Adan vetoharrastuksen alkuaskeleet

Sen virheen tein Adan vetoharrastuksen aloittamisessa, että en malttanut mieltäni tarpeeksi. Neiti seitenkuinen sai ikiomat valjaansa Mustista ja Mirristä. Valjaat istuvat hyvin, vaikka eivät todennäköisesti pitkään tule sopimaankaan kasvavalla koiralla. Lähdettiin kuitenkin ihan vain perusasioista liikenteeseen alkuun kuten valjaiden pukeminen. 

Valjaat Ada antaa pukea hyvin päälle. Liikkuminenkin oli normaalia valjaat päällä ja nopeasti kokeilimmekin laittaa perään painoa. Ensin laitettiin pieni puulava perään. Kokoa lavalla oli noin 50x30 cm. Adaa häiritsi paljon perässä roikkuja ja jäi usein jumiin johonkin puskaan tms. Mies kutsui Adaa ja minä tulin perässä estämässä kiinnijäämiset. Ei kulkenut lava hyvin nurmikolla, joten vaihdettiin talikko perään. Senkään kanssa ei oikein sujunut. Ajateltiin kokeilla hietikolla, mutta siitähän metelistä Ada säikähti todella paljon! Ja äkkiä takaisin nurmikolle! 

"Ei jaksa..."

Seuraavaksi ajattelimme kokeilla Rikin kanssa pyörän eteen laittamista. Rikille piti vaan tilata valjaat ensin, koska edelliset ovat pienet. Valjaat eivät ehtineet juhannukseksi tulla, enkä enää malttanut odottaa. Päätettiin lähteä jänistä käyttämällä pieni matka kokeilemaan. 

"Joko mennään?" Taustalla meidän tuleva
koiratarha. Tilattiin maanantaina ja saapui
torstaina 13 osaa eli yksi osa jäi matkalle.

Adalla ei kuitenkaan ole samanlaista tarvetta saada edellä menijä kiinni kuten Rikillä. Liikkelle lähtemiseen tarvittiin "jäniksen" apua ja hän kutsui Adaa ja minä samalla annoin lähtökäskyn. Yleensä liikkeellelähdöissä oltiin ensin hieman solmussa... Ensimmäinen osio meni ihan ok. Ada kyllä veti, vaikkei ihan liina tiukalla tietenkään mentykään. Itse poljin koko ajan mukana helpottaakseni Adan etenemistä. Kotiin päin ei sujunutkaan enää hirmuisen hyvin. Adaa alkoi pientareet kiinnostaa ja kiersi tolpat väärältä suunnalta ja juoksi ojaan ym ym. Lopulta otin liinan käteen ja Ada sai juosta loppumatkan pyörän rinnalla. Alla lyhyt video Adan vetämisestä. Tässä ollaan jo kotiin päin menossa. 

Matka oli lyhyt, mutta Ada tuntui silti ihan väsy olevan. Annettiin vielä pihalla olla ja käytiin Riki verryttelykaveriksi. Ja vaikka kuinka oli kuuma ja väsy, piti Rikin kanssa väkisin juoksennella. 

Seuraavaksi odotan kiltisti Rikin valjaita ja jännityksellä laitan koirat yhdessä pyörän eteen. Katsellaan miten menee ja päästäänkö sairaalareissulle. :) 

En ymmärrä, miten viime aikoina olen saanut tällaisia
haamukuvia paljon aikaiseksi...

Kesää

Viime kesän allas meni roskiin muuton yhteydessä, joten kävimme ostamassa uuden altaan koirille. Sen isompaa ei ostettu kuin tuo olikohan noin 120 cm halkaisija. Se sitten laitettiin sunnuntaina kasaan ja koirat mukaan täyttöhommiin. Rikihän meni taas ihan sekaisin. Ada kierteli ja kaarteli ja istui vieressä katsomassa altaan täyttymistä. 

Tilattiin eilen koiratarha. Kallista lystiä, mutta erittäin tarpeellinen kuitenkin. Kunhan se saapuu ja kasaan saadaan, pääsee koirat siinä viettämään aikaa, kun töissä ollaan tai kaupassa käydään tai vastaavat reissut muutenkin. Ada on sellainen tuholainen sisällä yksikseen, että sisätiloja säästetään, kun tarha saadaan. Tarhaan tulee kokoa per koira 16 neliötä. Yhteensä siis 32 neliötä kahteen osaan jaettuna. 

Ada on nyt myös ilmoitettu ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn. Tarkoitus olisi suunnata elokuussa Joensuun näyttelyyn sunnuntaina. Ehtii vielä harjoitella ennen sitä. Pari mätsäriä olisi ainakin vielä ennen sitä ja jos yrittäisi kotonakin hieman treenailla... 

Vihdoinkin olen lomalla, mutta vettä tuli eilisen päivän ja flunssa kiusaa. Odottelen viestiä Rikin valjaista. Katsellaan ehtiikö ennen juhannusta. 

Riki on aloittanut ikävän pienen tavan. Lauantaina ensimmäisen kerran heräsin kuuden jälkeen Rikin vinkumiseen ja alakerran portin kolisutteluun. Vaille seitsemän annoin periksi ja nousin komentamaan. Nukahdin uudestaan, mutta vaille kahdeksan nousin taas komentamaan. Puoli yhdeksältä annoin periksi ja nousin. Rikillä ei ollut kiire pihalle tms. Kunhan vain päätti herättää kaikki. Sama alkoi sunnuntaina kuuden aikaan. Nousin laittamaan makkarin oven kiinni. Eilen pyysin miestä nousemaan laittamaan oven kiinni ja tänään heräsin ensimmäisen kerran kahdeksalta vinkumiseen. Tänään nousin heti ylös, kun oltiin kaverin kanssa muutenkin lähdössä koirille lihoja ostamaan heti aamusta. Mutta en tiedä, mikä Rikiin on mennyt. Illalla nukkumaan mennessä Riki ei suostu millään keinolla ylös tulemaan. Muuten kulkee ihan normaalisti mukana myös yläkertaan. Ja nykyään kellariinkin tulee mukana. Mutta ei yöksi suostu tulemaan. Ja sitten vingutaan aikaisin aamulla, jos ei herätäkään silloin, kun Riki haluaisi. 

Mutta sellaista tällä kertaa. Hieman meidän kuulumisia. Lopussa vielä video.

Smirreä

Match show 11.6.

Kävimme eilen sadetta uhmaten mätsärissä. Vettä oli tullut koko päivän silloin tällöin ja enemmän ja vähemmän. Taisihan tuo ukkonenkin jyrähdellä. Tunti ennen mätsärin alkua olimme kotoa lähdössä, kun rupesikin satamaan kaatamalla vettä ja tuuli niin kovaa, että sade tuli melkein vaakatasossa. Hetkeksi taukosi hieman vähemmäksi sade, jolloin totesin vaan Adalle, että pissiä saat pidätellä kaupunkiin ja nyt juostaan suoraan autolle. No niinhän Ada tekikin. Itse jo kauhulla katsoin, kun toinen lähti täysillä juoksemaan nurkan taakse, mutta sinnehän se kontin luokse juoksi. Aukaisin kontin, Ada juoksi kerran auton ympäri ja loikkasi kyytiin. 

Ennen mätsäriä taas satoi enemmän ja vähemmän, vaikkakin sade loppui juuri sopivasti kehien alkua. Mätsäri oli kuitenkin paikallisen Mustin ja Mirrin parkkipaikalla ja siellä sitten katoksen alla odoteltiin muutaman tutun kanssa. Adalle on tullut hieman ikävä tapa ärähdellä muille. Välillä Adaa ärsytti naamalle hyppivä pieni koira ja välillä ärähteli muille ihan muuten vaan. Kaiken kaikkiaan minun sekä Adan keskittymiskyky oli huono, mikä varmasti liittyi vahvasti siihen, että jäätiin toiseksi saksanpaimenkoiralle ensimmäisellä kierroksella. Ajattelin jo positiivisesti, että ollaanpahan ensimmäisten joukossa seuraavaksi kehässä, joten josko Adalla pysyisi edes hieman paremmin mielenkiinto hommassa. Yksi sinisten koirien koira olikin toisessa sarjassa, kun olisi pitänyt meidän kehään mennä, joten ensin otettiinkin punaisen nauhan saaneet koirat. Onneksi ei kuitenkin kovin montaa pentua ollut (kaikenkaikkiaan 11) ja tuomari ei niin tarkka ollut kuin edellisessä mätsärissä, joten päästiin melko nopeasti uudestaan kehään. 

Toisella kierroksella oltiin kumpainenkin jo ihan erilaisella fiiliksellä liikenteessä ja kas kummaa hommahan sujui vallan mainiosti. Itse olin hyvällä tuulella, Adakin oli iloisella mielellä ja jaksoin tällä kertaa motivoida Adaa muutenkin kuin pelkillä nameilla. Lopputuloksena oltiinkin sinisten toisia. Ada sai elämänsä ensimmäisen pokaalin ja ruusukkeensa (vaikkakin vain mätsäristä, mutta kuitenkin). Palkintona saatiin myös näyteraksuja, n. reilun kilon papelosäkin, lihalastuja ja lelun. Ja tokihan piti kuviakin ottaa Adasta kotona. Ei ollut mielenkiinto todellakaan enää hommassa mukana ja seisontakuvaa ei ainakaan saatu kunnollista. Mutta tuossa nyt pari kuvaa. Näkee minun lahkeistani, että märkää oli. 

Silverin silmätulehdus

Eilen oli suoraan sanottuna paska päivä. Tunteina lyhyt, mutta muuten pitkä päivä töissä. Huono tuuli jäi päälle ja sain vielä töiden jälkeen soittoa töistä ja lisää huonoja uutisia. Mikään ei toiminut kuten piti ja illan match showkin oli ihan oma episodinsa, josta kerron tarkemmin myöhemmin. Lopputulos mätsärissä oli kuitenkin ihan jees ja ajattelin jo päivän loppuvan hyvissä tunnelmissa. Kuitenkin kotiin tultuani huomasin Silverin silmän olevan harmahtava. Tarkemmin asiaan tutustuttuani huomasin oikeaa silmää peittävän harmaa kalvo. Siinä vaiheessa olin jo varma, että nyt on Silverin toinen silmä sokeutunut. Kuitenkin enemmän tarkasteltuani asiaa huomasin valkuaisen punertavan ja äitini mielestä kyseessä olisi silmätulehdus. 

Tänään sitten soitto luottoeläinlääkärilleni, joka oli myös sitä mieltä, että kyseessä olisi tulehdus. Syytä ei osannut sen tarkemmin tutkimatta tietenkään kertoa ja sanoi hänellä kiirettä olevan. Sanoi kuitenkin soittavansa apteekkiin reseptin sellaisille silmätipoille, joiden pitäisi auttaa myös jos on naarmu silmässä, joka tulehduksen olisi aiheuttanut. Kuuri on 10 päivää yksi tippa tulehtuneeseen silmään kaksi kertaa päivässä. Yksi tippa on jo annettu. Huomenna lisää. Suhteellisen helppo oli kuuri aloittaa, kun mies piti kiinni ja minä laitoin tipan (vaikkakin tippa ei ollutkaan ihan vain tippa, kun huomasinkin, että kyseessä on tahnamainen lääke...). Huomenna aamulla homma meneenkin hieman toisella tavalla, kun mies ehtii lähteä töihin ennen minun heräämistäni... Katsotaan. 

Kyllä sitä vaan ehtii aina hätä tulemaan, kun jotain rakkaalle lemmikille tulee. Silveri on meidän ensimmäinen yhteinen lemmikki. Ja toinen täyttää jo kahdeksan vuotta ensi syksynä. Toivotaan, että kuuri auttaa, eikä ole kyse mistään sen kummemmasta. Nuo silmäjutut eivät kuitenkaan mitään pieniä juttuja ole. Kaipa Silveri puolisokeana saisi elettyä kunnollisen elämän kuitenkin kuten äitini koira teki (monta vuotta täysin sokeana), mutta kunhan ei mitään vakavaa olisi.

Rikin kasvupyrähdys

Ollaan jo monta viikkoa seurailtu, että Riki näyttää jotenkin isommalta kuin aikaisemmin. Torstaina sanoin saman ensimmäistä kertaa ääneen ja pyysin miestä mittaamaan Rikin painon. Kyllä suu loksahti auki, kun tulos nähtiin: 43 kiloa. Viimeksi keväällä painoa oli 39 kiloa. Viime syksynä 35 kiloa. On tunnusteltu, eikä Riki lihava ole, vaikka hieman vielä rasvaa on ihon alla, mutta ei oikeasti paljoa. Ohut kerros vain. Mutta selkeästi Riki on leventynyt.

Kaiken lisäksi eilen ajattelin kokeilla Rikin valjaita Adalle. Ihan vain halusin kokeilla pukea ne Adan päälle ja katsoa, miten isot ne on Adalle. No isothan ne on ja vertailun vuoksi halusin ne vielä Rikin päälle, jotta näkisin, miten niiden pitäisi asettua. Tuli vain pieni ongelma, että eihän ne asettuneet Rikinkään päälle! Viimeksi on Rikillä valjaat ollut huhtikuun alkupuolella (muistaakseni) ja silloin ne vielä sopivat. Mutta kuinkas ollakaan nyt ne ovat käyneet pieneksi! Ensinnäkin ovat liian lyhyet ja edestäkin painaa väärästä kohdasta. 

Olin kenties hieman järkyttynyt, miten paljon Riki on lyhyessä ajassa kasvanut. Tuntui, että Riki ei melkein vuoteen kasvanut ollenkaan, ainoastaan paino on heitellyt. Valjaat ostettiin vuosi sitten keväällä ja ne ovat sopineet Rikille tähän asti hyvin. Säkä on edelleen sama, mutta muuten on Riki kehittynyt. Johan Riki alkaakin olla 2 vuotias kesäkuun lopussa. Jokohan sitten alkaisi tuo kasvu lopahtaa? 

Kukkia

Jep, minulla on eläinaiheinen blogi. Mutta en millään malta olla laittamalla pihalta ottamiani kuvia, koska olen nyt niii-in kesäfiiliksessä. Kesälomaan on vielä kaksi viikkoa tai kenties että enää 10 työpäivää. Päivä on aurinkoinen ja aamusauna lämmitetty. Edessä olisi edes yhden kukkapenkin kitkeminen ja sinne pitäisi istuttaa auringonkukat, jotka laitoin itämään reilu kuukausi takaperin. Mittaa on jo sen verran, että aikaa sitten olisi pitänyt jo maahan laittaa. Tänään otan sen tavoitteeksi. Kaunis sää saa minuun useimmiten sellaisen energialatauksen, että tekeminen loppuu yleensä ennen virtaa. Mutta tässä näitä kuvia. Ei hajuakaan, mitä kukkia ovat. Paitsi, että viisi ensimmäistä on meidän omenapuista. Minä vain asun täällä. 

Vai onkohan tämäkin ja seuraava omenapuu?
On vasta reilusti pienempi "pensas"
verrattuna kahteen muuhun.

Kuvatessa yritin ottaa huomioon, ettei oma varjoni näy kuvassa. Ja osan otin supermakro ohjelmalla. Harjoittelen kovasti... Jospa se joskus tuloksissakin näkyy... Ja ei, en tosiaan ole harrastanut kitkemistä... Vielä...