Missä mennään agilityssä?

Agilityssä meillä oli alkusyksystä kamala vaihe, kun Taiga oli todella tuulella käyvä, eikä tiennyt mitä tapahtuu milloinkin treeneissä. Adan kanssa ei päästy treenailemaan, kun toipui anaalirauhasen tulehduksesta, joka vain jatkui ja jatkui. Lopulta pääsimme taas vauhtiin! Taigan kanssa olemme tehneet lyhyttä suoritusta paljolla palkalla. Kepit ovat tuottaneet ongelmaa, mutta sain kouluttajalta palautetta, että vaadin Taigalta jo kolmosluokan juttuja, kun vaadin aloittamaan itsenäisesti tai etenen itse liian nopeasti. Pitääkin siis itse opetella omaa ajoitusta, jolla voin helpottaa Taigan osaamista. Viimeksi lauantaina huomasin, että virhe on myös itse hidastella kepeillä vaan minun pitää vain juosta ja edetä, jolloin Taiga ei ehdi nenäänsä liikaa maahan laittamaan.

Nenä onkin Taigan kanssa ollut suuri ongelma, johon viime viikolla ratkaisuksi saimme lihapullat. Tai ainakin alku ratkaisulle. Kouluttajalle annan ns. kakkosnamit, jota käytämme etupalkkana ja itsellä on ne parhaat palkat, jolla saan Taigan kiinnostumaan minusta ja pitämään kontaktin minussa. 

Juoksupuomin kanssa olemme päässeet siihen pisteeseen, että suoraan meneminen on todella hieno! Taiga tekee jopa neljän tassun osumia kontaktialueelle. Olemme siirtyneet treenailemaan Sennin Huotarin ohjeistuksella kääntymisiä. Kerran toki vasta. Teimme vain alasmenoa nousten pöydältä puomin lappeelle ja siitä lähetin hitaassa vauhdissa Taigan etupalkalle tavoitteena Taigan osua kontaktialueella olevalle matolle. Kouluttaja laittoi hypyn siivekkeen kontaktialueen viereen, jotta Taiga ei oikoisi vaan oppisi hakeutumaan ensin matolle. Taiga tajusi tämän yllättävän nopeasti, mutta pienellä etenemällä kuitenkin mennään kerrallaan. Kotiläksyksi saimme treenata mattoa käännösten kanssa kotona. Tunnustan kyllä, että emme ole ehtineet/muistaneet ja arki-illat on jo töiden jälkeen niin pimeät, että en edes yritä pihalla treenata. 

Adan kanssa olemme päässeet kunnolla vauhtiin treeneissä. Adalla on aivan loistava energia! Olemme treenanneet itsenäisempiä keppejä ja sanallisia käskyjä takaakiertojen ja suorien hyppyjen erottelua varten. Juoksukontakti Adalla on myös varmentunut ja saamme Adankin kanssa jo todella hienoja suoraan jatkuvaa puomia aikaiseksi. Adan irtoaminen on muutenkin tällä hetkellä todella hyvää ja este-erotteluissa olen todella yllättynyt, ettei Ada olekaan niin putkihakuinen kuin aina epäilen. Ensi viikonloppuna olemme Adan kanssa menossa Tuulia Liuhdon koulutukseen! Olimme hänen koulutettavanaan myös vuosi sitten ja saimme treeniohjeeksi tehdä matalia hyppyjä, jotta Ada saa varmuutta etenemiseen (check!) ja takaakiertoja vahvistaa (check!). Mielenkiinnolla odotan, mitä neuvoja tällä kertaa saadaan!

Viime lauantaina kävimme isommalla porukalla ison kentän treeneissä omalla hallilla. Treenattiin kisanomaisia suorituksia. Ensimmäisenä tehtiin agilityrata, jota ei tietenkään videolle otettu, kun teimme todella hienon puomin! Tietenkään en itse sitä nähnyt loppuun saakka, koska yritin ehtiä persjättöön puomin jälkeen, mutta treenikaverit sanoivat puomin olleen hyvä ja minulla tuli oikeasti kiire ehtiä persjättöön! Agilityradalla Taiga palkattiin keppien jälkeen ja toisen kerran otettiin kepit ja jatkettiin rataa. Hieman meinasi nenä viedä, mutta saimme lopulta hyvän suorituksen tehtyä. Hyppyradalla huijasimme Taigaa ja treenikaveri seisoi kepeillä kuin palkkaamassa, mutta jatkoimmekin rataa. Ensimmäisellä yrityksellä itse hidastin liikaa vauhtia ja Taigakin hidasti. Toisella yrityksellä ymmärsin jatkaa vauhdilla matkaa, joten Taigakin teki kepit loppuun saakka hyvällä vauhdilla. 

Alma off snow ja Liepeencross 2018

Tänä syksynä aloitettiin koirien kanssa vetokisat virallisissa luokissa ja ensimmäistä kertaa rohkaistuin kahden koiran luokkaan! Yhteistreenien perusteella tiesin jo, että yksin en tule pärjäämään lähdöissä ja se minua jännittikin kaikista eniten kisaamisen aloittamisessa. 

Alma off snow järjestettiin lokakuun alussa Oulunsalossa. Lähdimme Adan ja Taigan kanssa ajamaan Ouluun perjantaina ja yövyimme viikonlopun Nallikarin leirintäalueella pienessä mökissä, johon juuri sovimme kahden sopuisan malamuutin kanssa. Kisat alkoivat lauantaina ja olivat kaksipäiväiset. Leiriydyimme kisapaikalle leiriketjun kanssa, jossa molemmat koirat rauhoittuivat hyvin lepäämään. Lähtöön sain apua muilta malamuuttitiimeiltä, jotka auttoivat siirtymään leiriketjusta lähtöviivalle. Ada kävi todella kuumana ja saikin liikaa energiaa kulutettua lähdössä. Seuraavana päivänä yritettiin ottaa vasta myöhemmin koirat leiriketjusta, mutta molemmat olivat kuitenkin vielä edellisen päivän kisoista väsyneet, joten pienikin riekkuminen vei voimia molemmilta. Kisat kokonaisuudessaan meni kuitenkin hyvin, vaikka koirat väsähtivätkin. Taiga teki ensimmäisenä päivänä hyvin työn loppuun saakka ja sai omalla työllään paikattua Adan jaksamattomuuden. Toisena päivänä koirien yhteinen sävel löytyi nopeammin ja jopa yllätyin, että aikamme ei oikeastaan kovin paljoa eronnut sunnuntaina lauantailta. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että jopa Ada sai tasaisemman vauhdin jo heti alussa ja jaksoi paremmin loppuun saakka tasaisemmin. Jumbosija saatiin, mutta ohitukset toimi hienosti ja maalista varikolle saimme ajaa rauhassa, koirat tottelivat käskyjä ja niitä sai pari lasta reissuketjussa rapsutella sydämensä kyllyydestä. Kaksipäiväiset kisat olivat kuitenkin liikaa koirien jaksamisen kannalta. Keskinopeus oli reilu 16 km/h, matka 4,8 x 2 ja aikaa per päivä meni suurin piirtein 15 minuuttia. 

Reissu kokonaisuudessaan oli mukava. Adan ja Taigan kanssa on kiva ja helppo matkustaa. Kävimme myös tervehtimässä Taigan veljeä Oulussa. Melkoinen paketti onkin! On kasvanut hienosti ja tasaisesti ja oli mukava jälleen kuulla, miten hyvän luonteen omaava tämäkin on sisaruksista. 

Toiset syksyn kisat kävimme ajamassa Laukaalla Liepeencrossissa. Jälleen luokkana virallinen DS2. Tällä kertaa kisat olivat pienemmät ja malamuuttitiimejä, joihin luottaa avun saamiseksi, ei ollut. Sain lopulta suostuteltua miehen mukaan auttamaan. Tällä kertaa kisat olivat yksipäiväiset. Koirat olivat jälleen erittäin innokkaana lähdössä liikenteeseen, mutta saimme apua kaveriltani, joka juuri ennen meidän lähtöä lähetti oman kuskinsa liikenteeseen ja jäi sitten meitä auttamaan. Mies piti Adaa ja hän otti Taigan rauhoitteluunsa. Ja yllättäen molemmat lähtöviivalla rauhoittuivat. Tai kyllähän ne jännittyneitä olivat, mutta selkeästi jo rauhallisempana keskittyivät odottamaan lähtökäskyä. Kaipa ne siis jotain jo ehtivät näiden parin kisan aikana oppia. Liikenteeseen lähdettiin laukalla ja vauhti pysyi hyvänä siihen asti, kun kolmosen lenkiltä erottiin vitoselle, joka alkoi järkyttävän pitkällä ylämäellä! Se mäki vain jatkui ja jatkui... Meillä meni kokonainen minuutti mäen suoritukseen! Ada ja Taiga vetivät malamuuttimaiseen tyyliin mäen päälle ja itse yritin potkia apuna, minkä jaksoi. Kiitin onneani seuraavasta alamäestä, vaikka se pieni olikin. Loppumatka mentiinkin pääasiallisesti kevyellä ravilla, mutta joitakin pieni laukkakohtia oli. Jälleen oli yksi ohitus ja se meni meidän osalta taas hyvin. Matka oli viisi kilometriä ja aikaa meni 20 minuuttia...

Tää youtuben ja bloggerin yhteistyön rakoileminen välillä ärsyttää, joten jälleen yksi video tulee linkkinä...

Liepeencross 2018

Ylpeä olen, että uskalsimme lähteä kisaamaan! Kokonaisuutena voimme päätellä, että Ada ei ole sprinttikoira ja ehkä jatkossa Taiga ja Aslak ovat ennemmin lyhyille matkoille tehtyjä. Adalla on lisäksi kunto vielä heikompi jatkuvista sairaslomista johtuen, joten ei mikään yllätys ollutkaan, ettei mitään kummempia tuloksia tullut. Kokemusta kuitenkin ja jospa joku kerta lähdötkin rauhoittuvat.  

Yhteistreenit 29.9.

Kävimme jälleen Viekijärvellä treenailemassa porukalla. Tällä kertaa mukaan Taigan kaveriksi pääsi Ada. Tarkoituksena oli tehdä vielä viimeiset treenit ennen kisaviikonloppua. Matkaksi päätettiin 2x4,8 km. Välissä pidettiin muutaman tunnin tauko. 

Lähtö oli yhtä kaaosta. Yritin ottaa viime tipassa koirat kikkarin eteen, mutta sitten hajosi seisinki ja Ada meinasi lähteä kikkari perässään juoksemaan, mutta eräs nappasi Adan kiinni ja refleksinä itse laskin Taigasta irti ja tajusin lopulta, että Taiga ei ollutkaan missään kiinni ja nappasin kiireellä Taigan kiinni. Taiga ei vain tainnut edes tajuta olevansa irti. 

Toiset olivat jo valjastaneet koiransa ja Heikki minulle rupesi seisinkiä metsästämään ja kokoamaan. Todettiin, että nuo muovilukot ovat aivan turhia ja hän etsi sopivia pistoolilukkoja, joita käyttää. Lopulta saatiin koirat valjastettua, mutta sillä aikaa olikin kaverin kärrystä jarrut hajonneet. Ensimmäinen lähti jo liikenteeseen ja Heikillä oli täysi työ pitää Adaa ja Taigaa. Meidän piti vasta myöhemmin lähteä liikenteeseen, mutta koska muutkaan eivät vielä lähteneet, päätimme laskea Adan ja Taigan liikenteeseen. Lähdettiinkin sellaisella vauhdilla, että huh huh... Pääsimme noin kolme kilometriä keskenämme, kunnes takaa tuli pari huskyvaljakkoa, jotka menivät lopulta ohi ja ajettiin perässä loppuun saakka. 

Toisella kierroksella teimme ohituksia. Toiselle kierrokselle lähti meidän lisäksi yksi  pieni huskyvaljakko, iso huskyvaljakko ja yksi iso alluvaljakko. Ohituksia teimme liikeessä vuorotellen ohittaen isoja kasivaljakoita tai sitten isot valjakot ohittivat pienempiä valjakoita. Todettiin, että kenelläkään ei ollut minkäänlaisia onglemia ohitusten suhteen. 

Päivä oli selkeästi todella rankka Adalle ja Taigalle. Tähän asti olimme ehtineet treenata vain maksimissaan viitisen kilometriä päivän aikana. Välissä oli kuitenkin tauko, mutta selkeästi koirat olivat väsyneempiä toisella kierroksella. 

Tarkoituksena ei ollut treenata koiria enää ennen kisoja, mutta vielä maanantaina kävin kuitenkin yhden koiran kanssa kerrallaan parin kilometrin vedot tekemässä. Ada teki täysillä töitä koko matkan, mutta Taiga oli sunnuntaiajelulla. 

Ohessa video Viekijärven treeneistä. Valitettavasti luulin, ettei kamera toiminut, joten toiselta kierrokselta jäi ohitustreeni kuvaamatta. 

Malamuuttien maine vihaisena koirana

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua koirien tekemistä hyökkäyksistä. Tämän syksyn aikana ei ole ainakaan minun korviini kantautunut keskustelua malamuuttien tekemistä hyökkäyksistä, mutta olikohan se viime talvena, kun naapurikunnassa malamuutti oli hyökännyt toisen koiran kimppuun. Somessa on ollut keskustelua mahdollisesti huskyn hyökkäyksestä volpinon kimppuun. Siinäkin keskustelussa ihmeteltiin huskyn aggressiivisuutta, mutta todettiin, että malamuutti voi olla paljon äkäisempi. 

Kävimme Alma off snow kisoissa Adan ja Taigan kanssa kahden koiran kärryluokassa kisaamassa. Sielläkin toisena päivänä meidät ohitti sammarivaljakko ja hämmentyneenä katsoin, kun ensin kuski pyysi ottamaan koirat lyhyemmälle liinalle ja sen jälkeen kipaisi omiensa kanssa pusikon puolelta ohi. Ada ja Taiga ovat mitä leppisimpia ohitettavia ja hämmentyneenä seurasin sammarikuskin toimintaa. Keskustelimme aiheesta muiden malamuuttikuskien kanssa varikolla ja siellä muut totesivat, että malamuuteilla valitettavasti on sellainen maine kisaurilla, että muut kuskit yleensä pelkäävät malamuuttien ohittamista. Mekään emme tietenkään asiaa helpottaneet, kun Ada ja Taiga kuumuvat lähdössä. Kumpikaan ei satuttaisi koiria eikä ihmisiä, mutta ovat vain kiihkeitä ja malttamattomia lähtijöitä.

Nämä keskustelut ovat saaneet minut todella surulliseksi ja pohtimaan asiaa paljon. Adaa käyttäessä jalostukseen löysin Adalle todella kultaisen uroksen. Hali on todella hyväluonteinen, kuten myös Ada. Ada toki osaa olla tiukka, mutta jos ei toiset uhmaa, ei Adallakaan ole mitään tarvetta ärähtää. Nämä kaksi ovat saaneet todella hyväluonteisia pentuja aikaiseksi. Taiga on tähän mennessä tullut toimeen kaikkien koirien kanssa. Todella iloinen olen siitäkin, että pentueen ainoat kaksi urostakin ovat sosiaalisia koiria. 

Kaikki malamuutit eivät toki ole samanlaisia. Mutta ei ole myöskään kaikki koirat muidenkaan rotujen sisällä. Siksi minusta on niin surullista, että koko rotu leimataan yksilöiden takia. Kuten muissakin roduissa tapahtuu. Kuitenkin jokaisesta rodusta löytyy ne ns. huonot yksilöt. Toisilla on voimaa enemmän kuin toisilla ja siten tuhojakin voi saada aikaan enemmän kuin pienemmät koirat. Useimmiten vika on kuitenkin ihmisessä. Voi olla, että ihminen ei ole osannut kasvattaa koiraa oikein tai on kohdellut koiraa väärin. Koiralla voi olla kipuja. Mistä tahansa koirasta voi saada aggressiivisen. 

Erityisesti Taigan myötä olen saanut oppia, miten helppoa koiran kanssa voi olla. Kaikki meidän koirat ovat jääräpäitä. Niiden kanssa on saanut tahkota tiettyjä asioita. Koulutus ja sosiaalistaminen ovat olleet avainasemassa jokaisen kanssa. Jokainen on aikanaan kehittynyt, kasvanut ja oppinut erilaisiin tilanteisiin. Jopa Aslakista on nuoruuden huimuuden jälkeen kasvanut järkevä koira. Aslak ei tule kaikkien koirien kanssa toimeen, mutta osaa yllättää ja rakastaa. Mutta Taiga on aivan erityinen luonteeltaan. Taiga on perinyt molemmilta vanhemmiltaan kultaisen luonteen. Taiga on halinalle kuten isänsäkin. Taigan kanssa on helppo matkustella ja kulkea tilanteessa kuin tilanteessa. Jatkossakin haluaisin tähän pentueiden kanssa pyrkiä ja muun muassa siksi haluan Taigaa käyttää jalostukseen. Syitä on muitakin, mutta erityisesti tuota luonnetta mielellään jatkojalostaa. 

Yhteistreenit 15.9.2018

Kokoonnuttiin toisen kerran tälle syksylle parin huskyihmisen kanssa treenailemaan Lykynlammelle. Tällä kertaa mukana oli myös kasvattini Nuka omistajansa kanssa. He myöhästyivät treenien alusta, mutta ehtivät hyvin toiselle kierrokselle mukaan. 

Taiga ja Ada kävivät todella kuumana lähdössä. Otin autosta vasta, kun lähtö lähestyi, mutta lähtö kuitenkin venyi ja venyi ja koirat keräsivät kierroksia kikkarin edessä. Minulla oli täysi työ pitää koirat aloillaan ja yritin käskyttää istumaan ja odottamaan huonolla menestyksellä. Seisingissä on muoviset kiinnikkeet, joista toinen irtosi Adan pannasta kesken lähtöhärvellyksen. Sain sen takaisin, mutta liinakin välillä pääsi irtoamaan adapterista. Lopulta minun oli vain annettava lähtökäsky siitä huolimatta, että toiset eivät olleet aivan valmiita. Nopeasti he kuitenkin lopulta perään pääsivät. 

Taigalla on juoksut ja Adalla anaalirauhasen tulehduksen paraneminen lopuillaan. Kumpikaan ei haitannut treenaamista ja ohituksetkin muiden koirakoiden kanssa sujuivat hyvin, vaikka välillä oli hyvinkin kapeita kohtia, joissa ohituksia tehtiin. Ada oli ensimmäistä kertaa treenaamassa anaalirauhasen tulehduksen jäljiltä ja selkeästi väsyi nopeammin kuin muut. Lopulta tulimme ilman ohituksia perässä, että Ada sai pidettyä tasaista vauhtia yllä. 

Nuka pääsi omistajansa kanssa testaamaan kikkaria. Lenkki sujui kuulema hyvin ja heille jäi tavoitteeksi hankkia omakin kickbike. Nuka on todella herttainen ja hyvin kehittynyt poika. Aloimme suunnitella talveksi tavoitetta saada perhe yhdessä reen eteen; Nuka pyöräkoiraksi ja Ada ja Taiga johtoon. 

Otin myös ja ostin tälle kaudelle kisalisenssin. Ilmoitin jo ensimmäiseen kisaan Adan ja Taigan kahden koiran kärryluokkaan Alma off snow kisaan Oulunsaloon. 

Viekijärven treeniviikonloppu 31.8.-2.9.2018

Lähdimme Taigan kanssa perjantaina kohti Lieksaa (vai Nurmesta). Kohteena oli Lieksa-Nurmeksen lentokenttä ja valjakkotreeniviikonloppu Viekijärven valjakkoporukan järjestämänä. Kohteessa oli laavu sekä ulkohuussi ja majoituimme Taigan kanssa teltassa. Taiga oli myös ensimmäistä kertaa reissuketjussa, jota pitää seuraavaa kertaa varten hieman tuunailla, jotta se olisi käytännöllisempi. Nyt ketju meinasi mennä solmuun välillä. Taiga kuitenkin rauhoittui hienosti ketjuun, joten suurempia ongelmia ei ollut. Toki itsellä jäi alkuun varmistamatta jokainen kiinnitys ja heti alkuun Taiga jo käveli reissuketjulta kohti laavua, jossa olimme kokoontuneet. Näitä karkureissuja ei enää tapahtunut viikonlopun aikana ja varman päälle pelaten laitoin Taigan treenien ajaksi autoon, jos Taiga ei ollut vielä itse töihin lähdössä. Neidillä oli hieman tuota innokkuutta ja meinasi pari kertaa valjaistakin karata toisten valjakoiden perään.

Perillä ensin kasasin leirin valmiiksi; kokosin teltan ja laitoin Taigan reissuketjuun. Siirsin tavarat telttaa, joita sitten riittikin. Olin valmistautunut kylmään ja sateeseen, joten vaihtovaatteita oli useita mukana. Lisäksi eväät oli mietitty siten, että ne kestää pari päivää ilman kylmää. Pieni kylmälaukku oli mukana, jossa minulla oli mukana muutama leipäpalanen ja grillimakkaraa. Lisäksi pientä herkkua eli suklaata. Taigalle myös juomista ja ruoat. 

Perjantai-iltana kävimme tutustumassa reitteihin mönkijän perässä peräkärryn kyydissä istuen. Lisäksi istuimme laavulla juttelemassa ja kertoilemassa kokemuksia. Varsinainen treeni aloitettiin lauantaiaamuna. Herätys oli kuudelta, mutta varttia vaille heräsin huskien ulvontaan. Taiga oli ainoa malamuutti, eikä muiden ulvontaan lähtenyt laisinkaan mukaan. Lauantaiaamuna oli vuorossa ohitustreeniä. Varttia vaille seitsemän starttasi kaksi isompaa valjakkoa ja siirtyivät reitin varteen sitomaan valjakkonsa kiinni, jotta pienemmät valjakot voisivat treenata turvallisesti ohituksia. Seitsemältä starttasi pikkuvaljakot. Taiga lähti hurjaa vauhtia liikenteeseen ja jaksoi pitää melkein loppuun saakka vauhdikkaan laukan. Ohitukset Taiga teki melko varmasti ja sai kehuja vauhdista. Oli ilmeisesti yllättänyt malamuuttina, miten nopea pystyy olemaan. 

Kuva Heikki Turunen

Lauantaipäivä meni hengaillessa ja lepäillessä. Osa testaili varusteita ja nuoria koiriaan. Lieksan paikallislehti kävi tekemässä juttua tapahtumasta. Mekin kävimme pienet torkut välillä teltassa ottamassa. Jännitimme laskeeko lämpötila tarpeeksi illan treeniä varten. Seitsemältä tilanne alkoi näyttämään hyvältä ja eräs lähti kotoaan jo koirat hakemaan treeniä varten. Ensimmäinen valjakko pääsi starttaamaan kahdeksan aikaan illalla ja loput valjakot noin puoli yhdeksän aikaan. Pimeä tuli nopeasti, joten lamput tulivat tarpeeseen. Treenin teemana oli huviajelu eli kunhan vain ajeltiin ja pidettiin hauskaa. Taiga lähti taas liikenteeseen todella nopeasti ja sports tracker näytti keskinopeudeksi jopa 19 km/h! Loppuilta meni iltapalaa syödessä ja unille ryhtyessä, jotta jaksoimme sunnuntaina herätä taas ajoissa treenaamaan.

Kuva Marjut Heikura

Sunnuntaina lähdimme samalla aikataululla liikenteeseen eli aamulla seitsemältä oli ensimmäiset valjakot liikenteessä. Tällä kertaa teemana oli jälleen ohitukset. Nyt meidän edelle lähti hitaampi valjakko ja jouduimme jarruttelemaan ja pysähtelemään paljon. Ensimmäinen kilometri meni noin 21 km/h keskinopeudella, mutta sitten keskinopeus näytti jopa vain 10 km/h. Koska treenasimme edelleen isojen valjakoiden ohituksia, en halunnut ohitella muuten miten sattuu. Ensimmäinen iso valjakko ohitettiin hyvällä nopeudelle liina tiukalla. Ennen toisen valjakon ohitusta jouduimme pysähtymään, koska edellä menevillä valjakoilla oli joitain ongelmia. Kun pääsimme jatkamaan matkaa, emme saaneet vauhtia kiihdytettyä tarpeeksi ja toinen valjakko piti meteliä, joten Taigakin oli selkeästi epävarmempi ohituksessa ja se tehtiin liina löysällä. Kertaakaan Taiga ei kuitenkaan meinannut mennä moikkaamaan toisia valjakoita vaan eteni koko ajan eteenpäin. 

Kokonaisuutena treenit sujuivat loistavasti. Taiga myös yllätti rauhallisuudellaan reissuketjussa ja osasi levätä aina, kun siihen mahdollisuus oli. Taiga osasi myös yöt rauhoittua teltassa ja vasta minun osoittaesani heräämisen merkkejä, innostui ja tuli naamaa nuolemaan. Taiga ei todellakaan stressannut mitään. Taigaa ei häirinnyt naapurileirin koiratkaan. Ihmisiä moikkaili, joitakin hieman varovaisemmin kuin toisia. Itsekin selvisin hyvin telttailusta, vaikka siitä taukoa onkin varmaan se kahdeksan vuotta ollut. Ensimmäinen yö meni palellessa, toisena yönä varustauduin paremmin lämpimien vaatteiden kanssa ja hautauduin syvälle makuupussiin, joten lähinnä en aamulla halunnut sieltä ulos tulla. Taiga nukkui niin menomatkan kuin kotimatkankin. Seura oli mainiota. Kokemusten vaihtaminen ja neuvojen kysyminen oli mielenkiintoista. Suunniteltiin jo seuraavaa treenipäivää. Reissaaminen Taigan kanssa oli todella helppoa ja mukavaa. Voisin mielelläni samanlaisen reissun tehdä. Maisemat ja tunnelma oli myös loistava. Lauantaiaamun viileä aamu, auringonnousu ja sumu. Todella kaunista. 

Adan sterilisaatio

Ada sterkattiin kaksi vikkoa sitten. Kyllä, heinäkuussa. Se niin sanottu mätäkuu. Minua jo keväällä varoiteltiin koiran leikkauksen suhteen heinäkuun osalta, mutta otin riskin. Adalla oli kahdet juoksut vuoteen ja toiset sattuivat aina lopputalveen/alkukevääseen, joten talven paras treenikausi menisi aina toipumiseen, jos leikkuuttaisi keväällä. Ajattelin, että Suomen kesä on kuitenkin mitä on, joten ei voi enää puhu edes mistään mätäkuusta. Totta kai tämä kesä oli sitten se kuumin pitkään aikaan... 

Ada ei leikkauksen jälkeen halunnut liikkua paljoa, mutta ruoka teki tehtävänsä ja kerjääminen vei voiton. Antibiootikuuri tuli automaattisesti ja särkylääkettä tuli antaa tarpeen mukaan. Annoin särkylääkkeen vain seuraavana päivänä, koska Ada ei vaikuttanut laisinkaan kipeältä. Sain ohjeeksi käyttää Adaa vain hihnalenkeillä tikkien poistoon asti. Ensimmäisen vuorokauden käytimme Adan omallakin pihalla vain hinassa. Ada ei kuitenkaan pissannut melkein vuorokauteen, joten viimeisenä keinona laskin vapaaksi kauluri päässä omalle pihalle ja heti etsi pissapaikan. 

Ada on ollut koko kaksi viikkoa hirmuinen virtapiikki. Alkuun yritti päästä treeneihin mukaan, mutta lopulta ei enää edes tullut moikkaamaan, kun kotiin Taigan kanssa tultiin. Haava pysyi siistinä, eikä minkäänlaisia tulehduksen merkkejä tullut. Tänään oli vihdoin tikkien poisto. Huomenna saadaan ottaa kauluri pois ja saimme luvan palata harrastusten pariin. Leikkaus ja siitä toipuminen tapahtui jopa odotettua nopeammin ja helpommin. Nyt sitten jäädään odottamaan, miten sterilisaatio vaikuttaa laumaan ja Adaan ylipäätään.