Olen jännittänyt sitä hetkeä, kun Taiga lähtee vetämään kikkaria yksin ilman jänistä tai houkuttelijaa. Vihdoin ja viimein se hetki koitti ja riski oli otettava. Taiga antoi heti ihan hyvä vaikutelman, kun innokkaana oli lähtöä odottamassa. Kun vihdoin sain kaiken muun valmiiksi ja Taigan kikkarin eteen, Taiga otti melkein heti suunnan eteenpäin. Toki piti kerran pyörähtää minulle älämölöä pitämään, mutta lähti kuitenkin hyvin liikenteeseen.
Pihasta lähtiessä heti pitää koiran tietää lähdetäänkö oikealle vai vasemmalle ja sainkin Taigan hyvin lähtemään oikealle. Mutkassa taas käännyttiin oikealle ja eräästä pihasta oli auto peruuttamassa ja pysähdyimme odottamaan, koska en ollut varma huomasiko kuski meidät (kaikista heijastimista ja valoista huolimatta, kun ei tuntunut meihin reagoivan). Päästiin hyvin jatkamaan matkaa ja käännyttiin vasemmalle kevyen liikenteen väylälle.
Taiga lähti taas etenemään todella hyvin ja vauhdikkaasti, mutta valitettavasti hetken päästä huomasin, että tuttu ranskis oli kävelemässä juuri samaan suuntaan kuin mihin me olimme menossa (ilman heijastimia!!). Vaihdoimmekin tien toiselle puolelle ja vaihdoimme toki samalla vasemmasta reunasta oikeaan reunaan juoksemaan, koska jos vain mahdollista, minulla koirat juoksee aina kauemmaisella tienreunalla autotiestä nähden. Taiga ei vain tätä tajunnut ja oli todella vakea saada Taiga pysymään reunassa. Oma kärsivällisyys oli koetuksella ja piti välillä konkreettisesti ohjata Taiga oikeaan reunaan. Reilun kilometrin jälkeen oli tulossa toinen koira vastaan ja ajattelin, etten ylimääräisiä riskejä ota ja käännyimme Taigan kanssa kotiin päin. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, että päästään vasenta reunaa juoksemaan, kunnes tajusin, että ranskiskin oli kääntynyt takaisinpäin ja vaihtanut toiselle puolelle tietä... Eli me vaihdoimme taas juoksemaan oikeaa reunaa....
Pääsimme tien toista reunaa ranskiksen ohi, mutta minulla meni hermot saada Taiga pysymään oikeassa reunassa, joten heti ohituksen jälkeen ylitimme taas tien ja siirryimme juoksemaan vasenta reunaa. Se sujuikin paljon paremmin ja onneksi saatiin loppuun hyvä pätkä, jossa Taiga sai keskittyä vain juoksemiseen ilman minun möykkäämistäni perässä.
Parannettavaa toki oli ja päällimäisenä mieleen jäi oikeassa reunassa juokseminen. Olin yllättynyt, miten vaikeaa se oli verrattuna vasemmassa reunassa juoksemiseen.
Matka oli 2,4 km ja nopeutta en lähde edes arvailemaan (bike computer ei yllättäen toiminut ja sport tracker valitettavasti reagoi herkästi pysähdyksiin), mutta tässä vaiheessa nopeus ei olekaan se pointti vaan eteneminen ja käskyjen osaaminen. Tämä lenkki riitti ihan hyvin väsyttämään Taigan ja pötköteltiin vielä sohvalla yhdessä telkkaria katsomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti