Agilitya Adan kanssa osa 1

Adan kanssa osallistumme agilityn koulutusohjaajien peruskoulutuksen demokoirakoksi. Tänään oli ensimmäinen kerta. Koulutukset kestävät joka kerta kolme tuntia. Tänään kävimme ensin puolisen tuntia läpi esteitä ja niiden tekemisen periaatteita ilman koiria. Sen jälkeen aloitimme treenaamaan eri pisteillä. Pisteitä oli kolme ja joka pisteellä kolme estettä. Treeniä oli 15 min, jonka jälkeen 15 min tauko. 15 minuutin aikana kävimme jokaisella pisteellä yhden esteen. 

Esteitä oli viisi hyppyestettä (mm. aidat, rengas ja muiden nimiä en muistakaan), A-este, puomi, keinu, pujottelua ja pari tunnelia. En oikein tiennyt, mitä Adalta odottaa. Lähinnä vain ehkä odottelin, että Ada kieltäytyy tekemästä esteitä, eikä malta kiinnostua tarpeeksi tekemisestä. Adalla meni kuitenkin hyvin!

Ihan ensimmäinen este oli A-este. Ada ei ollut alkuun kovinkaan kiinnostunut esteelle menemisestä ja tarvitsi muutaman kerran, että lopulta meni epäröimättä esteen läpi. Samoin kävi muillakin esteillä ja viimeisenä oli keinu, jonka suorittamista epäilin kovasti, mutta sekin meni hienosti! Siinä ohjaajat kuitenkin laittoivat pöydän toisen reunan alle ja laskivat itse varovasti keinun alas, jotta koira ei säikähtäisi heti alussa. Ja tunnelin Ada muutaman kerran jälkeen suoritti niin hienosti, että en ehtinyt edes kutsua toisessa päässä, kun Ada jo oli tulossa tunnelia läpi! 

Yksi kotiläksy saatiin: lähettämisen harjoittelua. Adan aidoilla yritin lähettää namialustalle, mutta kerran teki jopa sen, että hypyn jälkeen kiersi aidan ja tuli minulta pyytämään namia. Tämä kyllä helpottui, mitä pidemmälle koulutus eteni este esteeltä. 

Huomenna uudestaan! 

Näyttelykoulutus osa 2

Maanantaina kävimme Aslakin kanssa näyttelykoulutuksessa. Silloin paikalla oli vähemmän koiria ja kaksi kouluttajaa. Porukka jaettiin kahteen porukkaan koirien koon mukaan. Aslak oli isojen porukassa ja oli eri kouluttajan kanssa kuin ensimmäisellä kerralla. 

Tämän kouluttajan kanssa kävimme läpi näyttelyn kulkua ja treenasimme juoksemista ja seisomista sekä toisten koirien sietämistä lähellä. Juoksimme ympyrää kaikkien kanssa sekä yksin suoraan ja kolmiot. Aslakin kanssa juokseminen sujui taas hyvin. Ainut vaan, että Aslak otti silmätikukseen erään partacollien ja sen juostessa edellä Aslak vain rähisi, joten otin sen sivummalle. Kävimme läpi kouluttajan kanssa Aslakin vihaa kyseistä koiraa kohtaan. Hän totesi lähinnä, että koska kyseessä on alkukantainen koira, tulee sen eleitä tarkastella aivan eri tavalla kuin esimerkiksi seurakoiran. Lisäksi partacollien omistaja oli myös keskustelussa mukana ja kävi ilmi, että se oli Aslakia vanhempi uros. Ja vielä lisäksi, Aslakia saattoi toki myös häiritä, ettei partacollielta näe eleitä ja ilmeitä karvoista johtuen samalla tavalla kuin muilta. 

Aslak sai taas valtavat kehut siitä, miten hienosti Aslak seisoo. Kouluttaja hyvin vähän kävi läpi koiria ja katsoi hampaita, mutta aivan lopuksi pyysin vielä käymään Aslakin kunnolla läpi. Hän itsekin totesi, että onkin hyvä käydä vielä Aslak läpi, kun on tunnin käynyt kierroksilla. Nytkin partacollie jäi katselemaan sivummalle n. viiden metrin päähän, mutta tällä kertaa ei Aslakia asia häirinnyt. Aslak vain seisoi, eikä jalkakaan liikahtanut, kun kouluttaja pitkän aikaa kävi Aslakia läpi. Hampaita katsoessa kerran pikkuisen ja lyhyesti murahti, mutta muuten Aslak ei sanonut tällekään kouluttajalle oikeastaan mitään. 

Seuraavalle koulutuskerralle emme pääse, koska meillä on Adan kanssa uusia tuulia harrastusten suhteen, mutta ensi viikon torstaina olisi tarkoitus mennä ja viikonloppuna olisikin mätsäri, jonne ajattelin mennä myös Aslakin kanssa. Sitten olisi vielä mahdollisesti yksi koulutuskerta ennen Joensuun näyttelyä. Että jännitys tiivistyy, mitä Aslakin kanssa tapahtuu... 

Ada kylässä

Ada pääsi eilen mukaamme kaverin tupareita viettämään. Tiedossa oli, että paikalla on muitakin koiria, pentuja lähinnä. Paikalla oli kuitenkin vain yksi koira Adan lisäksi. Tytöllä oli ikää kuusi kuukautta ja tunnustan kyllä, että en todellakaan muista, minkä rotuinen on! Ei ole saksanpaimenkoira, vaikka siltä kovasti näyttääkin. 

Adan otin autosta ulos hihnassa. Hieman pentu säikähti, kun tuli luukulle asti nuuhkimaan ja sitten yhtäkkiä pomppasi Ada ulos autosta. Hetken saivat tuttavuutta tehdä pentu vapaana ja Ada hihnassa, mutta kohta laskin jo Adan vapaaksi. Aivan, vapaaksi! Aitaamattomalla alueella! Olimme siis kaukana kaikesta ja Ada on näistä meidän kolmesta ainoa, kenet uskallan edes ajatella laskevani vapaaksi aitaamattomalla alueella. Nyt pääsimme testaamaan, onko Adaan luottamista ja onhan se. Ada oli hienost koko ajan lähistöllä, ja jos meinasikin johonkin nurkan taakse mennä, tuli kutsuttaessa luokse. 

Ada leikki hienosti pennun kanssa jopa pallolla! Pennun omistaja heitteli koirille palloa ja Ada ärähti vain, kun pentu jäi odottamaan Adan takaisin tulemista ja juoksi päin. Mutta nätisti Ada vain ärähti ja jatkoi matkaa. Ada joutui pennulle ärähtämään myös illalla, kun oltiin sisällä ja Ada yritti makoilla rauhassa minun vieressäni lattialla, mutta pentu oli sitä mieltä, että voisi leikkiä. Ada murisi ja näytti hampaitaan, jolloin pentu hyvin tajusi jättää Adan rauhaan. 

Ada sai paljon hellyyttä kaikilta vierailta. Jokainen vuorollaan ihasteli ja silitteli Adaa. Sain monelle kertoa alaskanmalamuuteista ylipäätään ja kerroin myös paljon kaikista meidän koirista. 

Olimme kotiin lähdössä pimeällä ja Ada lähti talon vierustaa juoksemaan aivan yhtäkkiä ja pentu perässään. Ada kuitenkin kääntyi, kun komensin takaisin ja pentu juoksi perässä. Ada rupesi tuijottamaan metsään ja säkä pystyssä murisi samalla. En tiedä, mitä siellä oli, mutta laitoin Adan hihnaan ja suosittelin pennunkin ottamaan sisälle. Ettei vain kumpikaan olisi mitään hullua keksinyt... Kuulema pari karhua pyörii ympäristössä...

Näyttelykoulutusta osa 1

Kävimme Aslakin kanssa näyttelykoulutuksessa keskiviikkona. Pidin Aslakin koko ajan tietoisena, että minulla on nameja, mutta silti hieman piti ärähtää muille koirille. Toki myös uteliaana ja innostuneena seuraili muiden touhuja. Sai Aslak tehdä hieman tuttavuuttakin parin koiran kanssa ja ihan hyvin suhtautui toisiin. 

Koulutuksessa oli useita koirakoita ja vain yksi kouluttaja, joten hieman oli odotteluakin. Oli todella kuuma, mutta silti Aslak jaksoi keskittyä hyvin. Välillä annoin vain haistella ympäristöä ja makoilla levätäkseen. Juoksimme ympyrää kaikki yhtä aikaa ja seisottaessa kouluttaja kiersi jokaisen koirakon luona ja kävi koiran läpi. Tätä tehtiin useampaan kertaan. Jokainen sai myös vuorollaan juosta kolmion ja edestakaisin. Kouluttaja antoi myös vinkkejä, kuinka esittäisin koirani paremmin. Minulle esimerkiksi vinkkasi, että pitäisin namikättäni hieman alempana, koska kun koiralla on hyvä rintakehä, ei sitä kannata turhaan piilottaa, kun koira nostaa leukansa kohti taivasta. 

Ensimmäisen kerran, kun kouluttaja meidän luoksemme tuli, minulla meni hetki ymmärtäessäni, että Aslak ei murahtanut kouluttajalle. Totesin ääneenkin, että eikö se sanonut mitään ja kerroin, miksi olimme paikalle tulleet eli Aslakin tuomarille murisemisen takia. Kouluttaja kävi useampaan kertaan luonamme, eikä Aslak sanonut hänelle yhtään mitään. Vasta lopussa, kun kouluttaja käveli ohitsemme ja ohimennen Aslakin päätä koski, Aslak pikkuisen murahti. Kouluttaja kuitenkin totesi, että eihän sitä oikeastaan edes murisemiseksi voi sanoa, kunhan vain totesi asiansa. 

Lopussa keskustelimme vielä kouluttajan kanssa ja hän totesi, että hänelle ei yleensä koirat murise, mutta seuraavalle kerralle on tulossa toinen kouluttaja, jos haluamme tulla kokeilemaan ja treenailemaan lisää. Lisäksi hän kertoi, että Aslakista ei näy merkkiäkään, että Aslak murahtamista pidemmälle menisi, kunhan vain on tarve ilmaista asiansa. Kunpa vain tuomaritkin ymmärtäisivät koiran eleitä yhtä hyvin, eivätkä säikkyisi niin herkkään... Kuten kouluttajakin totesi, siitä ei ole koiralle minkäänlaista apua... 

Aslak sai kuitenkin myös kehut siitä, kuinka hienosti itse asettelee itsensä hyvään asentoon ja liikkeitä kouluttaja kehui myös. 

Aslakin ja Adan treenit

Tällä viikolla olen treenannut Adaa ja Aslakia yhdessä, kun on tullut todettua, ettei kummankaan askellus ja vauhti Rikin kanssa mene yhteen millään lailla. Ensimmäinen kerta jännitti todella paljon ja mentiin heti pitkälle suoralle, jossa ei yllätyksiä pitäisi tulla. Laitoin Adan penkan puolelle, mutta ensimmäiset muutama sata metriä meni näillä kinastellessa kumpi siellä penkan puolella ihan oikeasti on, joten kokeilin siirtää Aslakin penkan puolelle ja se sujuikin paljon paremmin. 

Aslakilla oli meno päällä ja tuntui, ettei Adakaan meinannut pysyä Aslakin perässä. Ja ylämäet neiti antoi Aslakin tehdä työt. Kuitenkin Ada jaksoi juosta kotiin asti, vaikka taisi yllättää Aslakin nopea ravi neidin. Ja liikkeellehän me ei meinattu päästä millään, kun molemmat olivat niin intopiukeena lähdössä, että en ehtinyt kyytiin, kun kickbike oli nurin. Matka oli 6,45 km ja keskinopeus oli 9,86 km/h sekä huippunopeus 28 km/h. Kierrosnopeudet vaihteli 8,44-12 km/h.

Toisen kerran kävimme perjantaina ennen töihin lähtöäni lenkillä. Tällä kertaa harjoittelimme tiukkojen käskyjän kera paikallaan pysymistä ja muutamien prkleiden jälkeen kumpikin istui kickbiken edessä ja tuijottivat minua olkansa yli lähtökäskyä odottaen. Tuolloin keskittyivät paremmin itse tekemiseen, eivätkä toisilleen äksyämiseen, joten huippunopeuskin oli 42,6 km/h!! Matka oli 6,34 km ja keskinopeus 9,9 km/h. Kierrosajat vaihtelivat 8,7-12,3 km/h. 

Ensimmäisen kilometrin jälkeen Ada olisi taas kerran halunnut lähteä toiseen suuntaan, ja kun olin kolme kertaa liinan selvittänyt, talutin koirat ohi risteyksen. Tällä kertaa Aslak oli enemmän perässä vedettävä ja Ada teki todella hyvää työtä. Selkeästi Adan masennuskausi alkaa olla ohitse, kun neiti on muutenkin piristynyt huomattavasti ihan arjessakin. 

Vappumätsäri

Aslakin kanssa lähdettiin pitkästä aikaa mätsäriin treenailemaan. Periaate oli heti alkuun jo, että kokeillaan saada Aslakille hyviä kokemuksia hampaiden näyttämisestä, kun nyt ennen Joensuun näyttelyitä on todella paljon mätsäreitä ja treenimahdollisuuksia. Jos Aslakille vaikka jäisi hyvä fiilis, kun tarpeeksi monta toistoa olisi juuri ennen varsinaista koitosta. 

Aslak kävi taas hieman kierroksilla alkuun... Rähisi melkeinpä kaikille koirille, kunnes vastaan tuli kaveri kultsunsa kanssa. Ja Aslak rakasti toista heti ensi näkemältä! Leikkimään olisi vain halunnut päästä ja hieman annettiinkin siinä toisiinsa tutustua ja pomppia. Kyllähän neiti hieman hampaita näytti Aslakille välillä, mutta se ei Aslakia häirinnyt. Joitakin kertoja Aslak aivan varoittamatta ärähti ja hyökkäili muita kohti, enkä ehtinyt nähdä, mistä tilanne lähti liikenteeseen. Liekö joku vaan tuijottanut väärällä tavalla. 

Odotellessa kävi useita silittelemässä Aslakia sekä kultsua ja oli mukava taas päästä kertomaan alaskanmalamuuteista. Aslak nautti rapsutuksista taas kerran aivan valtavasti.

Kehässä Aslak keskittyi normaaliin tapaan todella hienosti ja tuomarille ilmoitin heti, että ollaan hyvää kokemusta hakemassa hampaiden katsomiseen liittyen. Tuomari kehui, kuinka saan hienosti Aslakin seisotettua ja Aslak liikkui hyvin. Ainoa, mistä tuomari sanoi oli se murina ja sanoi itsekin, että jotkut tuomarit eivät siitä tule tykkäämään, että pitäisi vaan kovasti harjoitella. Ja tämänhän jo tiesin ja totesinkin, että sitä ollaankin tekemässä. Ongelma kun tosiaan on, että voidaan vaan mätsäreissä ja näyttelytreeneissä harjoitella ja sitten on ne varsinaiset näyttelyt. Koska ongelmaa ei edelleenkään muualla ole. Aslak sai kuitenkin punaisen nauhan, koska kehäkaverin esiintyminen ei vielä kovinkaan sujuvaa ollut (paranti kyllä huomattavasti jatkossa, koska pääsi BIS-kehään). Aslakin lopputulos oli aikuisten punaisten 2! Todella hyvä suoritus, koska Aslak ei muistaakseni ole koskaan aiemmin millään tavalla sijoittunut mätsäreissä. Jatketaan treeniä ja katsotaan mitä tapahtuu. 

Vappua!

Vappuaatto oli todella aurinkoinen ja lämpöä riitti heti aamusta asti! Tälle viikonlopulle emme siksi olleet suunnitelleet minkäänlaisia vetolenkkejä vaan ihan vain pihalla vapaana olemista. Nopeasti olivatkin kuumissaan ja annettiin jäiset luut pojille tarhaan ja Ada sai vapaana pihalla olla ja nauttia luusta. Kohta meille tulikin ystäväperhe kummipoikani kanssa ja Ada sai olla grilli- ja vauvavahtina. Myöhemmin illasta tuli kaveri poikansa ja cottoninsa kanssa käymään ja Riki sai viettää aikaa heidän kanssaan. Riki ei paljoa toisesta koirasta piitannut vaan pötkötteli rauhassa, kunnes alkoi vältellä poikaa, josta ei välittänyt, kun meinasi kävellä päälle ja tökki kuonoon ja pari kertaa meinasi jopa lyödä. Murinalla Riki jo poikaa varoitteli ja itsekin tiukasti puutuin tilanteisiin. Muuten meni kyllä todella mukavasti ja rauhallisesti vappuaatto! Koirat saivat ulkona olla niin paljon päivän aikana, että otettiin koko konkkaronkka sisään yöksi. Adallakin on ihme masennuskausi loppunut ja touhuilee jo normaalisti poikien kanssa pihalla ja lenkitkin ovat olleet oikein onnistuneita. Lopuksi vielä vapun kuvasaaste.