Puistoilu

Anteeksi, mutta nyt tulee postaus ilman kuvia. Talviko? postauksessa kommenteissa mietin, onkohan ranskis vaikuttanut Rikin sosiaalisuuteen mitenkään. Kävimme piiiitkästä aikaa koirapuistossa tänään. Viime kerta on ollut muistaakseni heinäkuussa. Ja muutenkin Rikin koirakaverit ovat olleet syksyn ajan pääasiassa ranskis ja äitini koira Huli. Lenkillä mahdolliset tuttavuudet menevät toiselle puolen tietä välttääkseen kohtaamisen, mitä jaksan kummastella joka kerta. 

No, nyt siis pitkästä aikaa puistoilemaan ja jännittämään tosiaan, onko ranskis vaikuttanut negatiivisesti Rikiin. Riki tajusi taas autossa jo, minne oltiin menossa. Ja parkkipaikalta siirtyessä puistoon ei olisi millään malttanut odottaa sinne pääsyä. Puistossa oli jo sekarotuinen paimensukuinen narttu, jonka kanssa Riki juoksi ja paini, eikä minkäänlaista ongelmaa Rikin puolelta tullut. Narttu ei tykännyt, kun Riki meni liikaa nuuhkimaan, mutta ainoastaan hieman ärähti ja komenti Rikiä. Eikä Riki siihenkään reagoinut mitenkään. Jonkun aikaa touhusivat, kunnes narttu lähti lepäilemään kotiin. Pari minuuttia meni ja tuli saksanpaimennarttu, jonka kanssa Riki jo viime talvena leikki puistossa. Nyt jatkui leikit ihan samaa rataa kuin silloinkin, eikä taaskaan mitään ongelmia. Eli Riki on normaali oma itsensä kaikkien muiden koirien kanssa paitsi sen ranskiksen. 

Puistossa lähtöä tehdessä huomasin, että Rikillä oli verta jalassa. Tarkemman tutkimuksen tehtyä totesimme, että veri on saksanpaimenen, mutta mitään näkyvää ei ollut. Epäilimme, että hampaaseen tai kieleen on leikkiessä käynyt. Saksanpaimen oli kuitenkin koko ajan tarttumassa Rikiä jaloista, joten on todennäköisintä, että veri on suusta siirtynyt jalkaan. Mutta menoa ei haitannut yhtään. Kova työ oli saada Riki kiinni ja puistosta pois. Ei millään olisi malttanut lähteä. Oven sulkeutuessa perässä Riki kuitenkin rauhallisesti jatkoi matkaa autolle ja nyt kotona vaan makoilee. 

Kuvapostaus

Käytiin eräällä metsästysmajalla hakemassa mies kotia viettämästä miesteniltaa. Riki totta kai mukaan ja touhuttiin taas pihalla miestä odotellessa. Tässä on kuvia sieltä. Kamerassa kuvat näytti todella hyvältä, koneella ei niinkään. Paremmalta näyttää, kun muokkasi mustavalkoiseksi... Mutta minkäs sille voi, että Rikin ilmeet on osassa kuvissa taas vaihteeksi niin kohdallaan, että haluan jakaa nämä. :) 

Meidän ikioma kirahvi! 

Ravistelu!

Ja jotain mielenkiintoista sieltä taas löytyi... Ei millään meinannut antaa periksi ja tulla luokse, kun kutsuin. 

Talviko?

Talvi varmaan kovasti yrittää tulla. Pakkasta ollut tiistaista asti noin -12 astetta ja viime yönä on jopa varmaan kaksi senttiä lunta tullut. Riki on ainakin ollut pirteä tapaus ulkona, kun itse saa täristä vieressä. En ole oikein vielä kylmään tottunut... Taloakin saa olla päivittäin lämmittämässä. Eilen tuulikin kovaa ja yöllä tuntui kuin katto lähtisi tuulen mukaan. Mutta en valita, emme ole myrskyn silmässä vaan ihan toisessa suunnassa asutaan. Mutta yltää tuulet tännekin. 

Pentua odotellessa olen yrittänyt panostaa kunnolla Rikiin, kouluttamiseen ja ihan vain Rikin kanssa puuhailemiseen. Ja nyt aina kun menemme Rikin kanssa pihalle, Riki kantaa pallonsa minulle. Häntä heiluen hyppii edessä "potkaise, potkaise". Ja kun yrittää potkaista, pomppaakin eteen "hähhää! Sainpas". Kuvat on otettu puhelimella. 

Riki väistää aina oven edustan, kiertää lumen kautta. 

"Kaivan, kaivan, kaivan" Ihan sama miten jäässä maa on. 

Meidän söpöli antoi kyytiä viime viikonloppuna tutulle ranskikselle, josta olen aiemminkin kertonut. Olin itse työpaikan pikkujouluissa ja miehellä oli muutama kaveri käymässä. Yksi oli tietenkin miehen veli ja hän otti ranksiksensa mukaan. Ennenkin on ollut ongelmia, joista ollaan kuitenkin melko hyvin selvitty ja koirat tulevat jo yllättävän hyvin toimeen keskenään. Nyt oli kuitenkin käynyt niin, että koirat olivat ahtaasti jäänyt miesten jalkojen sekaan, mikä oli ärsyttänyt ja sai koirat käymään toisiinsa kiinni. Lopputulos oli ollut, että ilmeisesti Rikin hampaat olivat käyneet hyvin lähellä ranskiksen silmiä. Mies oli ihmetellyt, kun Rikin tassussa oli verta, mutta haavaa ei löytynyt. Haava löytyi ranskiksen silmäkulmasta. Oli osunut ihan siihen silmän reunaan, mutta ei kuitenkaan silmään. Kaksi vekkiä jäi. Totesin jo miehen veljelle, että ranskiksella ei meille ole asiaa ihan heti pennun tultua. En ihan oikeasti tiedä, mitä kyseiselle ranskikselle tekisin, jos mokoma meidän tyttöstä satuttaisi. Ja ei tiedä, miten Rikikään reagoi ensinnäkään tytön tuloon tai siihen, jos ranskis kävisi tytön kimppuun. Kaikki on kysymysmerkillä ja toivoo vain parasta. Uskon kyllä, että pennun tulossa ei ole Rikin kohdalla mitään ongelmaa. Riskiä en kuitenkaan ota ranskiksen kohdalla. 

Rakkauspakkaus

Kyllä meillä vaan on hieno poika! En pysty kuin hehkuttamaan, miten ihana rakkauspakkaus Riki on. Muuta asiaa minulla ei edes tähän hätään olekaan. Halusin vaan jakaa, kuinka ylpeä meidän Rikistä olen. Hihnalenkeillä olen taas panostanut täysillä vetämisen lopettamiseen. Pitkiä lenkkejä on ollut (ajallisesti), mutta työ alkaa tuottaa tulosta. Lenkit ovat nykyään mukavia ja pääsääntöisesti rauhallisia, vaikkakin välillä totta kai Riki saa hepuleita ja niiden pysäyttäminen on välillä hyvin vaikeaa. Mutta pihalla oleminenkin on parantunut huomattavasti. Muuton jälkeen kirjoitin, kuinka sisälle tuleminen oli välillä hirveää tappelua. Nyt se sujuu paljon paremmin. Meille onkin muodostunut tietyt rutiinit sisään tulemisen suhteen. Yleensä ulkona tehdään pihahommia tai heitellään/potkitaan palloa. Alkuun Riki tekee pissin ja touhuamisen välillä saatan käskeä Rikin uudestaan pissille, jos ei muuten malta. Palkkana aina leikin jatkaminen. Lopulta ennen sisään tulemista sanon Rikille sisään, jolloin Riki tajuaa viimeisten hetkien tulleen ja painuu pihan perälle tai aidan viereen kakalle. Ja kuinka hienosti toinen kipittää sen jälkeen ovelle odottamaan. Pieniä asioita, mutta olemme siis vihdoin saaneet takaisin yhteisymmärryksen Rikin ja minun välille. 

Kuva on eiliseltä lenkiltä. Ei ollut reitti kovin kummoinen, pituutta nimeksikään. Sinänsä näytti mukavalta juoksutuspaikalta esimerkiksi liinan kanssa. Rakkauspakkaus <3 On vaan niin ihana.

Uusia tuulia

Jätän parhaat uutiset viimeiseksi, kun en kuitenkaan enää mistään muusta malttaisi kertoa. Mutta siis saimme vihdoinkin keittiöremontinkin tehtyä. Ainoastaan valolistat enää puuttuu, mutta olen tyhjentänyt viimeisetkin muuttolaatikot, kun sai vihdoinkin uudet kaapistot, joihin jopa viitsi astiat ym laitella. 

Miehen veli tuli auttamaan keittiöremontissa viikonlopun ajaksi ja toi taas ranskiksensa mukana. Tällä kertaa koirien tapaaminen sujui jo paljon paremmin eikä meidän tarvinnut koko ajan olla vahtimassa niiden liikkeitä. Juoksentelivat pitkin taloa peräkkäin ja makoilivat vierekkäin. Pari rähinää viikonlopun aikana tuli. Toisen aikana en ollut paikalla, koska olin isäni luona käymässä isänpäivänä. Ensimmäisessä olin paikalla. Vein Rikin pihalle ja potkin isoa palloa Rikille. Miehen veli ei tajunnut meidän olevan pihalla, kun tuli ranskiksensa kanssa. Laski koiransa irti (Riki oli liinassa), joka sitten hyökkäsikin suoraan Rikin kimppuun. Tönin ja potkin ranskista pois ja huusin miehen veljen ottamaan koiransa kiinni. Laittoikin sitten hihnaan. 

Työnjohtaja

Riki oli totta kai rempassa mukana. Välillä piti jopa töniä pois edestä, kun niin mielellään katseli muiden tekemisiä.

Kävimme tupareissa perjantaina. Riki oli otettava mukaan, koska olimme yön poissa kotoa. Rikiä ei mukana oleminen haitannut tietenkään yhtään. Rakasti vain ihmisten seuraa ja uusia tuttavuuksia ja paljon silittelyjä. Pelasimme trivial pursuitia ja Riki oli totta kai yksi joukkueen jäsen. :)

Rikin on aina pakko ahtautua pienimpäänkin nurkkaan, kunhan vain saa olla mahdollisimman lähellä ihmisiä. 

Uusia lenkkireittejäkin on löytynyt. Ennen metsäiset reitit olivat ihan kivenheiton päässä, nyt on hieman joutunut etsiskelemään. Mutta pari paikkaa on, toiseen joutuu kävelemään kilometrin verran ja kyseessä on pieni metsäalue. Toisessa en itse vielä ole käynyt, mutta mies siitä kertoi. Tänään ajattelin käydä itse vilkaisemassa. 

Mutta sitten se kaikista paras uutinen. Riki saa pikkusiskon! Varasimme pienen tyttömalamuutin ja jouluna alkaa luovutus. Heti Rikin meille tultua tiesimme, että jonain päivänä Riki saa kaverin. Ja olen myös Rikille vetokaveria kaipaillut. Ja nyt, kun meillä tätä tilaakin on enemmän ja oma pihakin, päätimme että on aika. Ja kuinkas sattuikaan oli eräässä kennelissä syntynyt pari viikkoa takaperin pentuja, joista saimme varattua pennun. Nyt vain toivotaan, että aika menisi nopeasti ja pääsemme pentua hakemaan kotiin. 

Talvi tuli meillekin

Yli viikon sai lukea joka paikasta, kuinka talvi tuli! Kaikkialla oli tullut jo lunta ennen tätä viikkoa, paitsi meillä. Mutta keskiviikkona vihdoinkin myös meillä saatiin valkea maa (muutakin kuin kuuraa)! Mies tuli ennen töihin lähtöään kertomaan, että nyt on lunta. Itse makasin vielä peiton alla ja kaikki, mitä halusin tietää oli, että miten paljon. Herättyäni painelin pihalle Rikin kanssa ja itselläni jäi aamutoimet hyvin nopeiksi ja aamupalakin syömättä, kun piti töihinkin ehtiä. Mutta oli mukava puuhata ulkona. Pari viikkoa on ollut viileämpää ja maa kuurassa. Rikissä on tullut huomattua muutosta käyttäytymisessä. Tai ei suoranaisesti käyttäytymisessä, mutta innokkuutta on tullut liikkeisiin entistä enemmän. :) En tiedä ymmärtääkö kukaan, mitä tarkoitan.

Kuvissa harmittaa tarkennus. Tai voisi kysyä, että ai mikä tarkennus....

Iltapäivällä Riki pääsi mukaan lumitöiden tekoon. Viime talven kolahdus lumentyöntimen kanssa taisi olla edelleen mielessä, kun löytyi jopa kunnioitusta kolaa ja lumentyönnintä kohtaan. 

Mutta lumesta ei saatu pitkään nauttia. Vettä sataa ja tällekin päivälle koko päiväksi luvattu vesisadetta. Mutta tällaiset päivät ovat hyviä pienen pintaremontin tekemiseen. Eilen aloitimme maalausurakan ja toinen vessa sai uutta ilmettä. Tänään tiedossa olisi Ikean reissu ja huomenna pitäisi jatkaa maalausurakkaa. Riki on uteliaana aina katselemassa, mitä tehdään. Senkkiäkin kasatessa joko vieressä makoili tai eteen ja syliin änkesi. Hyvin seurallinen poika ja mitään ei saisi ilman Rikiä tehdä. :)

Lisää koirakavereita

Vielä pitkän viikonlopun päätteeksi otettiin Riki mukaan peräkärriä palauttamaan. Tavoitteena olikin, että Riki saisi tavata piiiitkästä aikaa amstaffipojan Oton. Siellä on myös pieni amstaffityttö Aino, joten Oton tapaaminen tapahtui ulkona ilman Ainon läheisyyttä. Otto on reviiritietoinen parivuotinen (huomaatteko, että kaikki ovat parivuotisia) uros ja herkkä ottaamaan yhteen, jos toinen yrittää esimerkiksi alistaa. 

Riki ja Otto ovat siis tavanneet ennenkin, mutta siitä on pitkä aika. Riki oli silloin puoli vuotta ja hyvin hädissään Oton aktiivisuudesta. Olivat irti isolla aidatulla pihalla ja Otolla riitti virtaa ja hyökkäili Rikin kimppuun. Riki olisi taas tarvinnut hitaamman tutustumisen, joten paikalle tuotiin myös rotikkanarttu kolmanneksi. Homma alkoikin sujua jo paremmin ja Rikikin pääsi jo leikkiin mukaa. 

Riki myös herkillä viikonlopun jäljiltä ja Otto herkillä reviiristä ja pennusta, joten totuttelu alkoi hihnassa. Rikillä ei paljoa kärsivällisyyttä löytynyt, joten ulisi ja marmatti, mistä ei Otto tykännyt. Ensin hihnan päässä olin minä, mutta pian huomasin, että se on huono idea. Pientä suojeluhalua löytyi. Vaihdettiin mies hihnan päähän. Jonkin ajan päästä toinen henkilö otti Rikin ja jännite pieneni paljon. Katseltiin siis taustalta tutustumista. Puolisen tuntia varmaan oltiin pihalla koirat hihnassa, eikä pidemmälle menty. Kumpikin alkoi väsähtää siihen kyräilyyn ja alistamisyrityksiin. Kumpikaan ei alistamisesta välittänyt vaan murina alkoi heti. Riki muutenkin huitoo paljon, mistä ei Otto tykännyt myöskään. 

Välillä antoivat toisiaan nuuhkia ja naamaa nuolivat, mutta herkästi tuli kitkaa väliin ja piti erotella. Välillä vaan seisoivat ja läähättivät, välillä käytettiin kauempana tarpeillaan ja takaisin. Lopulta annettiin olla ja päätettiin jatkaa seuraavalla kerralla uudestaan.

Mutta tänä viikonloppuna on tosiaan Rikistä löytynyt piirteitä, joita en aikaisemmin ole huomannut. Aikaisemmin kirjoitin mustasukkaisuudesta ranskiksen kanssa, mutta liekö silloinkin kyse ollut lähinnä suojelemisesta. Ollaan mietitty, mitenkähän Riki reagoisi uhkaavassa tilanteessa. Tuntuu kaikkia ihmisiä rakastavan ja itsekin lähinnä tuudittautunut ajatukseen, että jos pimeässä esimerkiksi joku uhkaava ihminen tulisi, pelkäisi Rikin kokoa, kun ei muuta näkisi. Riki on kuitenkin lempeän nallekarhun näköinen ja lähestyy ihmisiä häntä heiluen (vaikka eihän se hännän heiluminen mikään tae kiltteydestä ole). Mutta ilmeisestikin toiset koirat herättävät Rikissä suojeluviettiä meitä kohtaan. Alistuu herkästi, mutta hyvin herkkään myös asettuu meidän ja ärisevän koiran väliin. No, Riki on vasta vuoden, joten ehtii vielä kehittyä suuntaan taikka toiseen. Ehtii varmasti tulla vielä hyvinkin yllättäviä piirteitä.