Tälle päivälle oli luvassa myrskyä. Ainakin olevinaan. Meille asti ei kovin kummoista myrskyä tullut. Mitä nyt satoi vettä todella paljon, kun lähdettiin Adan ja Aslakin kanssa treenaamaan ja vesisade rauhoittui, kun kotiin tultiin.
Totesin jo vielä sisällä ollessani miehelle, että saattaahan se ruveta satamaan, mutta otan riskin. Emmekä päässeet edes pihasta pois, kun sade alkoi. Mutta lähdimme silti. Annoin vielä Adan ja Aslakin kuluttaa pahimmat höyryt (niinpä niin) ennen lähtöä pihalla juoksemisella, mutta eipähän tuosta apua ollut. Taas kerran kumpikin oli innokkaana lähdössä ja kiinni pitämisessä oli työtä, kunnes pystyin lähtökäskyn antamaan. Maksiminopeus olikin 36,2 km/h.
Olin todella yllättynyt, kuinka hienosti Ada kuunteli minua. Vain kerran Ada meinasi ennakoida reitillä, mutta olin itse siihen jo varautunut, mikä tietenkin on voinut olla osasyynä ennakoimiselle. Kuitenkaan Ada ei meinannut edes yrittää reitille, jota olemme viime aikoina kulkenut eniten. Ja kun siirryimme tältä kulkemaltamme tutulta reitiltä hieman sivumpaan polkua pitkin oikaisemaan, Ada kuunteli taas käskyjä todella hyvin.
Kävimme Rikin kanssa vetolenkillä alkuviikosta ja sen lenkin jälkeen totesin, että olisi hienoa, jos saisin yhdistettyä Rikin voiman, Aslakin vauhdin ja Adan pään toimivaan valjakkoon. Tänään vauhti ja pää oli kokonaan Adan harteilla. Ada piti vauhtia yllä, eikä Aslak meinannut pysyä vauhdissa kovinkaan helposti. Adan ravi oli niin vauhdikasta, että Aslak pysyi parhaiten rinnalla laukalla, mutta yritti kuitenkin epätoivoisesti ravata perässä. Onhan näiden kahden rakennekin hyvin erilainen ja Ada isona, korkearaajaisena narttuna saa askellukseen enemmän lennokkuutta kuin Aslak.
Matka oli 6 km, keskinopeus 10,6 km/h. Aslak kiihdytti taas viimeiselle kilometrille. Varmaan taas odotti naapurin koiralle rähisemistä, mutta kuitenkin pihan kohdalla Aslakia ei kiinnostanutkaan ja Adakin juoksi suoraan ensimmäisen risteyksemme ohi. Ada juoksi ennakoimatta ohi myös oikoreitin. Hieman olin ihmeissäni...
Lenkki oli siis oikein onnistunut! Vaikka olimmekin kaikki aivan märkiä, kun kotiin päästiin. Ada jo matkalla yritti tassullaan kuonoaan pyyhkäistä ja joitakin kertoja pysähdyin, jotta Ada sai ravisteltua päätään. Ja piti itsekin naamaa ja laseja pyyhkäistä, kun omakin naama oli täynnä valuvaa vettä. Vaatteet oli aivan märät myös. En ole vielä koskaan ollut niin märkä ja likainen lenkin jälkeen ja meninkin suosiolla kylppäriin riisumaan märät vaatteet. Eli meillä myrsky oli tunnin kestävä kaamea vesisade, joka kasteli ihan mukavasti niin minut kuin koiratkin. Oli päivän mittaan vettä satanut, mutta töissä ollessani sade oli ainakin todella vähäistä, eikä tuulikaan nyt mitenkään pahimmasta päästä ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti