Aslakin ensimmäinen viikko meillä

Kaikkea on sattunut ja tapahtunut, mutta ainakin Aslak on kotiutunut hyvin. Ja ollaan tarhakoirasta (ainakin muutaman viikon aikaisesta) saatu varsinainen sisäkoira. 

Maanantaina käytiin Aslakin kanssa tutustumassa toisiimme pitkällä lenkillä. Veimme auton korjaamolle ja sillä aikaa käytiin tekemässä 10 kilometrin ja reilun 2 h lenkki kaupungissa ja sen laidalla. Keli oli hieman sateinen ja kylmä, mutta onneksi ei satanut juuri lenkin aikana. Käveltiin "metsä"polkuja keskustaan. Paljoa ei ollut muita lenkkeilijöitä, mutta kaikkea muuta vastaan tulikin. Käveltiin kerrostalon ikkunaremontin ohi ja kävelykadulla sai Aslak harjoitella hieman itsehillintää, kun olisi halunnut ihmisiä mennä tervehtimään. Alikulkutunnelit ei häirinnyt yhtään Aslakia, mutta piippaava liikennevalo oli todella mielenkiintoinen tapaus. Ja tuli huomattua, että Aslakikaan ei pysy takakontissa vaan menee heti kun voi jopa etupenkille istumaan. 

Lenkki oli ilmeisesti liian rasittava Aslakin tassuille, koska sai anturiin haavan. Nopeasti rupesi kuitenkin paranemaan, mutta silti pidettiin pari yötä Aslak sisällä Rikin ja Adan ollessa tarhassa. 

Aslakista on joitakin mielenkiintoisia piirteitäkin löytynyt. Mm. lenkin jälkeen kävi näpistämässä banaanit pöydältä ja ensimmäiset yöt sisällä oli ilmeisesti tylsiä, koska kävi näpistelemässä pöydiltä kirjoja, kyniä, roskia ja lipastosta villasukkia. Lisäksi ne tylsät yöt oli kuitenkin niin kivoja, että Aslak ei meinaa haluta tarhaan mennä enää ollenkaan! Ja silloin, kun Aslak tarhassa on Ada naapurinaan, kaivaa tiensä Adan kaveriksi. Eräs aamu herättiin siihen, että Ada itki tarhassa. Aslak oli kaivautunut taas Adan kaveriksi ja mennyt Adan koppiin, kun vettä kuitenkin satoi ihan mukavasti. 

Onhan sitä tappelujakin ollut. Adalta tuli verta suusta erään tappelun jälkeen, mutta muuten ollaan vahingoilta selvitty. Ja Adakaan ei enää niin paljoa hermoa ruoka-aikoina, kun ollaan uusia tapoja otettu käyttöön. Nyt ei lasketa Adaa ollenkaan 1-2 metrin läheisyyteen ruokakaapille tai pöydän luokse, jossa ruokia valmistelen. 

Perjantaina päästiin vihdoinkin pyöräilemään, kun torstai-iltana mieheni vihdoin rälläköi pyörän lukon auki. Ensin kävin Rikin kanssa viiden kilometrin pyörälenkin ja sitten päätettiin lähteä kokeilemaan Aslakin vetotaitoja. Mies lähti Adan kanssa edellä ja minä kokeneempana otin Aslakin, koska ei ollut mitään hajua Aslakin vetämistyylistä. Matka ei ollut pitkä. Vain pari sataa metriä, kun Aslak lyyhistyi tien laitaan. Lähti alkuun todella innokkaana vetämään Adan perään, mutta kohta vauhti hidastui ja Aslak lyyhistyi. Tajuissaan oli koko ajan ja hetken ihmeteltyäni sain Aslakin nousemaan ylös. Mutta kotiin päin lähdin kävelemään takaisin Aslakin kanssa. Muuten ei ole mitään ollut. Sen jälkeen ei olla vedetty, mutta eilen käytiin 5 km lenkki Pärnällä, josta eilen kerroinkin jo. Sekä Adan ja Aslakin kasvattaja olivat tulleet siihen tulokseen, että Aslakilla on yksinkertaisesti huonompi kunto kuin Adalla ja oli liian innoissaan ja happi olisi loppunut kesken. Pitää joku kerta lähteä kokeilemaan uudestaan, mutta tällä kertaa ilman Adaa. 

Lauantaina käytiin tutustumassa uusiin koirakavereihin. Ystäväni sakemanni ei oikein Aslakista tykännyt. Heti alkuun osoitti kyllä, kuka reviirin omistaa. Antoi kuitenkin Aslakinkin tutkia paikkoja, mutta ystäväni mies oli kiellettyä aluetta ja lastenkin luona piti varoa, joten kutsuin Aslakin pois lapsia lähestyessä. Saivat sellaisen tappelun lopulta aikaiseksi, että ystäväni mies sai ihan kunnolla tarttua Aslakin turkkiin ja repiä koirat pois toisistaan. Siihen jäi se. 

Käytiin myös Nasti-cottonia moikkaamasa. Nastin kanssa sujuikin jo paljon paremmin, vaikka Nasti ei ihan tykännytkään Aslakista. Mutta Aslak ei ärsyyntynyt pienemmälle ollenkaan vaan yritti vaan leikkiä, vaikka toinen komenti kovasti. 

Niin ja täyttihän Aslak perjantaina 1 v. <3