Agilitya Adan kanssa osa 3

Viime viikonloppuna olimme Adan kanssa koulutusohjaajakurssin harjoituskoirakkona, kuten olimme myös toukokuussa. Tällä kertaa teemana oli ohjaustyylit. Minulla oli muita suunnitelmia sunnuntaina, joten olimme vain lauantaina. 

Esteinä käytettiin vain putkia ja aitoja. Molemmat olivat Adalle onneksi tuttuja, eikä kieltäytynyt tekemästä mitään esteitä. Ongelma oli lähinnä minun ohjaustyylissäni ja Adan keinoista saada yksinkertaisimmin herkut.

Minulla oli pää aivan sekaisin kaikista eri ohjaustyyleistä, enkä edes nimiä muista! Valssin muistan ja opin sen kuulema todella nopeasti kumminkin päin. Aivotöitä sainkin tehdä kovasti ja mielessä kertasin askeleet ja kuivaharjoiteltiin koiran odotellessa sivummalla. Ada ei vain oikein odottelusta välittänyt vaan koko ajan olisi ollut mukaan tulossa, kun seurasi minun liikkeitäni. 

Opettelimme myös takakierrettä, jonka Ada välillä osasi (jos ohjasin oikein) ja välillä halusi vain helpoiten herkun. Huomasin nopeasti omat mokani esimerkiksi juuri takakierteessä. Usein ongelma olikin, että käänsin katseeni liian aikaisin koirasta koiran tullessa putkesta, jolloin minun piti katsellaani ja käden liikkellä ottaa koira mukaani ja ohjata takakierteeseen.

Kokeilimme niin ohjausta koiran edellä kuin takaohjaustakin. Takaohjauksessa mentiin ensin kaksi aitaa, jonka jälkeen koira tuli ohjata putkeen. Minun ongelmani oli myöhässä oleminen. Minun olisi pitänyt kertoa koiralle putkeen menosta jo ennen kuin koira ehti hypätä toisen esteen luona, mutta melkeinpä joka kerta sanoin putki-käskyn liian myöhään. Saimme kuitenkin ainakin sen pari onnistunutta yritystä. 

En tiedä, onko vika suorastaan minun, vai onko tämä vain niin uutta velä, mutta Ada tarvitsee vielä joillakin esteillä (tässä tapauksessa esimerkiksi putkella) ohjausta todella läheltä. Lopussa pystyin jo hieman kauempaa ohjaamaan putkeen, mutta etenkin jos nameja pidän kädessä, Ada kääntyy mielellään minun luokseni takaisin. Lisäksi Adalla oli todella paljon virtaa, ja vaikka kotona neiti malttaa paremmin odottamisen taidon, ei Ada nyt malttanut odottaa laisinkaan, vaan kouluttajat pitivät Adaa paikallaan sen aikaa, että menin itse paikalleni ja annoin Adalle käskyn. 

Mutta tämä oli oikein hyvä "kurssi"  meille. Saimme intoa ja rohkaistuin aloittamaan agilityn alkeet. Ja onpahan pohja mennä nyt varsinaiselle kurssille niin saamme maksimaalisen hyödyn siitä. Totesipa eräs jopa, kun mainitsin, ettemme sunnuntaina tule, että ei teidän oikeastaan tarvitsekaan, kun olette jo niin hyviä. :) 

Koirille itse tehtyjä herkkuja

Harrastaminen alkaa mennä jo ihan uudelle tasolle, kun sellainen treenitasku(ko) tuli ostettua ja kaiken lisäksi hurahdin ajatukseen tehdä koirille terveellisempiä nameja ihan itse! Adalle paras motivointiherkku on ollut nakki, mutta ne on tosiaan melko suolaisia ja agilityn alkeiskurssin alkamisen myötä herkkuja tulee menemään paljon. 

Päätin kokeilla tällaista ohjetta hieman muokaten, koska kaupassa sattui broilerinjauheliha olemaan tarjouksessa. Lisäksi jauhelihaa tuli olemaan 800 g, minkä totesin olevan liikaa pellilliseen. Ohjeessa ollut 600 g olisi ollut yhteen pellilliseen varmasti sopiva määrä. Paistaessa taikina vetäytyi kuitenkin sen verran, että ei nameista tullutkaan liian suuria etenkin, kun malamuutista on kyse. 

Muuten seurasinkin ohjetta tarkalleen, vaikka lihan määrä olikin suurempi. Kananmunia käytin neljä. Annoin Adan nuolla taikinakulhon ja Ada tykkäsi ihan mielettömästi! Ei olisi halunnut luopua kulhosta ollenkaan. Kyllä ne valmiinakin tuntui maistuvan. Huomenna mennäänkin testaamaan, kun on toinen viikonloppu agilityn ohjaajien peruskoulutuksesta, jossa demokoirakkona olimme jo toukokuussa.

Ada treenaa taas

Eilen jo palloa heittelin Adalle pihalla ja tänään hieman lisää. Tänään myös treenailtiin targetin käyttöä ja tikapuujumppaa pääsi Ada tekemään. Tarhaankin pääsi, mutta ei siellä yksin viihtynyt, joten kävin sisään hakemassa ja kohta satoikin vettä kaatamalla taas vaihteeksi.

Lisäsin matkaa targetille melkein tuplasti. Tiedän, että viisaampaa olisi etäisyyttä lisätä hiljalleen, mutta minulla ei aina maltti ole valttia... En muista tarkalleen, monta kertaa tätä treenasimme, mutta n. 4-5 kuitenkin. Olimme jo lopettelemassa, mutta viimeinen kerta olisi jäänyt hieman huonoksi, kun Ada lähdön jälkeen epäröikin ja kääntyi minua katsomaan. Jatkoi kuitenkin matkaa kehoituksesta. Otimme siis vielä yhden onnistuneen suorituksen loppuun. 

Ollaan aloitettu Adan kanssa naksutinkoulutusta, kun agilityn alkeiskurssilla sitä kuulema vähän käytämme. En ole koskaan aiemmin naksutinta käyttänyt, joten olen netistä etsinyt tietoa naksutinkoulutuksesta ja yrittänyt soveltaa sitä käytäntöön. Vaikea sanoa oppiiko Ada vai ei. Ei ole oikein tuttua juttua, joten vinkit kelpaisi mielellään. 

Aslakin targetin treenausta

Päätin tänään kokeilla Aslakin kanssa hieman samoja juttuja kuin mitä ollaan Adan kanssa treenailtu uusien harrastusten myötä. Aloitimme targetin käytöstä. 

Adan kanssa ongelmana targetin käytössä oli alkuun se, että Ada ei meinannut ymmärtää niitä nameja saatavan muualtakin kuin minulta, joten Adan irtoaminen kontaktista oli hieman haastavaa. Aslakilla ongelmaksi muodostui ymmärrys siitä, että sitä targetia ei tarvitse vahtia ja siitä ei saisi varastaakaan... 

Aslakille opetin jätä komentoa ja toisella namilla yritin saada lähtemään mukaani lähtöpaikalle. Muutaman Aslak ehti varastaa. Kerran Aslak juoksi karkuun. Pari kertaa Aslak heittäytyi maahan, josta en sitä ylös saanut vaan lopulta lähti ryömimällä seuraamaan namia kuononsa edessä. 

Kun sain Aslakin lähtöpaikalle, opetin Aslakille väli-käskyä eli Aslak siirtyisi istumaan jalkojeni väliin kuten hyppytekniikan koulutuksissa on opetettu. Siinä annoin namin, jotta selkä hieman pyöristyi ja heti tuijottaessaan targetia annoin mene-käskyn. Tämä osa sujui suht hyvin. Ainakin paremmin kuin lähtöpaikalle siirtyminen...

Muutamia kertoja teimme tätä target harjoitusta. Yritän opetella oikeaan aikaan lopettamista, enkä halunnut liikaa tätä asiaa Aslakin kanssa treenata, jotta ei kyllästyisi. Harjoittelimme vielä seuraamista ja teimme tuttuja istu, maahan ja odota harjoituksia. 

Agilityn alkeiskurssi osa 1

Eilen alkoi vihdoin ja viimein odotettu agilityn alkeiskurssi. Ensimmäisellä kerralla kävimme teoriaa läpi ilman koiria. Aikaa oli varattu kaksi tuntia, mutta heräsi hyvää keskustelua ja menikin kolme tuntia. Aiheina oli siis agility ylipäätään, koiran oppiminen, palkkaaminen, agilityn sääntöjä ja aihe lipsui usein myös koiran fysiologiaan. Eli oikein mielenkiintoinen ilta. Lopuksi kävimme vielä esteet läpi ja kouluttaja teki oman koiransa kanssa radan pari kertaa läpi. 

Innolla odotan ensi viikkoa, kun pääsemme Adan kanssa kokeilemaan. Joka kerralla käymme pari estettä läpi yksitellen ja yhdistellen. Seuraavalla kerralla kerrataan ja otetaan uusia esteitä. Lopussa tarkoitus tehdä pientä rataa. Eteneminen riippuu siitä, miten hyvin koirakot oppii. 

Lauantaina menemme Adan kanssa taas agilityn koulutusohjaajien peruskurssin demokoirakoksi. Ada ei ole aristanut jalkaansa enää, joten lähdemme varovasti kokeilemaan. 

Adan vointi

Adan jalka on parantunut tähän mennessä hyvin. Toki lääkekuuri on edelleen päällä. Tänään soitin eläinlääkärille, kun Ada on pari kertaa oksentanut kuurin aikana, mikä on yksi lääkkeen haittavaikutuksista. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei lääkettä tässä vaiheessa vaihdeta vaan ohjeeksi saimme esimerkiksi kaurapuuron antaminen ja pepcid, joka on tarkoitettu ihmisille, mutta pystyy siis ilmeisesti koirillekin antamaan. En käynyt sitä kuitenkaan ostamassa vaan mennään nyt ihan kaurapuuron kanssa. Hyvin maistui iltaruoan seassa puuro. 

Ada ei oikein ymmärrä, miksi hän ei pääse poikien kanssa pihalle juoksentelemaan. Ikkunasta tuijottelee vain. Hoitotoimenpiteitä ollaan tehty tällä viikolla ja pelailtu dogfinderia. Viimeksi Adan kanssa sitä pelatessa Ada ei oikein pelin ideaa ymmärtänyt, mutta tällä kertaa Ada nopeasti hoksasi jutun juonen. 

Tänään olisi ollut hyppytekniikan koulutusta, mutta ilmoitin jo alkuviikosta, että emme pääse paikalle ja tänään tulikin viestiä, että koulutus on peruttu tältä päivältä, joten emme jää enää jälkeen enempää. Ja jos lääkekuurin jälkeenkään Ada ei edelleen jalkaansa kipuile, pääsemme osallistumaan agilityyn. Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä. 

Ada, kipeä tassu

Tänään Adalla alkoi aivan yllättäen takaosassa kipuilemaan. Adan oli todella vaikea päästä makuultaan ylös. Etuosa nousi hyvin, mutta takaosa oli vaikea saada ilmaan. Ada ei myöskään mielellään noussut, joten paremman kuvan liikkeistä saadakseni jouduin namien avulla houkuttelemaan Adan seisomaan. Ada antoi jalkojaan liikutella normaalisti ja venytteli normaalisti. Lisäksi vielä nousi seisomaan ikkunalautaa vasten, vaikka hetken miettikin asiaa. Ada myös yleensä seurailee minua, kun liikun, mutta nyt makoili vain keskeisellä alueella, josta näki moneen suuntaan. 

Hetken vain seurailin, mutta vingahtikin siihen malliin ja huolestuin, kun oli vaikea takaosaa nostaa, että otin lopulta yhteyden eläinlääkäriin. Saimme parin tunnin päähän ajan. Eläinlääkäri tutki Adan takajalat tarkkaan. Aloitti taivuttelut ja vääntämiset lonkasta lähtien ja eteni alaspäin ja lopulta vasemman kintereen kohdalla Ada reagoi todella voimakkaasti tutkimukseen ja yritti jopa karkuun päästä. Polvet ja lonkat olivat ok. 

Eläinlääkäri tunnusteli tarkkaan kintereen ja totesi, ettei usko siinä murtumaa olevan, mutta jos olisin halunnut, hän olisi kuvauttanut jalan. Siinä keskustellessamme päätin kuitenkin, että ei nukuteta ellei ole pakko, kun kerta eläinlääkärikin oli ennemmin venähdyksen/nyrjähdyksen kannalla. Hän siis antoi Adalle niskaan kipulääkepiikin ja kirjoitti reseptin mukaan. Viikon verran tulehduskipulääkettä ja ulkoilut vain tarpeilleen hihnassa. Pari viikkoa suositteli lepoa eli tältä viikolta jää taas hyppytekniikan koulutus väliin ja jos kaikki menee hyvin, Ada ehtii parantua agilityn alkeiskurssia varten. Ensi viikolla kurssi alkaa, mutta ensimmäinen kerta on teoriaa ilman koiraa. 

Tietenkin, jos jalka turpoaa, kipulääke ei auta tai kipu alkaa uudestaan lääkekuurin lopettamisen jälkeen, menemme jatkotutkimuksiin. Ja tietenkin, jos siltä näyttää, siirrämme agilityn aloittamista. Tärkeintä on saada Ada kuntoon.