Uusi lenkkireitti

Tämän viikon ajan ollaan koirien kanssa lähinnä tehty hihnalenkkejä. Vetokoirien kanssa on helppo huijata oman liikkumisen kanssa, kun koirien tahtiin menemällä ei itse aina kovin tehokasta treeniä saa... Nyt on käyty uudella reitillä ja päätin tänään ottaa kameran mukaan, kun Rikin kanssa lähdettiin. Otin ihan vain digikameran, koska järjestelmäkamera on iso mukaan otettavaksi ihan vain lenkille. Ainakin minun mielestä... 

Uusi reitti on monipuolinen. Matkaa tulee noin 5 kilometriä ja siinä on niin asfalttia kuin hiekkaakin. Ollaan kävelty reitti kumpaankin suuntaan, mutta tiettyyn suuntaan kuljettuna se on mukavampi. En tiedä miksi. Ensin kuljetaan noin kilometri kevyen liikenteen väylällä, kunnes poiketaan polulle, joka vie metsään. Reitti kulkee pääsääntöisesti latupohjaa ja moottorikelkkareittejä pitkin, joten talvella sinne ei asiaa yllättäen ole... 2-3 kilometriä mennäänkin metsässä ja viimeisen reilun kilometrin taas kevyen liikenteen väylällä. Ja kunhan vauhtiin päästään, reittiä saa pidennettyäkin melkoisesti, kun vain lähtee seikkailemaan eri poluille. Ainakin kartan mukaan. 

Riki ja mallikävely :D 

Reitti on myös mielenkiintoinen sijainniltaan. Reitillä pääsee jo melkein siihen olotilaan, että ollaan ihan oikeasti keskellä metsää! Mutta siis melkein, koska lähellä menee vilkas valtatie, josta autojen meteli kuuluu koko ajan. Eli ollaan valtatien (jonka vieressä siis kulkee se junarata) ja ison taajaman välissä loppujen lopuksi hyvin pienellä alueella. 

Välillä piti tottakai yrittää saada Riki poseeraamaankin... 

Tällä viikolla innostuin todellakin tästä reitistä ja melkeinpä päivittäin ollaan käyty kävelemässä reitti reippaalla tahdilla. Ensin Adan kanssa, seuraavana päivänä mies lähti mukaan ja otettiin kumpikin koira. Sitten taas Rikin kanssa, toisena päivänä Adan kanssa jne. Mieluummin olen yksin ottanut vain toisen koiran mukaan, koska kahdessa riittäisi pideltävää, jos jotain sattuisi. Esimerkiksi Rikin kanssa oli jo pitelemistä pelkästään, kun kerran jänis loikki karkuun polulta... 

Teimme myös mukavan huomion reitiltä. Latupohja menee erään tien yli ja sen tien varrella ei ole taloja vaan junarata sekä puiden lastaus paikka. Tai mikä lie. Mutta siis kyseinen tie, joka menee junaradan vieressä on pitkä suora! Siinä on erittäin vähän liikennettä ja se on suurimmaksi osaksi soraa! Mahtava treenipaikka vetämiseen! 

Kuvia

Jep, en nyt yhtään innostunut kokeilemaan uutta kameraa... 

Yhteistreeniä

Tänään kävimme kokeilemassa taas koirien yhteistä vetotreeniä. Tämä oli siis toinen kerta. Varauduimme taas matkaan siten, että on mahdollista laittaa koirat myös eri pyörien eteen. Mutta tavoitteena oli kuitenkin yhden pyörän edessä oleminen. Käytin ensin koirat pihalla tarpeillaan, jonka jälkeen otin takaisin sisään valjaiden laittoa varten. 

Pihalle laskin koirat irralleen siksi aikaa, kun kävimme pyörät pihan "portin" luokse. Laitoin ensin koirat toisiinsa kiinni joustolla pannoista ja jakajan valjaisiin kiinni. Sen jälkeen taas liina kiinni ja koirien siirtäminen pyörän eteen. Kovasti sai liinasta kiinni pitää, jotta sai pyörään koirat kiinni. Mies piti liinasta kiinni sen aikaa, että pääsin hyppäämään pyörän selkään ja veto-käskyn annettuani mies laski irti ja koirat pääsivät liikkeelle. 

Pihasta lähteminen onnistui hyvin. Adakin tuntuu oppineen suuntia (helpottaa varmaan, että pääsääntöisesti samaa reittiähän me mennään...) ja veto-käskyllä vetää. Mieskin nopeasti hyppäsi pyörän selkään ja perässä polki. Oman kujan Riki ja Ada juokseevat vauhdikkaasti, eikä siinä siis jänistä tarvita, mutta kevyenliikenteenväylälle siirtyessä mies meni taas jäniksen rooliin.

Hienosti lähtivät molemmat vetämään alkuun. Riki oli sijoitettuna penkan puolelle. Ensin ajateltiin toisin päin, mutta kun lähtivät etenemään melko hyvin, joten ei lähdetty vaihtamaan tien toiselle puolelle. Vielä. 

Ada hyökkäili alkuun Rikin kimppuun ja sain kovasti komentaa, että lopulta lopetti. Vaihdettiin lopulta myös toiselle puolelle tietä, että Ada siirtyi penkan puolelle juoksemaan. Ohittamista ei olla todellakaan vielä kahden koiran kanssa harjoiteltu, joten onneksi vastaan tullut juoksija tajusi väistää meitä... 

Ada näytti välillä siltä, että tekee saman kuin viimeksi, että istahtaa, eikä juokse enää Rikin kanssa. Saatiin kuitenkin neiti vielä liikkeelle. Kotiin päin kilometrin päässä jo käännyttiin ja tällä kertaa tien ylityskin sujui jo paremmin. Riki veti Adan perässään yli... Mies meni edeltä ja annoin yli-käskyn ja Rikihän lähti suoraan tien yli ja Ada lähinnä roikkui perässä... 

Kotiin päin homma meni siten, että Ada veti pyörää sekä Rikiä. Sanoin kotona miehelle, että Ada olisi varmaan vetänyt reippaasti ilman jänistäkin, mutta Riki ei olisi vetänyt sitä vähääkään... Mitä lähemmäksi kotia päästiin, reipastui Rikikin hieman. 

Olen todella tyytyväinen treenissä jo pelkästään siihen, että koirat vetivät yhdessä (tai no... yhdessä?) kotiin asti. Adaan olen myös todella tyytyväinen ja varmasti Adasta vielä hyvä vetokoira saadaan. Jospa talven myötä myös Riki saataisiin parempaan kuntoon ja innostumaan enemmän vetohommista. Mutta Rikiin olen tyyytyväinen erityisesti siltä osin, että Riki ihan oikeasti osaa seis-käskyn. :D Ja jospa talvella potkurin kanssa olisi helpompi edetä, kun saa vauhdin pidettyä tasaisempana ja varmasti koirien tahdissa mentäisiin. 

Uusi kamera

Tietenkin ehdin jo testailla uutta kameraa ja kohteena totta kai koirat ja Smirre! Silveristä ehdin napata yhden kuvan kunnes neiti päätti suosiolla livahtaa paikalta. Tässä erilaisia kokeiluja erilaisilla asetuksilla. Nyt olen lähinnä kokeillut ISO-asetuksia ja äsken kävin yökuvaustakin kokeilemassa. Totesin miehelle, että "Vau, en oo ikinä ennen saanut otettua yöllä kunnon kuvia!". :D 

Löysin kamerasta myös sellaisen valmiin asetuksen kuin retro! 

Koirapuistoilua

Hieman ehkä meinasi jänskättää koirapuistoon meneminen, kun on käyttäytyminen kotonakin ollut vaihtelevaa tällä kaksikolla keskenään ja erikseenkin. Esimerkiksi tänään Riki päätti kynsiä leikatessa, että etujalkojen kynsien jälkeen ei tarvitse siirtyä takajalkoihin vaan hommahan oli jo ihan riittävä. Taisteluksihan se meni, mutta Riki hävisi. Ja tosiaan aiemmin jo kirjoitin leikinkin muuttumisesta. Välillä mennään kuten ennenkin, mutta välillä ei oikein yhteen mene Adalla ja Rikillä fiilikset. 

No, puistoon päästiin ja kiirehän Rikillä ja Adalla taas sinne oli. Isojen puolella ei ollut muita, mutta pienten puolella oli kaksi corgia. Adaa ei meinattu saada edes istumaan ja odottamaan hihnan irroittamista ja vapauttamista, kun marmatti säkä pystyssä corgeille. Riki oli hieman rauhallisempi, mutta malttamaton kuitenkin myös. Herkempi olisi saattanut säikähtää meidän koirien reaktiota, jos isojen puolella olisi muita ollut. Kumpikin juoksi säkä pystyssä aidan vierelle corgeja komentamaan. 

Nämä kaksi ovat yhdessä sellainen parivaljakko, että todennäköistä on puistoilun jatkuminen tulevaisuudessa yksi koira kerrallaan. Kunhan Ada vielä tuosta kasvaa. Yksin en missään nimessä ainakaan kahden koiran kanssa puistoon menisi. 

Melko pian molemmat kuitenkin hieman rauhoittuivat ja corgien omistaja kävi aidan raosta hieman Adaan tutustumassa. Kohta corgit lähtivät ja jonkin ajan päästä tilalle tuli ajokoiranpentu. Toinen ei meinannut uskaltaa puistoon tulla, vaikka aita välissä oli... Alkuun innoissaan olivat Riki ja Ada aidan vierellä nuuskimassa, mutta pian mielenkiinto pentua kohtaan laimeni ja lähdettiinkin kotia kohti. Harmi, ettei isojen puolelle muita tullut, vaikka hieno kelikin oli. Puisto on kouluttamisen kannalta hyvä paikka, kun näkisi, mihin suuntaan meidän neitikin on kehittymässä. 

Ja kuvien kannalta on toivottavasti aikanaan parannusta tulossa. Tuolla kameralla ei oikein kuvaaminen ole edennyt ja totta kai järkkärillä tulisi parempiakin kuvia... Ainakin näin olettaisin... :D Vaikka totta kai se on taidoistakin kiinni, eikä vain välineistöstä. Mutta ostinpa siis uuden kameran ja päädyin nyt siis järjestelmäkameraan. Tuota digikameraa en ole pois heittämässä, koska on tapahtumia, jonne ei järkkäriä saa viedä ja on kuitenkin pienempi mukaan otettava tarvittaessa. Mutta nyt toivottavasti motivaatiokin kuvaamiseen lisääntyy, kun uuden "lelun" ostin. Ostin siis Sonyn A58:n. Akku on latautumassa, mutta eiköhän tässä illan mittaan perehdytä toimintoihin paremmin. Totta kai piti jo tutkia hieman, mutta minulla ei ole hajuakaan, miten moinen vehje toimii. :D Käyttöohjekirjakin oli hieman vajavainen, mutta kunhan taas kamera käyntiin saadaan, pitää sonyn sivuilta ladata ohjelmisto tietokoneella. Jos sitten hieman selkeytyisi... 

Ada dominoi leikkiä

Vielä pari kuukautta sitten Ada ja Riki leikki hienosti keskenään. Yleensä leikki oli vielä sitä, että Ada ottaa pallon ja juoksee karkuun ja Riki juoksee perässä. Ja kun Riki sai pallon, sai Ada vuorostaan juosta Rikin perässä (vaikkakaan ei kovin pitkään, kun Adalla se pallo useimmiten oli). Mutta leikki sujui hyvin, eikä ihmisen tarvinnut puuttua siihen ja vielä vähemmän ihmistä tarvittiin leikkiin mukaan.

Entäs nyt? Jos haluaa leikistä Rikillekin mukavan ja antoisan, pitää leikkiä koirien kanssa erikseen. Ada komentaa paljon Rikiä leikissä. Tai oikeastaan se komentaminen näyttää lähinnä siltä kuin Ada kieltäisi Rikiä osallistumasta leikkiin. Välillä saattaavat juosta pitkin pihaa, mutta eivät pitkään. Ja ihmisen osallistuessa leikkiin (ja leikkivälineenä on useimmiten pallo, niitä kun on meillä erikokoisia, -mallisia sekä materiaaliltaan erilaisia) ja Rikin lähtiessä pallon perään Ada alkuun komenti Rikiä perääntymään. Ja eihän Riki enää lähde pallon perään, jos Ada lähtee. Kun pallo on Adalla ja Riki yrittää mennä härnäämään Adaa, komentaa neiti kovasti Rikiä. 

Ada tykkää mitä ilmeisemmin eniten tennispallosta. Se on pallo, jonka Ada tuo luokse ja odottaa, että sen heittää. Ja sillä neiti saa kyllä leikin itsekseenkin aikaiseksi. Mutta odotas vaan, jos Riki erehtyy ilmaisemaan kiinnostuksensa Adan leikkiä kohtaan... 

Painiminen on edelleen se, mitä Riki ja Ada harrastaa, mutta lähinnä sisällä. Ulkona painiinkin tuntuu tulevan heti eri sävy ja Ada säkä pystyssä on Rikissä kiinni. Sisällä Ada saattaa myös vain istua ja tuijottaa minua, kun Riki jäytää Adan kurkkua ja yrittää saada toista innostumaan leikkiin mukaan. 

Tiedäpä tässä, mihin suuntaan Rikin ja Adan välit ovat menossa. 

Adasta johtajakoira?

Kelit ovat olleet hirveitä treenaamiseen. Vaihtelee koko ajan sataako tai sitten on liian lämmintä. Vihdoinkin ollaan jo menossa syyskuussa ja viime viikonloppukin meni niin lämpimässä säässä, että turha kuvitellakaan koirien kanssa treenaamista. Illalla seitsemän aikaan oli vielä 18 astetta lämmintä ja pari tuntia eteenpäin on niin pimeää, että ei syyspimeässä ole huvittanut vielä lähteä liikenteeseen. 

Eilen vihdoinkin oli vain 15 astetta lämmintä ja viileä päivä, joten otin ensin Adan ja lähdimme pienelle pyörälenkille. Emme käyneet kuin pari kilometriä Ada pyörän vierellä juosten. Hienosti Ada malttoi juosta, vaikka selkeästi ei olisikaan pidempää lenkkiä kannattanut ottaa. Mutta vain muutaman kerran pysähdyttiin ja yksi niistä oli kerta, jolloin Ada vain seisahtui ja rupesi kakalle. Itsellä oli kiire pysäyttää pyörä. 

Sen jälkeen otin Rikin matkaan mukaan ja kävimme reilun kolmen kilometrin pyörälenkki Riki pyörän vierellä juosten. Hyvin jaksoi Rikikin juosta, vaikka pysähdyttiinkin useammin. Rikin kakan ja pissin tekemisen tarpeen huomaa siitä, että Rikin juoksemisesta ei tule yhtään mitään. Pitäisi perässä vetää Rikiä ja jotta pääsee etenemään, on pakko pysähtyä. Talvea odotan pelkästään jo siitä syystä, että lumipenkat estää Rikin pyrkimisen ojaan... 

Tänään töistä tultuani oli taas vain 14 astetta lämmintä. Otin Adan ja lähdettiin kävelylenkille. Valjaat Adalle päälle ja itselle hiihtovyö ja menoksi. Matkaa oli n. kolme kilometriä. Ja mitä Ada teki? Veti koko matkan! 

Kyllähän neitiä meinasi kiinnostaa roskat, kävyt, liitelevät lehdet ja tien toisella puolella bussipysäkillä istuva poika, mutta aina, kun sanoin vedä, Ada jatkoi vetämistä. Ja tietenkin latelin paljon hienoa ja hyvää perään. Ja joka kerta sama. Loppumatkasta hieman laimeni meno, mutta silti aina lopulta Ada jatkoi vetämistä. Kääntöpaikalla kerran pysähdyttiin ja silloin käskin Adan pissin tekemään ja tekihän neiti. 

Nyt jatketaan treeniä syksyisessä säässä. Viilenempään päin näyttää olevan keli. Ja jos samanlainen meno jatkuu Adalla niin kenties kuitenkin saisin Adasta johtajakoiran vetotouhuihin. Rikistä kun ei siihen ole. Jossain vaiheessa taas jos päästäisiin kokeilemaan yhteistä vetotreeniä. Siihen tarvitsen kuitenkin miehen apua, joten viikonlopulle ainakin menee. 

Adalla tuli viime viikolla ikää 10 kuukautta täyteen. Paino on nyt jäänyt siihen 32 kiloon ja siinä tasaisesti pysynyt. Ruoan maistuvuus on ollut vaihtelevaa. Tuntuma on nyt se, että kunhan kerran päivään lihaa saa, myös papelot viitsii syödä. Ja nyt ollaankin vaihtamassa myös Adan kuivamuona energiaan. Saataisiin kumpikin syömään samaa ja jospa se kuitenkin Adalle paremmin maistuisi kuin tuo juniori, kun lihapitoisuuskin hieman korkeampi...