Tämän viikkoinen pienryhmätreeni Taigan kanssa agilityn suhteen meni melko vauhdikkaasti. Treenissä oli neljä eri osa-aluetta, joista kolme tapahtui koiran kanssa ja yksi oli pelkästään ohjaajalle.
1) Meidän ensimmäinen osio oli ratatreeni. Radalla muistuteltiin mieleen jo aiemmin itsenäisesti treenattuja takaakiertoja siten, että itse pystyy nopeasti jatkamaan matkaa koiran tehdessä takaakierto loppuun ja seuraten perässä. Taiga sai alkuun niin paljon vauhtia putkelta ja aidalta, että kääntyminen kiertoon oli haastavaa, mutta takaakierrosta liikkeelle lähtiessä ohjaus toimi hyvin.
Jatkoimme matkaa ja treenasimme sivuttaisia hyppyjä. Tämäkin onnistui meiltä hyvin ja kouluttaja jo totesi, että rata oli selkeästi liian helppo meille. Oli putki, josta puolivalssilla aidalle, suoraan toiselle aidalle ja ulkokautta ohjaus putkeen. Meillä ei ollut tässä ongelmia. Kokeilimme myös peilikuvana ja tämä toimi alusta asti putkelta takaakierrolle sekä sivuttaishyppyineen hyvin.
Ongelma tuli siinä vaiheessa, kun kouluttaja halusi, että kokeilemme persjättöä ennen viimeistä putkea. En ehtinyt. Taiga otti häiriötä muista ja minun piti varmistaa aidalle meno, joten en ehtinyt persjättöön. Huomasin sen heti itse, joten en juossut Taigan päälle, koska ohjasin ulkokautta Taigan putkeen, kuten aiemminkin. Vaikka kokeilimme toisellakin kierroksella persjättöä, en vain ehtinyt. Minulla ei ole ollut aiemmin ongelmia ohjaukseen ehtimisen suhteen, mutta Taigalla on paljon enemmän vauhtia kuin Adalla, joten minun pitää saada vauhtia enemmän. Kun yritin saada nopeutta ja ehtiä ohjaukseen, unohdin varmistaa ohjauksen ja irrotin käden ja katseeni Taigasta, jolloin Taiga teki itselleen sopivan päätöksen.
Ratatreeniin kuului myös häiriön sietäminen. Hallissa oli myös ohjaajan treeni sekä itsenäinen treeni ja vielä yksi koira treenaamassa treenivuoron odottamista. Taiga otti näistä kaikista häiriötä, mutta palasi melko nopeasti minun luokseni ja jatkoi treeniä ilman ongelmia, mistä kouluttaja oli todella yllättynyt. Hän oli odottanut, että Taigalle häiriö olisi yksi isoimmista haasteista treenissä.
2) Siirryimme Taigan kanssa treenaamaan pimeitä putkenpäitä. Tässä Taigalle selkeästi muut toimi häiriönä ja välillä oli hankalaa malttaa keskittyä omaan touhuun. Pimeät putkenpäät eivät kuitenkaan itsessään ollut ongelma Taigalle.
3) Ohjaajan treenissä oli tällä kertaa valssiviivoja. Eli viivajuoksuperiaatteella tehtiinkin paljon valsseja. Tällaiset "kuivavalssit" olivat minulle hankalia, koska yleensä minun ei tarvitse ajatella valssin tekemistä. Tässä väkisin kuitenkin rupesi miettimään, miten sen tekee. Treeni oli tehokas ja viimeiset pätkät piti jo pakottaa itsensä juoksemaan ja lopuksi sai kunnolla happea vetää sisäänsä, jotta henki kulki.
4) Myös meidän piti harjoitella vuoron odottamista hallissa. Tämä tapahtui siten, että suoraa näköyhteyttä ei ollut, mutta tarkoitus kuitenkin oli äänistä huolimatta opetella odottamaan rauhassa vuoroaan. Tässäkään ei suurempia ongelmia meillä ollut.
Lopuksi meillä jäi vielä aikaa, joten otimme kaikki koirat yhtä aikaa halliin ja hihnassa kävelytimme koiria pitkin hallia. Opettelimme häiriön sietämistä ja rauhoittumista muiden läsnäolosta huolimatta. Meidän kohdalla treenasimme myös paljon kontaktia. Kouluttaja ohjasi minua palkkaamaan Taigaa aina Taigan siirtäessään huomion takaisin minuun muista. Taiga nopeasti oppikin tämän ja teki kyllä kaikkensa saadakseen herkkuja.
Uudet tavoitteet: Oman kunnon ja kehohallinnan kehittäminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti