Adan ja pentulaatikon siistiksi, Adalle ruokaa ja sitten viimeisen pennun ensimmäisenä tissille.
Nyt on vuorokausi siitä, kun kotiin päästiin. Olin valvonut 31 tuntia ja nukuin 1,5 tunnin päiväunet. Illalla taas 11 aikaan nukkumaan. Yön heräilin kuuntelemaan pentujen ja Adan uikuttamisia ja seurailemaan, mikä pentulaatikossa on meininki.
Eilen mittasimma kotiuduttuamme pennut ja tänään mittasin jo uudestaan. Jokainen pentu on saanut painoa lisää ja viimeisenäkin syntynyt pentu on todella reipas ja syö nyt hyvin ja ilman apua (oikeastaan jo eilen). Yksi uros on olevinaan saanut niin paljon painoa vuorokaudessa, että noinkohan on tullut eilen mittausvirhe... Olevinaan eilen painoi 505 grammaa ja tänään 691 grammaa... Muut pennut ovat saaneet painoa vuorokaudessa n. 30 grammaa.
Kaikki voivat hyvin, mutta väsyneesti. Itse olen nyt kaksi viikkoa kotosalla seuraamassa Adan pennunhoitoa ja pentujen kehitystä. Olen saanut paljon ihmetellä uusia asioita. Esimerkiksi olen lukenut, että pennut ovat paljon emän luona, jotta lämpimänä pysyvät, mutta nämä pennut ovat välillä yksikseen jossain nurkassa tai sisarusten kanssa pienessä kasassa tai sitten siellä emon luona. Ja lisäksi olin alkuun todella huolissani, kun pennut halusivat maata Adan alla. Joku tuntui olevan aina Adan rinnan alla ja kasvot toki vielä sisäänpäin. Kävin usein kääntämässä pennun kasvot ulospäin, mutta aina kääntyi takaisin! Että kaipa ne sitten pärjäilee. Ada on todella väsynyt. Ei paljoa häiritse pentujen tissillä olo, kun neiti nukkuu sikeästi. Ei enää vingukaan, toisin kuin yöllä silloin tällöin. Mietin, että noinkohan neiti on pikkaisen riippuvainen minun läsnäolosta ja herätteli minua ihan tarkoituksella yöllä... En tiedä. Lauantaina teki samaa, kun yritin päiväunia ottaa, aloitti vinkumisen, mutta rauhoittui nähdessään minut hereillä.
Pentukuvasaastetta siis paljon luvassa seuraavien viikkojen aikana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti