Ensimmäisen pennun lähtö

Tänään lähti Kuunloisteen Kunik omaan uuteen kotiinsa. Pennut saivat aamun viettää yhdessä Adan kanssa sisällä ja ulkoillen, kunnes hakijoiden tulo läheni ja muut pennut vietiin pentuhuoneeseen ja Kunik sai jäädä Adan kanssa hellittäväksi. Viimeiset sylittelyt, silittelyt ja suukottelut ennen kuin jouduttiin luopumaan ensimmäisestä. Haikeaahan se oli. Mutta vielä jäi kuusi rasavilliä pissaajaa ja kakkaajaa talouteen ja Adan hoiviin. Ensi viikolla lähteekin sitten kaksi uusiin koteihinsa. 

Alkuun Kunik ei olisi halunnut lähteä, kun taisi unikin jäädä hieman pahasti kesken ja yrittikin takaisin sisälle päästä. Matkalla neiti oli vain nukkunut rauhassa, vaikka alkuun olikin syliin yrittänyt kiipeillä. Onnea Kunikille uuteen kotiin! 

Ada ja tulehtuneet anaalirauhaset

Adallahan tulehtui anaalirauhaset viikkoa ennen synnytystä niin pahasti, että tuli jo fistelikin, josta rauhanen rupesi tyhjentymään. Nyt, kahdeksan viikkoa myöhemmin, Adalla tulehtui taas anaalirauhanen. Viimeksi tulehtui oikea ja nyt vasen. Eläinlääkäri kuitenkin totesi, että oikeanpuoleinen oli hienosti parantunut ja siinä ei mitään ongelmaa nyt ollutkaan. 

Meidän koirillahan ei terveydellisiä ongelmia ole koskaan ollut ja nyt nämä ongelmat saavat minut jopa hieman hämilleen, enkä nytkään osannut huomata ajoissa, että Adalla olisi anaalirauhasissa mitään ongelmaa. Eilen Ada oli vain todella äksy pennuilla ja piti naapuritarhaankin siirtää, kun rähisi kovasti. Sisälle ottaessa yritin mitata lämpöä, ettei nisätulehdusta tai muuta ongelmaa olisi, mutta neiti ei antanutkaan mitata. Huomasin samalla, että peräaukon ympärillä oli hieman verestävää vuotoa. Ja ei muu auttanut kuin soitto eläinlääkärille ja matka vastaanotolle. 

Eläinlääkäri otti asian heti vakavasti ja antoi heti rauhoitusaineen. Vasen anaalirauhanen oli suurentunut todella isoksi ja erite oli jo osittain kovettunut. Fisteliä ei ollut vielä loppuun asti muodostunut, mutta siinä hoitotoimenpiteitä tehdessä, peräaukon viereen repesikin aukko, josta kovettunut erite tuli osittain ulos. Erite oli kuitenkin jo niin kovaa, että se ei kokonaan tullut ulos ja eläinlääkäri huuhteli anaalirauhasta, jotta erite lähtisi pehmenemään. Hän myös laittoi suoraan rauhaseen antibioottitahnaa ja antoi lääkkeet myös piikkinä. 

Ada herätettiin ja lähdettiin kotiin toipumaan. Nyt neiti hoitaa pentuja tötterö päässä ja kaksi kertaa päivään annetaan särkylääkettä ja antibioottia sekä hoidetaan fisteliä pesemällä, puhdistamalla ja vetramililla. Lisäksi Ada siirtyy nyt normaaliin ruokintaan, jotta ainakin siltä osin pystyisimme helpottamaan, ettei rauhaset enää tulehtuisi. Pitää parin viikon päähän sopia vielä tarkastuskäynti. 

Onneksi pennuille tuli jo seitsemän viikkoa, joten Adan pitäminen erossa pennuista on helpompaa, ettei pennutkaan koko aikaa olisi Adan pyllyllä, eikä Ada äksyilisi pennuilla liian kovasti. 

Pentuelämää

Pennuilla alkaa olla ikää neljä viikkoa. Vilskettä ja vilinää riittää. Pissiä ja kakkaa riittää. Pennut madotettiin kahden viikon iässä ja tänä viikonloppuna toisen kerran. 

Alkuun pennuilla meni vuorollaan mahat löysälle, kun maitohan maistui todella hyvin. Pari kertaa viikon välein annettiin maitohappobakteereja myös pennuille. Adallehan niitä on tässä koko ajan mennyt. Maha on Adalla ollut koko ajan löysällä, mutta viime viikolla maha meni ripulille. Kolme päivää seurailtiin ja annettiin Avital Floraa, mutta maha ei ottanut rauhoittuakseen ja perjantaina kysyin eläinlääkäri mielipidettä, miten kauan tätä seuraillaan, vaikka löysä maha onkin normaalia imettävällä nartulla. Vastaus oli, että ei kannata pitkään seurata ja kaikki keinot käyttöön! No niinpä sitä sitten viitisen päivää Adalla oli päällä Canikur-kuuri, Avital Flora ja vielä Attapekt. Lisäksi eläinlääkäri suositteli ruokaa herkälle vatsalle, jota kävimmekin ostamassa. Viidentenä päivänä Ada olla vatsa ensimmäistä kertaa normaalina. 

Kiinteää ruokaa pennut pääsivät maistamaan 2,5 viikon iässä. Nyt saavat säännöllisesti kolme kertaa päivässä kiinteää ruokaa ja hyvin maistuu. Pennut ovat kasvaneet todella paljon ja osalla ainakin on jo kolme kiloa täyttynyt. Tiistaina viimeksi mittasin yhdeltä pennulta painon. Toisen kohdalla ongelma tuli, kun ei oikein enää mittakulhoon mahtunut... Reppanakin on kehittynyt todella hyvin! Vielä viikkoa aiemmin oli paljon pienempi kuin muut ja hoikka neiti. Nyt on kuitenkin saanut kasvussa toiset kiinni.

Pentulaatikko ei enää viikko sitten tuntunut pennuille riittävän. Kaksi kiipesi jo reunan yli kakkosnelosta hyödyntäen. Kakkosnelonen otettiin pois ja paria päivää myöhemmin otettin pentulaatikon seinämä irti, jotta saivat koko vierashuoneen käyttöönsä. Rohkeasti lähtivätkin huonetta tutkimaan. Paitsi yksi, jota vaan nukutti niin paljon. Reppanakin kävi herättelemässä välillä, mutta ei auttanut. Uni vei voiton. 

Hampaat on pennuille kasvanut ja onkin todella terävät ja kovassa käytössä! Aina pentuhuonetta siivotessani, joku roikkuu lahkeessa kiinni ja pentuhuoneessa istuessani on useampi änkeämässä syliin tai näykkimässä jalkonani ja vaatteitani. 

Kissat eivät ole oikein olleet kiinnostuneita pennuista. Talo on sen verran suuri, että pystyvät välttelemään pentuja hyvin. Lapsia ovat kohdanneet, mutta pennut ovat olleet vielä pieniä. Pentuja on sylitelty, leikitelty ja ovat saaneet vieraita tavata paljon. Kynsien leikkuuta on treenattu. 

Minun pitäisi tehdä päätös, kuka sankari jää kotiin. Valinta on ollut vaikea, mutta hiljalleen sieltä on suosikki tullut. Pelko on, että tuleeko jatkossa Adan kanssa toimeen, mutta kuten Adan kasvattajakin totesi, on Ada kuitenkin jo neljä vuotias elämänkokemusta omaa vahva narttu. Joten, eiköhän se ole se pikku piru, joka meille jää. Tämä piru on aina vastassa pentuhuoneen ovella, kun tulen. Se viihtyy sylissäni ja nuolee naamaani, vaikka toisaalta yrittää kovasti minut syödäkin. Piru komentaa toisia, rähisee ja murisee. Hieman on pieni kiusanhenki. 

Poikien treeniä

Jostain kumman syystä Ada ei oo päässyt treenailemaan vaan ollaan käyty kävelylenkeillä ja palloa pihassa heitelty. Pojat taas ovat senkin edestä päässeet. Viime viikolla saimme kerran jo Aslakin kanssa tehtyä lenkki kicksparkilla. Mutta vain sen yhden kerran. Sen jälkeen siirryimme taas kickbiken kanssa lenkkeilyyn. Tällä viikolla olemmekin ahkerasti käyneet melkeinpä päivittäin vetolenkkejä tekemässä. 

Maanantaina pääsi lenkille Aslak ja tiistaina Riki. Keskiviikkona molemmat lähtivät lenkille, kuten myös torstaina. Torstaina meinasikin jo kiire tulla, kun tulimme Adan kanssa lenkiltä ja siinä jo mietin, että kohta alkaa sade rännäksi muuttumaan. Kiirehdimme kotiin ja ajattelin lähteä poikien kanssa lenkille. Kävin sisältä pojille varusteet ja ulos päästessäni taivaalta jo räntää tulikin. Kamat siis nopeasti kasaan ja menoksi. Enää ei Rikillä kuitenkaan menointoa ollut, joten lenkki jäi 2,5 km mittaiseksi. Kotiin juoksikin sitten ihan mukavaa tahtia Aslakin rinnalla.

Perjantaina oli lepopäivä pojilla ja lauantaina päätin ottaa kicksparkin esiin! Tarkoituksena oli ottaa taas molemmat pojat, mutta Riki vingahteli etuosaansa tarhasta ottaessa, joten jätinkin Rikin kotiin. Aslakin kanssa kävimme sitten n. 5 km lenkki tekemässä. Hieman alkuun taas ihmetteli, kun tulinkin melko nihkeästi perässä verrattuna kickbikeen. Lenkki olikin melko rauhallinen ja keskinopeus oli sport trackerin mukaan 8,1 km/h. Tiet oli kertaalleen aurattu, mutta pieni pätkä mentiin vain rekan tekemää uraa pitkin. Koko ajan tuli edelleen lunta, välillä jopa vaakatasossa. Jotenkin kummasti vastaan ei tullut ketään... 

Pojat ovat edelleen joutuneet paljon olemaan tarhassa, mutta välillä myös sisällä päässeet käymään. Lisäksi ovat saaneet viettää aikaa samassa tarhassa ja vapaana juoksennella pihassa. Ja toki vetolenkit ovat olleet tärkeänä aktiviteettina pojilla. Lauantai-iltana annoin pojille luut tarhaan, joten näin sunnuntaina ollaan myös vietetty vapaapäivää treenien osalta. 

Pennut 4 vrk

Pennuille tulee tänään ikää 4 vrk. Painoa olen kerran päivässä mitannut. Kaikille on tullut kivasti painoa lisää, myös niille pienimmille. Painot vaihtelevat 660-860 gramman välillä. Pienimmän lähtöpaino oli 460 grammaa ja on nyt 660 grammaa. Kolmella on paino yli 800 grammaa. 

Narttu

Uros, narttu, narttu

Ada on oppinut olemaan hienosti pentujen kanssa. Alkuun olin huolissani, että Ada ei tallo pentuja tai makoile niiden päällä, mutta nyt pystyn jo rauhallisin mielin siltä osin olemaan. Ada on liikkuessaankin hienosti oppinut varomaan, ettei astu pienten päälle. 

Ada on ollut kuitenkin hieman levoton ja pihalla ollessa pyrkinyt tarhan taakse. Sinne eräs päivä tekikin ison montun, johon kävi makaamaan. En meinannut millään saada Adaa sieltä pois. Herkuillakin yritin, mutta vaikka olisikin muuten kelvannut herkut, ei niillä saanut houkuteltua Adaa montusta pois. Lopulta piti vain ottaa niskasta tiukasti kiinni ja vetäistä vaan sieltä kovasti pois. Omassa pihassa ollaankin käytetty nyt vain hihnassa ulkona. 

Narttu

Narttu

Adalla on ollut tarve päästä omia juttuja tekemään ja tullut viereen hellittäväksi, kun olen telkkaria sohvalla katsonut, joten eilen päätin lähteä Adan kanssa hieman kävelylle. Annoin ensin Adan imettää pennut, vaikka en ajatellutkaan pitkällä käydä. Kävimme kävelemässä noin kilometrin verran ja Ada olisi halunnut pidemmällekin. En kuitenkaan uskaltanut, kun ketään ei jäänyt kotiin pentujen luokse. Lisäksi pelkäsin, että jos Adalle jotain tuleekin kesken lenkin, on auttaja töissä. Ada oli kuitenkin oikein reipas lenkkeilijä ja juoksimmekin hieman kotiin tullessa. Tänään pidensimme jo hieman matkaa. Olisikohan ollut n. 1,5 km. Illalla ajattelin käydä vielä ehkä hieman pidemmänkin lenkin, kun mies töistä kotiutuu. Mutta Ada on heti rauhallisempi, kun on saanut liikkeelle lähteä. Tässä on kuulema omaan emäänsä tullut. Heti liikkeelle, vaikka pennut ovat vasta syntyneet. 

Ruoka maistuu Adalle hyvin ja maitoa tulee myös hyvin. Pojat ovat päässeet tarhasta sisällä käymään. Kuitenkaan ei Adan ja pentujen luokse ja näköyhteyttäkään ei ole. Adaa ei poikien sisällä oleminen ole stressannut vaan viihtyy hyvin pentulaatikossa.

Uros 4 vrk

Eskimo-pentueen syntymä

Viikonloppuna vihdoinkin päästiin jännittämään toden teolla Adan räjähtämistä. Perjantai-iltana Ada vihdoinkin tiputti lämmöt alle 37. Lauantainvastaisena yönä Ada alkoi liikehtiä levottomana ja pyrki paljon ulos. Ada olisi halunnut mennä tarhaan, ja jos olisi saanut päättää, olisi todennäköisesti synnyttänyt pennut koppiin. Aina ulkona käydessä Ada ensimmäisen pyrki tarhaan ja tärisi oven edessä. 

Lauantaina lämmöt olivat aamusta lähtien edelleen reilusti alle 37. Koko päivän jännitimme, milloin poltot alkavat, mutta totta kai neiti odotutti iltaan asti ja vasta kymmeneltä supistukset alkoivat voimistua. Aika tuntui todella pitkältä odottaessa ensimmäisen pennun syntymistä! Ehdin jo miettiä, että mitenkähän pitään odotan ja missä vaiheessa pitäisi eläinlääkärille soittaa. Yhdeltätoista kuitenkin tuli Adalta vedet ja poltot voimistuivat edelleen. Ensimmäinen pentu syntyi puoli kahdeltatoista ja totta kai vielä takaperin. Autoin Adaa vetämällä pentua supistusten tahdissa ulos ja kohtapa Ada pääsi putsaamaan pennun. Autoin sikiöpussin poistamisella pennun naamalta.

Ensimmäiset pennut syntyivät hyvin reippaalla tahdilla ja puoli kahteen mennessä oli syntynyt viisi pentua. Tämän jälkeen Ada piti taukoa. Itse säikähdin jo ja puoli viideltä soitin eläinlääkärille, joka sanoi, että vielä voidaan odottaa, mutta kuudelta soitto, jos ei tapahdu mitään. Viideltä Adalla alkoi taas poltot, mutta kuuteen mennessä ei pentua kuulunut ja soiton jälkeen lähdimme eläinlääkärin vastaanotolle. 

Eläinlääkäri antoi Adalle oksitosiini ja kalkkia pienen tutkimuksen jälkeen. Tämän jälkeen seuraava pentu syntyi nopeasti, mutta valitettavasti tämä pentu jouduttiin lopettamaan. Pentu sai olla ensin Adan luona ja Ada pesi pennun. Eläinlääkäri kävi antamassa pennulle rauhoittavaa kaksikin kertaa, kunnes pentu nukahti Adan viereen. Tämän jälkeen eläinlääkäri kävi Adalta salaa hakemassa pennun pois ja antoi lopetuspiikin. Taas on itku kurkussa, kun tätä käy läpi. Pentu, joka ehti olla luonamme vain pienen hetken ja suru on suuri. 

Adalle piti antaa tunnin kuluttua lisää oksitosiinia ja hetken kuluttua syntyi seitsemäs pentu. Tämä pentu oli hyvässä kunnossa. Tiesimme, että pentuja on kahdeksan ja eläinlääkäri katsoi myös ultralla, että ei enempää näe. Jäimme siis taas odottamaan. Taas kerran eläinlääkäri joutui antamaan oksitosiinia. Ei nähnyt järkeä, että yhden pennun takia leikattaisiin, joten pienillä annoksilla oksitosiinia mentiin. Liikutimmekin Adaa, mutta pentua ei alkanut kuulumaan. Pikkuisen Ada supisteli ja lopulta pentu aina vilahti, mutta meni aina takaisin synnytyskanavaan. Eläinlääkäri lopulta veti pennun ulos, kun Ada ei vaan enää jaksanut ponnistaa tarpeeksi. Sikiöpussi oli jo hajonnut ja pentu oli hieman vihreän liman peitossa. Pennulla oli myös alkuun vaikeuksia imemisen kanssa ja sitä piti tukea tissillä. Lähdimme kohta kotiin ja huolehdimme ensin Adan ja pentulaatikon siistiksi, Adalle ruokaa ja sitten viimeisen pennun ensimmäisenä tissille. 

Nyt on vuorokausi siitä, kun kotiin päästiin. Olin valvonut 31 tuntia ja nukuin 1,5 tunnin päiväunet. Illalla taas 11 aikaan nukkumaan. Yön heräilin kuuntelemaan pentujen ja Adan uikuttamisia ja seurailemaan, mikä pentulaatikossa on meininki. 

Eilen mittasimma kotiuduttuamme pennut ja tänään mittasin jo uudestaan. Jokainen pentu on saanut painoa lisää ja viimeisenäkin syntynyt pentu on todella reipas ja syö nyt hyvin ja ilman apua (oikeastaan jo eilen). Yksi uros on olevinaan saanut niin paljon painoa vuorokaudessa, että noinkohan on tullut eilen mittausvirhe... Olevinaan eilen painoi 505 grammaa ja tänään 691 grammaa... Muut pennut ovat saaneet painoa vuorokaudessa n. 30 grammaa. 

Kaikki voivat hyvin, mutta väsyneesti. Itse olen nyt kaksi viikkoa kotosalla seuraamassa Adan pennunhoitoa ja pentujen kehitystä. Olen saanut paljon ihmetellä uusia asioita. Esimerkiksi olen lukenut, että pennut ovat paljon emän luona, jotta lämpimänä pysyvät, mutta nämä pennut ovat välillä yksikseen jossain nurkassa tai sisarusten kanssa pienessä kasassa tai sitten siellä emon luona. Ja lisäksi olin alkuun todella huolissani, kun pennut halusivat maata Adan alla. Joku tuntui olevan aina Adan rinnan alla ja kasvot toki vielä sisäänpäin. Kävin usein kääntämässä pennun kasvot ulospäin, mutta aina kääntyi takaisin! Että kaipa ne sitten pärjäilee. Ada on todella väsynyt. Ei paljoa häiritse pentujen tissillä olo, kun neiti nukkuu sikeästi. Ei enää vingukaan, toisin kuin yöllä silloin tällöin. Mietin, että noinkohan neiti on pikkaisen riippuvainen minun läsnäolosta ja herätteli minua ihan tarkoituksella yöllä... En tiedä. Lauantaina teki samaa, kun yritin päiväunia ottaa, aloitti vinkumisen, mutta rauhoittui nähdessään minut hereillä. 

Pentukuvasaastetta siis paljon luvassa seuraavien viikkojen aikana!

Adan tiineyden eteneminen, 56 vrk

Tänään on hieman erilaista päivää vietetty. Minulle tämä oli viikon ainoa vapaapäivä, kun eilen vietin päivää töiden puolesta vielä ensiapukurssilla. Ada eilen käyttäyty omituisesti; läähätti, nuoli itseään paljon ja oli levoton. Pistimme käyttäytymisen lähestyvän synnytyksen piikkiin, mutta tänä aamuna neidillä alkoikin peräaukosta verenvuoto kakan teon jälkeen. Soitto päivystävälle eläinlääkärille ja suunta vastaanotolle.

Eläinlääkäri otti tiedot ylös ja aloitti tutkimisen. Heti löytyikin syy verenvuodolle: tulehtunut anaalirauhanen! Rauhanen oli jo melko pahasti ehtinyt tulehtua ja muodostanut fistelin. Suurin osa eritteistä olikin jo sitten vuotanut pois, mutta eläinlääkäri ei saanut loppuja poistettua. Adaa ei tietenkään voi rauhoittaa ja ei antanut eläinlääkärin toimenpidettä tehdä. Eli eläinlääkärikin totesi, että oli siis toisaalta hyvä, että eritteet oli osittain jo valuneet ulos, kun ei olisi yksinkertaisesti pystynyt asialle mitään tekemään. Nyt hän puhdisti betadinella mahdollisimman hyvin niin sisäisesti kuin ulkoisestikin huuhtelemalla alue ja lopuksi laittoi hunajavoidetta. Lisäksi määräsi antibioottikuurin. Muutapa ei pystynyt edes tekemään.

Adalla on painoa tällä hetkellä hurjat 42 kiloa! Joten antibioottien määräkin on melko huima! Ostinkin vielä biobak maitohappobakteeria, että ei enää niin hirmu pahasti maha veteläksi menisi. Adallehan tämä anaalirauhasongelma on melko varmasti aiheutunut juurikin tiineyden takia. Adalla ei ole koskaan aiemmin ollut terveyden takia ongelmia. Ainoastaan viime kesänä kinner venähti. Muuten eläinlääkärireissut ovat olleet ainoastaan rokotuksia, terveystarkastuksia tai proge-testejä tms. Nyt Adalla on maha ollut pehmeänä. Ei ripulilla eikä löysänäkään, mutta pehmeänä, mikä varmasti on edesauttanut, ettei anaalirauhaset ole päässeet tyhjenemään ja olemme nyt tässä tilanteessa. Itseä eniten harmittaa, että olen päästänyt tilanteen näin pahaksi, enkä ole huomannut Adaa vaivaavan jokin ja nytkin tiineyden syyksi laitoin kaiken. 

Onneksi kuitenkin kyseessä ei ollut mitään vakavampaa ja mitään, mikä tiineyteen vaikuttaisi. Nyt toivomme, että Ada ehtii pyllynsä parannella ennen pentujen syntymistä. Hieman on neidillä hankalaa tötterö päässä kulkea, kun ei ole koskaan aiemmin moista tarvinnut. Mieluummin ei tee yhtään mitään ja jos jumiin jää, ei siitä pois pääse omin voimin. 

Vuorokausia no nyt 56 eli jäämme mielenkiinnolla odottamaan, milloin synnytys alkaa!