Rikin uusi kaveri

Kävipä niin, että Riki sai tänään taas uuden kaverin! Käytin lomaani kunnolla hyödykseni ja kävin pitkästä aikaa erään ystäväni luona. Siellä Riki sai tehdä tuttavuutta saksanpaimenkoira Lukan kanssa. Riki on tavannut Lukan ennenkin, mutta oli silloin vasta ihan pieni, muutaman kuukauden ikäinen. Nyt Riki onkin sen kokoinen, että pystyi laskemaan molemmat irti ja antaa leikkiä rauhassa. Ja huomasittehan varmasti sanat MOLEMMAT IRTI?! Ensimmäistä kertaa Riki pääsi irti aitaamattomalla alueella! Kyllä, tämä on totta! Mutta eihän tässä muutakaan vaihtoehtoa olisi ollut, koska ei pojat olisi pystyneet ollenkaan leikkimään, jos toinen hihnassa olisi ollut. Ja nyt uskalsin laskea irti, koska 1. emme olleet taajamassa ja 2. en uskonut Rikin lähtevän kovin kauaksi, kun leikkikaveri on. 

Luka näytti heti alkuun, missä Rikin paikka on. Murisi ja alisti toisen täysin. Riki olikin alkuun häntä koipien välissä ja juoksi ystäväni ja minun jalkojeni ympärillä. Luka on Rikiä vanhempi ja olimme Lukan reviirillä, joten asia oli sinänsä ok. Lisäksi luulisin, että Luka halusi vahtia perheen pienintä... 

Aiemminkin on toiminut Rikin rohkaisemisessa jokin kolmas osapuoli. Aikaisemmin kyseessä oli kolmas koira, nyt kepit. Ystäväni heitteli Lukalle keppejä, joihin Luka sai kiinnittää välillä huomionsa, joten Riki sai aikaa rauhalliseen tutustumiseen leikin kautta. Tämä on minun näkökulmani asiaan. :) Riki sai lopulta rohkeutta ja Luka rauhoittui, joten pojat saivat telmiä enemmän kuin tarpeeksi (meidän poika ainakin on nukkunut jo melkein koko illan). Olikin pitkästä aikaa Rikillä samankokoinen leikkikaveri. :)

Ja Rikin irti oleminen sujui vallan mainiosti. Silloinkin kun olisi halunnut mennä hieman kauemmaksi tutkimaan, tuli kutsusta heti takaisin. Ei luokse, mutta ainakin lähemmäksi ja jatkoi leikkiä Lukan kanssa. 

Ja kuten aiemmin mainitsin ohimennen, perheessä on pieni lapsi, reilun vuoden ikäinen. Ja Riki oli pienen kanssa todella nätisti. Ei huitonut (mitä pelkäsin alkuun tekevän). Oli rauhallinen ja antoi toisen silitellä ja olla vieressä. Hieman Riki ihmetteli toista (ei olekaan ennen niin pientä ihmistä tavannutkaan) ja kammoksui erästä ääntä pitävää lelua, mutta muuten malttoi olla rauhassa. Tässäkin oli hyvä, että oli saanut Lukan kanssa kuluttaa energiaansa ensin. Mielellään pieni olisi jakanut juomansa ja ruokansa Rikin kanssa, mutta ehdittiinpä aina väliin. :)

Kotimatkalla ajattelin pysähtyä eräälle levähdyspaikalle, joka on vesistön vieressä. Tarkoitukseni oli kokeilla, mitä mieltä Riki vedestä ja uimisesta on. Heitin muutaman oksankin veteen, mutta kun viimeiseksi heitin hieman kauemmaksi, päätti Riki sen olevan liian kaukana. Kahlaili siis mielellään, mutta jos olisi pitänyt kastella muutakin kuin jalka- ja mahakarvoja, se olisi selkeästi ollut katastrofi. Ehkäpä ensi kerralla kokeillaan kaverin kanssa, jos Riki innostuisi uimisesta. 

Äitini koiralla on oma ns. lohtupossu, joten ostimme Rikillekin oman. Taitaa vaan Rikin lohtupossu alias nöfnöf, olla lyhyempi ikäinen kuin äitini koiran... Ainakin sen perusteella, miten olen nähnyt Rikin sillä leikkivän...

Lisää treeniä

Ja taas käytiin hieman treenaamassa Rikin kanssa. Nyt on treenaamisen makuun päästy todella hyvin (ainakin minä) ja tämän viikon loman aion hyödyntää treenailun merkeissä. Nyt tein fiksummin kuin aiemmin eli kävimme noin 1,5 km lenkin ennen vetotreeniä. Siinä sai Riki haistella ja tehdä tarpeensa. Lenkin jälkeen annoin vettä ja kävin treenikamppeet mukaan. Menimme samalle suoralle, jossa on aiemminkin pyörän kanssa harjoiteltu. Valjaiden päälle laittaminen sujuu todella hyvin. Käsken Rikin istumaan ja namin avulla Riki laittaa itse pään valjaiden läpi. Ja tassua antamalla livautan tassut omille paikoilleen valjaisiin. 

Yritin saada Rikin aseteltua pyörän eteen lähtövalmiiksi, mutta taas juuri kun olin istumassa pyörän selkään, Riki tuli luokse. Ei onneksi sotkenut hihnaa, joten annoin lähtökäskyn. Riki kääntyikin ympäri ja siinä sitten mentiin! Muutamia kymmeniä metrejä päästiin kunnolla eteenpäin ennen kuin Riki aloitti temppuilun. Meinasi hihnaan käydä käsiksi, mutta veto käskyllä jatkoi vähän matkaa. Ja taas tuli sama lumikasa kuin viimeksikin, jonne Riki sitten taas loikkasi. Yritin kuitenkin tehdä niin, että olevinaan lupa olisi ja juuri ennen lumikasaan menoa annoin pysähtymiskäskyn. En tiedä oliko moisesta mitään hyötyä, mutta yritys sekin...

Siinä kasassa meinasi Riki taas hihnaa repiä. Jonkin aikaa tapeltua saatiin jatkettua hieman matkaa, kunnes taas pysähdyttiin ja käännyttiin takaisin kotia kohti. Siinä sai taas vähän aikaa tapella, että sain koiran nenän käännettyä oikeaan suuntaan. Kotiin päin homma sujui paljon paremmin. Kerran vain pysähdyttiin. Silloin alkoi taas temppuili ja meinasin periksi antaa ja lopettaa treenin. Olisi kuitenkin molemmille saattanut jäädä paha maku suuhun treenistä, joten kerran vielä jatkettiin matkaa. Se sujui todella hyvin ja pysähtymis käskyn jälkeen kehuin Rikiä paljon ja Rikikin näytti tyytyväiseltä. Otettiin valjaat pois (sujui taas hyvin) ja lähdettiin kävellen kotiin. 

Tällä kertaa hihna ei sotkeutunut oikeastaan kertaakaan! Kerran vain piti Riki maihin laittaa! Ja sekin vain pieni hetki! Ja vauhtia oli taas hyvin! Ja käskyt tuntuivat taas vaihteeksi Rikin päässä pysyvän! Eli vaikka matka ei ollut taas kuin max puoli kilometriä ja joitakin temppuiluja oli, silti kokonaisuudessaan treenissä oli monia hyviä puolia ja jäi hyvä fiilis! 

Niin ja eihän me niitä tossuja Rikille saatu. Ei ollut kuin sellaisia tossuja, jotka ei myyjän mukaan asfaltilla kestäisi yhtään. Mutta Riki onneksi juoksee hiekalla. Hihnalenkilläkin kävelee mieluummin penkan puolella kuin asfaltilla. Lisäksi unohdin ostaa pyöräilykypärän... Ehkäpä sitten seuraavan kerran kuin kaupungissa käydään. Ei ole onneksi vielä tullut tilanteita, joissa kypärä olisi ollut hyvä olla. En ole kertaakaan meinannut kaatua. Ekalla kerralla oja meinasi tulla tutuksi, mutta sain hallittua pyörän. Joten toivotaan parasta, pelätään pahinta. Eihän sitä ikinä tiedä...

Eläinten vappu

Rikille tuli vapuksi kaveri kylään, Huugo-poika. Olikin ensimmäinen kerta, kun meille tulee koira kylään. Riki ei onneksi ollut yhtään reviiritietoinen, eikä siten ongelmia tullut. Riki oli onnessaan, kun sai kaverin kylään ja meno olikin sen mukaista. Koko illan kaverukset leikkivät ja piti jo itse mennä väliin, että malttaisivat rauhoittua. Sisustus meni uusiksi, kun matto sai kyytiä, eikä keittiön pöytäkään oikein paikallaan pysynyt. Huugo mahtui kaikenlisäksi koiraportin läpi yhdestä leveämmästä raosta, eikä meinannut kulkea ollenkaan ovesta. Portti on koukuilla ja nippusiteillä kiinni seinässä ja kaksi koukkua repeytyi irti. Pikkuvikoja, jotka on korjattavissa. Laitettiin lopulta lipasto eteen, joten oli Huugonkin lopulta käytettävä ovea.  

Molemmat kaverukset olivat todella väsyneitä! Mutta hetken lepäilivät ja meno vain jatkui entisellään. Ulkona käytettiin poikia erikseen ja etenkin Rikillä oli aina kiire takaisin. 

Smirre ja Silveri eivät oikein Huugoa arvostaneet. Nostettiinkin alkuun molemmat saunalle turvaan. Silveri kävi välillä kurkkimassa, mutta meni aina takaisin saunalle. Smirre uskaltautui lopulta jo kiipeilypuulta tuijottelemaan ja sähisemään Huugolle. Kyllähän meillä kumpikin on tottunut koiriin (tai siis Rikiin), mutta Huugoa eivät meinanneet hyväksyä. Smirre meni tietokonepöydän taakse ja sieltä sitten loppuillan tuijotteli, kunnes pojat nukahti. Silveri taas jumiutui keittiön nurkkaan. Huugon käydessä pihalla nostin Silverin syömään. Siitä sitten menikin nurkkaan, josta Huugo kävi välillä etsimässä Silveriä. Hirmuinen sähinä vaan kuului ja Huugo yritti hieman haukkua Silverille, mutta lopetti kun kiellettiin. 

Pojat malttoivat hyvin nukkua yön (jostain kumman syystä). Ei tarvinnut yöksi erottaa ja Rikikin malttoi antaa muiden nukkua ilman, että olisi kainaloon mennyt. Aamulla Riki oli taas meidän sängyn vieressä nukkumassa. 

Mutta voi että, kun Huugo lähti kotiin! Riki itki ensin ulko-ovella jonkun aikaa. Tuli lopulta meidän viereen, kun lattialla makoiltiin ja telkkaria katseltiin. Siinä sitten surullisena meitä katseli ja koitti hieman vinkua.

Niin, ja kävipä tuossa oikein ihanasti meidän uudelle hienolle imurille. Mentiin ja ostettin helmikuussa uusi, pölypussiton imuri. Maanantaina siivoiltiin, kun oli TODELLA sotkuista ja oli yksi kylään tulevista kavereista allerginen. Viime viikolla parina päivänä mikrokuituliinalla oli lattiat otettu, mutta karvaa lähtee Rikistä niin paljon, että joka paikka oli taas täynnä karvaa. Otettiin sitten vihdoinkin imuri esiin. Ei olisi montaa neliötä ollut jäljellä, kun imuri vain lopettaa toimintansa... Mokoma ylikuumeni! Olin pari kertaa jo kesken imuroinnin säiliön tyhjentänyt, mutta nyt se sitten otti ja meni tukkoon! Tyhjensin taas säiliön, mutta ei toiminut enää imuri. Mies kokeili toista pistorasiaa, mutta ei auttanut. Sitten rupesi kattelemaan tarkemmin ja huomasi, että imuri oli KUUMA! Soiteltiin jo paljon huolto maksaisi, mutta siellä kerrottiin, että pitäisi olla ylikuumenemissuoja imurissa. Pestiin suodatin ja säiliö kunnolla ja annettiin imurin jäähtyä pari päivää. Äsken sitten kokeilin ja jes, se toimii sittenkin! Mutta on siis todella "hyvä" keksintö pölypussiton imuri karvanlähtön aikana... 

Pyöräilyä osa 2

Käytiin nyt kuitenkin jo uudestaan kokeilemassa, miten vetohommat pyörän kanssa sujuvat. Ja tällä kertaa ihan vetovaljaat päällä!! Alkuun sujui ihan hyvin. Riki jaksoi vetää ja veti taas hyvin. Välillä poljin pyörää, mutta eipä olisi jalat jaksanut polkea Rikin vauhtia... :) Muutama sata metriä edettiin ihan hyvin, kunnes tuli lumipenkkaa, jonne Riki hyppäsi makaamaan! Piti äkkiä lyödä jarrut pohjaan. Ei edennyt Riki ihan heti lumikasasta. Päätinkin, että tälle päivälle riitti ja käännyttiin ympäri. Rikille ympäri on tuttu käsky, joka yksinkertaisesti tarkoittaa, että käännytään ympäri. :) Yllättäen. 

Siitäpä sitten ongelmat alkoivatkin... Kääntyminen tapahtui ihan hyvin, mutta sen jälkeen Riki aloitti riehumisen ja sotkeutui valjaisiin ja repi hihnaa. Jonkun aikaa siinä kirosin ja yritin selvittää Rikiä, mutta koko ajan meni uudestaan ja uudestaan sotkuun. Lopulta laitoin Rikin maihin ja siinä odoteltiin, kunnes takaa tulevat koirat olivat menneet ohitse. Sen jälkeen Riki malttoikin mielensä ja sain Rikin istumaan pyörän eteen. Varovasti kävelin pyörän luokse ja olin juuri astumassa pyörän selkään, kun Riki häntää heiluttaen luokse tulee... Jep jep. Siinä meni sekin sitten. Taas meni sotkuun, mutta nopeasti sain selvitettyä ja äkkiä käsky ja menoksi. Hyvän matkaa päästiin, kunnes samat koirat, jotka meidät aiemmin ohitti, tuli takaisin päin metsäpolkua pitkin. Itse mentiin kevyen liikenteen väylällä (jossa Riki juoksi taas penkan puolella, eli ei asfaltilla). Rikiä kiinnosti todella paljon toiset koirat ja hihna menikin renkaan väliin... Matkaa ei enää pitkälti olisi ollut, joten selvitin sotkut ja otettiin valjaat pois. Nyt Riki malttoi hienosti odottaa valjaiden pois ottamista. Ja! Riki meni heti kakalle! ... Selvisipä syy riehumiselle... Ajattelin alussa, että pienen metsän läpi kuljetaan pyörää taluttaen, että ei tarvitse erikseen käydä pissi- ja kakkalenkkiä. NO. Kakkaa ei sitten tehnyt... Nyt ainakin tein selkeän päätöksen, että ennen vetotreeniä Riki on käytettävä oikeasti kunnon pissilenkillä! Ei riitä mikään pieni pyörähdys...

Vapun kunniaksi Riki sai vetolenkin jälkeen kuivatun sonnin sudin! Ja ai että on nannaa. Ja sen syöminen on varsinainen taitolaji!

HYVÄÄ VAPPUA!

Pyöräilyä

Ja niin pääsi käymään, että nyt annoin periksi ja laitoinpa koiran pyörän eteen! Tai tarkoitushan oli, että mennään hissukseen siten, että Riki juoksisi pyörän vierellä. Niinpä niin! Ei Riki osaa vierellä kulkea! Aina pitää edellä päästä menemään. 

Käytiin kaupalla ja sinne on matkaa noin 1,5 kilometriä. Kaupalle meno oli kauheaa! Alkuun vain veti ja veti ja ojassa oltiin menossa! Lopulta tein ehkä itse väärin ja annoin hieman vetää, kun ei meinannut muuten sujua.. Harmi vaan, että ei ollut valjaita käytössä, kun suunnitelmat oli hieman eri. Mutta ei ollut onneksi pitkä matka. 

Loppumatka alkoi sujua ihan hyvin. Jarrutella sain aika paljon... Käskytkin tuntui selviltä ja Riki totteli hyvin. Ohitustilanteet olivat kuitenkin aivan kauheita! Taajama-alueella huutelin prkl:ttä ja v***ua ja vaikka mitä... Ohikulkijat katselivat ihmeissään, kun kirosin ohitustilanteissa... Pakko oli kävellä ohi, kun Riki halusi aina mennä haistelemaan ja meinasi kaataa minut kumoon. En laskenut haistelemaan ja kun ohi päästiin, alkoi Riki muistaa, mitä oltiin tekemässä. Jos tuli pyöräilijöitä tai kävelijöitä, silloinkin pysähdyttiin. Ne tilanteet meni ihan hyvin. Koirien ohittaminen ei oikein ota sujuakseen... 

Kaupalla Riki malttoin hyvin odottaa, että mies kävi kaupassa. Istui vieressäni rauhassa ja katseli muiden menoa. Kotimatkalla Riki alkoi selkeästi väsyä. Hölkkää oltiin kaupalle menty ja hölkällä jatkettiin. Alkoi vetointo hiipua, mikä oli tässä tilanteessa todella hyvä. Ja tietääpä jatkossakin, että pitää lyhyillä vetomatkoilla aloittaa, kun ei pojan kunto vielä kestä monen kilometrin juoksumatkoja yhtä kyytiä. Ja vaikka asfalttia meillä melkeinpä ainoastaan reiteillä on, ei Riki kuitenkaan juokse asfaltilla vaan penkan puolella. Siinä yritin itsekin pyöräillä, kun reunaa kuitenkin on. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus käydä katselemassa tossuja, ihan vain kaiken varalta. Kotimatka meni hyvin. Meinasi Riki hieman ärhentelemään ruveta, mutta komennolla jatkoi matkaa! 

Mutta aivan mahtavaa oli! Huippua! Mahtava fiilis jäi ja haluaisinkin heti huomenna uudestaan! Onko vaan liian äkkiä Rikille? 

Pestään Riki -päivä

Rikistä on kaksi viikkoa lähtenyt karvaa! Ja vielä lisää karvaa! Ja vieläkin lisää karvaa! Karvaa on joka puolella ja minua allergista asia ei helpota yhtään. (Minulla ei siis ole allergiaa todettu, enkä aiemmin ole allerginen ollut, mutta oireet viittaavat vahvasti lievään allergiaan. Kissoille ja pölylle olen allerginen ja se todettiin lukiossa ollessani. Kaikkeahan meillä on, niin kissoja, pölyjä kuin koirakin, mutta turha olisi kissoista ja koirasta luopua, kun pölystä on niin prkl:een vaikea päästä kuitenkin eroon.) Oon harjaillut Rikiä MoultMasterilla melkein päivittäin ja sitä karvaa riittää! Saatiin tarpeeksemme ja ajateltiin pestä Riki, jotta karvan irtoaminen nopeutuisi (ainakin olemme lukeneet, että pitäisi auttaa asiaan). Hermot meni eilen, mutta turha olisi ollut vielä eilen pestä, koska tänään kävimme äitini luona vaihtamassa kesärenkaat alle. Vietimme siis päivän ulkona ja Riki oli TODELLA rapainen muutaman tunnin ulkoilun jälkeen. Ja väsynyt...

Nyt on siis autossa kesärenkaat ja päätinpä ottaa ja pestäkin mokoman. Ja sainpa innokkaan apulaisen! Rikiä ei renkaiden vaihto kiinnostanut yhtään! Mutta ilmanpaineiden katsominen olikin jo mielenkiintoisempaa ja entäs, kun otin vesiletkun käteen ja rupesin autoa pesemään! Hyvin innokkaasti oli mukana. Onneksi oli muutenkin pesua suunniteltu Rikille. Pesu nimittäin alkoi jo auton pesun yhteydessä... Riki pääsikin suoraan kotiovelta suihkun puolelle! Riki oli joka puolelta mudassa! Äitini luona ei paljoa lunta enää ollut. Pari pientä lumikasaa, joissa Riki totta kai viilenteli itseään. Lumi ei pitkään valkeaa ollut, vaan jotenkin kummasti muuttui ruskeaksi... Piha oli kostea ja auton pesu totta kai teki pihasta entistä mutaisemman. Sehän ei tietenkään Rikiä haitannut...

Riki onneksi pistä vastaan pestessä ollenkaan. Tänäänkin mielellään kylppäriin tuli. (Usein änkee jo pelkästään vessaseuraksi.) Istui nätisti odottamassa, kunnes tajusi, mistä on kyse! Yritti livahtaa pois, mutta alistui kuitenkin koitokseen. Kuivaamisen jätin tällä kertaa vähemmälle. Talvella käytin hiustenkuivaajaa, mutta nyt kuivasimme vain pyyhkeillä ja olen välillä harjannut (ihan normi harjalla, en MoultMasterilla). Kunhan on enemmän kuivunut, otan taas käyttöön MoultMasterin ja minähän vielä pääsen eroon Rikin pohjavillasta! Ihan varmasti pääsen! Tiedä sitten milloin... Mutta yritys on ainakin kova! Hyvin on jo lähtenyt pohjavillaa, mutta yli puolet olisi kuitenkin vielä jäljellä... 

Ja tänään oli varsinainen herkkupäivä, kun jaossa oli lihapullia ja nakkeja! Kokeiltiin huvin vuoksi, söisikö Smirrekin niitä ja ai että kun olikin hyvää! 

Riki jo vieressä ehti katsella, että eikö hän saakaan mitään!

Mutta eihän Rikiä voi unohtaa! Riki kyllä tietää, milloin on nakkeja tarjolla. Ei tarvitse kuin ottaa paketti jääkaapista ja toinen on jo kerjäämässä. 

Mutta entäs meidän diiva?! Haisteli. Ja haisteli. Nakkia jopa nuolaisi hieman. Mutta ei. Ei todellakaan kelvannut! No, Rikille kelpasi. Hiipi varovasti viereen ja varovasti kielellä nappasi lihapullan ja nakin palaset parempiin suihin. 

Mutta eihän niitä herkkuja ihan noin vain tarjolla ole! Joutuupa niiden eteen jotain tekemäänkin. Mutta hyvin pysyy keskittyminen rontilla, vaikka kuinka kuola valuisi herkkuja haistellessa. 

Ja hyvin näkyy alemmassa kuvassa "kaljuja" kohtia lonkassa ja rinnan luona... Selästä on hieman tasaisemmin irronnut karva niin ei selkeästi näy "kaljuja".

Ja loppukevennyksenä: Silveri ei eräänä iltapäivänä meinannut laskea minua vessaan. Istui vain vessanpöntön päällä ja piti mennä kunnolla tönimään, että neiti viitsi siirtää takamustaan. Siitä sitten loikkasikin altaalle, josta taas siirtyi vasta, kun rupesin käsiä pesemään. 

Kuulumisia

Edellisen kirjoituksen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Tai ainakin minun mielestäni paljon, vaikkakin osa onkin pieniä juttuja. Tuntuu vaan, että kerrottavaa olisi paljon, mutta todennäköisesti vähintään puolet unohdan kuitenkin kertoa... Ostin uuden kameran. Sitä onkin tullut testailtua paljon. Kohteena tietenkin Riki, Silveri ja Smirre. Kamera on vasta viikon ollut ja kuvia on jo toista sataa... Mutta kuvanlaatu on paljon parempi ja kuvatkin siten paljon tarkempia ja eloisampia. Kamera on ollut mukana joka lenkillä ja on tullut otettua paljon kuvia ja kokeiltua videokuvaustakin, jota pystyy ottamaan oikein full HD:na. Hieman parempia videoitakin siis luvassa!

Hyvä on kamera, mutta välillä ei silti pysy Rikin perässä, vaikka kuinka yrittää. Välillä virtaa riittää niin paljon, että meno näyttää varmasti siltä, ettei koira meidän hallinnassamme ole. (Kuten alla olevista kuvista voi päätellä) Kun yrittää pientä polkua pitkin kävellä ja meno on tuollaista, joutuu tekemään töitä oman tasapainon hallitsemiseksi, joten koiran hallinta voi olla hyvinkin haasteellista... Mutta kuluupahan ainakin Rikin energia, kun hangessa loikkii kuin mikäkin aropupu! Nyt on vaan tullut mietittyä, että mitenkähän toinen pärjää, kun lumet katoaa kokonaan. Tien varrella ei paljoa lunta enää ole ja Riki tuntuu tarvitsevan edes sen pienen kasan siihen, että suostuu kakan tekemään. Lätäköt on tällä hetkellä todella ihania! Lenkillä totta kai pitää juoda niistä ja vaikka kuinka yritän, että ei tarvitsisi juosta niiden läpi, jotenkin kummasti toinen sieltä lätäkön keskeltä löytyy... Nopeammin saisi lumet sulaa! Pääsisi kuivemmille lenkeille...

Rikille iski taas vaihteeksi ripuli. Tulimme töistä ja lähdimme lenkille. Sielläpä ehtikin lyhyellä matkalla neljät löysät vääntää. Illalla äitini soittaa, että työkaverinsa koira oli edellisen yön oksennellut (asutaan samassa taajamassa). Puoli yhdeksän aikaan ripuli, puoli 11 yöllä ripuli. Puoli 11 aikaan iskin koiralle naamaan canikurin. Puoli kolmelta Riki taas herätti minut ja ei kun pihalle. Kuudelta mies oli herännyt töihin ja käytti koiran; ripuli. Minä käytin pihalla ennen töihin menoa; ripuli. Illalla alkoi onneksi tasaantumaan, eikä ihan vetenä enää tullut. Seuraavana päivänä kuitenkin vasta tasottui normaaliksi. 

Rikillä on pari viikkoa lähtenyt kivasti karvaa. Aiemmin kirjoitinkin, että ostettiin se MoultMaster. Sillä oon nyt kolme kertaa harjaillut Rikiä. Viimeksi huomasin, että alkaa poika kaljuuntua.. Säikähdin hieman, mitä oon aikaiseksi saanut, mutta toivuin nopeasti ja ymmärsin, että niin sen pitääkin olla. Pohjavilla siis irtoaa todella hyvin! Alkaa lonkissa näkymään muutama "kalju" kohta, joista on enemmän jo irronnut pohjavilla. Eikä kyllä tarvitse aina välttämättä MoultMasteriakaan vaan riittää ihan vaan nyppiminen. Kohta on pussillinen karvaa irronnut.

Rikiä pidettiin takapihalla viikonloppuna melko paljon. Vuosi takaperin vappuna takapihalla oli todella vähän lunta ja aloitettiin grillauskausi vappuaattona. Nyt näyttää epätoivoiselta edes ajatella moista. Mutta onneksi ratkaisu on lähellä! Nimittäin kaivuuintoinen rontti! Riki tekee meille kesää takapihalle, kun pöllyttää lunta kunnolla. Ja totta kai, kun Riki on ulkona, Smirre vahtii tarkkana, mitä Riki tekee! 

Silveri on aina osannut poseerata!

Toisin kuin Smirre...

Ja taas, Rikillä on nenäpunkki! Muutaman päivän oireillut. Tänään alkanut kuulostaa taas pahemmalta, mutta viikonloppuna ei ole paljoa oireillut ja töissä kiirettä niin enhän minä muistanut soitella eläinlääkärille... Vanhasta kuurista on pari tablettia jäljellä, että kuurin saa kyllä aloitettua, mutta ei jatkettua ilman reseptiä...