Råk råk, Agiråkki 2018!

Ensimmäinen Agiråkki on ohi ja ilmeisesti uusia ideoita jo suunnitellaan eli jatkoa todennäköisesti seuraa. Itsellä puuhailut alkoi jo torstai-iltana, kun pakkasimme hallilla esteet rekan ja pakettiauton kyytiin. Perjantaina aamulla aloitettiin kisapaikan rakentaminen ja niistä hommista siirryin ruokahuollon hommiin kokoamaan kahvilaa ja paistamaan loppupäiväksi vohveleita. Vohvelinpaisto jatkui sunnuntaina. Siinä sivussa tuli perjantaina juostua yksi hyppyrata, lauantaina neljä rataa ja sunnuntaina yksi hyppyrata. Paljon ei jäänyt käteen kisaradoista. Näin jälkikäteen en enää edes muista, millaisia kaikki radat olivat.

Kuva Roosa Tykkyläinen

Taigan osalta vahvimpana tunteena kisoista jäi suuri harmin tunne ja lauantaina harmi oli niin suuri, että muutama kyynelkin tuli siinä sivussa tiputettua. Perjantaina Taiga ei käynyt moikkaamassa ratatyöntekijöitä, mutta putkia oli kiva juosta ristiin ja rastiin ja edestakaisin. Toisena esteenä oli jälleen rengas, jonka Taiga väisti. Muuten, kun Taiga keskittyi minun ohjaukseen, Taiga kulki hyvin. Kepit Taiga jätti kesken, kun otin ja kehuin! Toisella kertaa teimme loppuun asti. Mutta olen melko vahvasti sitä mieltä, että Taiga menee sekaisin siitä, että joudutaan korjaamaan kesken radan, eikä Taiga saa palkkaa.

Kuva Roosa Tykkyläinen

Lauantaina päätin, että jos jokin menee vikaan, me vain jatkamme rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viides este oli putki, jonka väärään putkenpäähän Taiga sujahti, mutta jatkettiin vaan meno. Pääsimme vielä kuusi estettä eteenpäin (jopa rengas ja kepit), kunnes Taiga keksi ratayöntekijät! Sen jälkeen en saanut millään enää kontaktia Taigaan ja lopulta kuulemma tuomarikin vihelti meitä ulos radalta. En kuullut vihellystä, mutta eipä se olisi auttanut. Kun sain kontaktin, kohta Taiga jo karkasi taas kuvaajien luokse. Lopulta otin koiran vierelle kulkemaan ja kävelimme radalta ulos. Harmi oli todella suuri. Ehkä eniten harmitti tuo kontaktin puute. Radan ulkopuolella ei ollut mitään ongelmia, mutta radalla Taigan pää ei vaan vielä kestänyt. 

Olin hullu ja yön yli nukuttuani päätin vielä kerran testata Taigaa. Otin koiran märkäruokapussin taskuun ja sitä annoin Taigalle haisteltavaksi. Päätin, että kerrankin, jos Taiga irtoaa kontaktistani, lähdemme radalta pois. Neljännen esteen jälkeen Taiga lähtikin tuomaria tutkimaan, mutta palasi sen verran nopeasti luokseni, että jatkoimme rataa. Kahden esteen jälkeen Taiga kuitenkin karkasi ratatyöntekijän luokse. En enää edes yrittänyt jatkaa rataa vaan käännyin suoraan pois radalta ja kutsuin Taigan mukaan. Hieman meinasi lähteä jälleen seikkailemaan, mutta nappasin lähellä niskasta kiinni ennenkuin kauemmaksi ehti ja sain pannan kaulaan.

Kuva (c)Agiråkki

Adan kanssa kävimme lauantaina kolme agilityrataa juoksemassa. Ensin oli vuorossa Vesa Sivosen rata. Radalla oli pari kohtaa, joita mietin mahdollisiksi hylsyn paikoiksi. Heti alussa oikeaan putkenpäähän saaminen ilman, että otetaan hylky kontaktille juoksemisesta. Muuten hyvä, mutta Ada juoksi ohi oikean putkenpään ja putken, josta kielto tuli. Kontaktit olivat kuitenkin todella kauniita. Kepeiltä oli kääntyiminen 180 astetta vasemmalle, jonka onnistumista mietin. Minun on pakko mennä edellä, mutta muuten irtoaminen ei ole helppoa ilman, että Ada lopettaa kepit kesken. Sain kuitenkin rytmitettyäni oman menon oikein ja kädelläni näytin Adaa jatkamaan keppejä. Teimme myös radan loppupuolella ohjauskuvion takaakierrolle, jossa otan Adan edelliseltä esteeltä oikealle puolelle ohjaukseen ja ohjaan aidan ohi ja pakkovalssinomaisesti käänsin hyppäämään aidan. Teimme alkuviikosta kyseisen kuvion kenties ensimmäisen kerran onnistuneesti treeneissä. Eli tuloksena vitonen yliajalla. Tästä radasta on lopussa video. 

Kuva (c)Agiråkki

Toiselta radalta (Anne Huittinen) otettiin hylky, kun muuten hienolla radalla A oli keinun jälkeen houkutuksena ja sinnehän Ada otti fokuksen. Jälkeenpäin mietin muita ohjauskuvioita, joilla olisin voinut saada Adan käännettyä oikeaan suuntaan, mutta päädyin lopputulokseen, että A:lla silti Ada olisi varmaan ollut. Muuten rata oli sujuva ja jälleen kontaktit kauniita. Vauhtiakin löytyi enemmän kuin ensimmäisellä radalla.

Kolmas rata oli Harri Huittisen rata, joka oli päivän viimeisiä ratoja ja pitkäkin vielä... Olimme jo valmiiksi väsyneitä. Teknisesti rata ei ollut erityisen vaikea, mutta pari paikkaa taas mietitytti, joissa Ada olisi saattanut kontakteille väärään aikaan juosta. Lisäksi keppien jälkeen tuli 90 asteen käännös vasemmalle, jossa taas mietin omaa ajoitustani, jotta Ada ei lopettaisi keppejä liian aikaisin. Näistä kaikista ongelmista selvittiin. Väsymys kuitenkin hidasti meitä molempia ja kun viimeisestä houkuttelevasta kontaktista selvittiin, en jaksanut enää helpotuksesta huokaisten ohjata seuraavaa estettä ja juoksimme aidan molemmilta puolilta. Eli lopputuloksena taas kielto ja yliaikaa. 

Adan kanssa kisaamisesta jäi kuitenkin todella hyvä mieli. Tavoitteeksi jatkossa otetaan keppien itsenäisempi suoritus ja nopeuden saaminen. Taigan kanssa suunnitelmat laitetaan aivan uusiksi. Lieksaan en Taigaa ilmoittanut vaan katsellaan sitten naapuriseuran kisoja elokuun lopussa. Ainakin omiin kisoihin mennään syyskuussa. Adan kanssa käymme vielä Lieksassa juoksemassa ennen sterkkausta. 

Agilitytavoitteiden eteneminen

Jussin juoksut on juostu ja lähtokohta oli, että mitä vain voi tapahtua radalta karkaamisen ja LUVAn väliltä. No jotain tältä väliltä tapahtuikin. Taiga joutui pitkään odottamaan, kun meidän piti ajoissa olla paikalla mittaamisen takia. Jari Helin Taigan mittasi ja rapsutteli ja vitsaili, että josko kuitenkin kokeiltaisiin startata minien radalla. Jari mittasi Taigasta 60 senttisen eli Taiga olisi nyt siis Adan korkuinen. 

Taigan kanssa oli yllättävän helppoa odottaa omaa lähtövuoroamme. Lisäksi Taiga malttoi odottaa lähdössä todella hyvin. Toisena esteenä oli rengas, jonka näin heti Taigan ohittavan. Palattiin siis heti hieman askeleen taaksepäin, suoritettiin rengas ja jatkettiin matkaa. Rata ei ollut mikään suora hyppyrata, mutta ensimmäisistä käännöksistä selvittiin hyvin. Kohta Taiga kuitenkin lähti liikkeeni mukaan ja ohitti aidan, jonka jälkeen alamäki alkoi. Kun Taiga suoritti kyseisen esteen, Taiga juoksi suoraan ratatyöntekijää moikkaamaan. Kun Taiga tuli takaisin luokseni ja hyppäsi aidan, meinasi juosta väärälle esteelle. Vielä siitä ilman hylkyä selvittiin ja päästiin jopa kolme estettä eteenpäin, kunnes taas Taiga halusi ohittaa aidan ja palauttaessani esteelle Taiga palasi haistelemaan pituutta. Tässä vaiheessa tuomari jo hylätyn meille antoi. Jatkoimme matkaa ja vain kerran enää Taiga meinasi karata toiselle esteelle. Kepit saimme tehtyä toisella yrityksellä, mutta molemmilla kerroilla Taiga haki kepit hienosti. Jopa tuomari taputti meidän keppisuorituksen jälkeen. Viimeiset neljä hyppyä joten kuten päästiin maaliin asti. Että sellainen alku.

Taiga ei ole päässyt treenaamaan kuin kolmessa eri paikassa ja nyt oli jälleen aivan uudet esteet, pohja ja ihmiset vastassa. Eikä se odottaminen varmasti helpottanut tilannetta. Mutta tästä ei ole kuin nousu ylöspäin ja uskon, että kun kisakokemusta kertyy, päästään näistä ylimääräisistä toimista radalla. 

Kävimme tänään treenailemassa sekä Adan että Taigan kanssa. Adan kanssa tehtiin keppikulmia ja takaakiertoja sekä harjoittelimme parempaa koiran hyppylinjaa. Taigan kanssa tehtiin keppejä, puomia sekä keinua. Keinun säädin jo toiselle tasolle ja nyt mietinkin, ehtisimmeköhän kuitenkin saada keinun kuntoon Agiråkkiin... Kun epäröimättä Taiga nytkin teki keinun... Katsellaan uskaltaisiko ilmoittaa...

Tämän päivän treeniä löytyy videolta täältä. Jälleen kerran google ei aina toimi kuten pitäisi ja blogger ei vaan löydä videotani youtubesta.... 

Adalle on sterkkaus varattu 25.7., mikä tarkoittaa sitä, että päästään myös Lieksaan kisaamaan. Eli Agiråkissa Adalla olisi kolme maksi2 agilityrataa ja Taigalla ainakin se kaksi maksi1 hyppyrataa. Lieksaan ilmoitan molemmat molemmille agilityradoille. 

Kesän uudet aksatavoitteet

Vihdoin ja viimein saavutimme Adan kanssa tavoitteen kakkosluokkaan noususta. Stressitaso laski huomattavasti. Parasta on, että saimme OIVAn sellaisen tuomarin radalta, joka ei todellakaan helpolla kisaajia päästä. Ja onneksi saimme sen ensimmäiseltä radalta, koska toinen rata olisi ollut jo selkeästi haasteellisempi. Kakkosluokan korkkaus tehtiin kevyellä mielellä. Tavoitteita ei enää ollut muuta kuin vain korkata kakkosluokka. Hylättyhän sieltä tuli, mutta ei harmittanut. Olin itsekin jo niin väsynyt, että en vain jaksanut ohjata ja käskeä kunnolla Adaa. Pääasiallisesti teimme kuitenkin ihan hyvää yhteistyötä ja saimme aikaan sujuvia ratoja.

Kuva Anni Partanen

Nyt kun Ada on nostettu kakkosluokaan, tavoitteet siirtyvät enemmän Taigan puoleen. Olemme edenneet kontakteissa nopeammin kuin arvelin. Kesäkuun alussa Taiga vain siirtyi tekemään puomia ja A:ta. Tällä viikolla kokeilimme pitkästä aikaa keinuakin ensin normaalikokoisena, joka oli selkeästi hieman liian jännittävä Taigalle. Seuraavalla kerralla kokeilimme matalimmalle tasolle säädettyä keinua ja sen Taiga teki todella hienosti epäröimättä. Ehkä siis uskaltaisin ottaa kesän uudeksi tavoitteeksi agilityratojen kokeileminen kisoissa Taigan kanssa. Viikon päästä lähdemme Jussin juoksuihin aloittamaan kisaura hyppyradalta. Agiråkki oli meidän alkuperäinen tavoite, mutta kaveri totesi, että ei viitsi lähteä yksin ajamaan yhden radan takia, joten jäin asiaa miettimään ja päätin, että hittoakos sitä odottamaan. 

Kuva Anni Partanen

Tällä viikolla keppien tekeminen on ollut melko tahmeaa Taigan kanssa. Maanantaina Taiga paikkasi Adaa treeneissä ja ei meinannut millään suostua tekemään keppejä. Todettiin, että Taiga ei oikeastaan edes ajatellut keppejä, joten jätimme lopulta yhden onnistuneen suorituksen jälkeen kepit kokonaan tekemättä. Kotona teimme parin päivän ajan keppikulmia kuudella kepillä. Torstaina taas omissa treeneissään Taigalla oli keppien tekeminen jälleen tahmeaa. En saanut Taigaa putkelta ohjattua kepeille ja Taiga jätti kepit kesken. Kauhulla jo ajattelin, että pitikin ilmoittaa kisoihin...

Kuva Anni Partanen

Tänään vein Taigan kuitenkin hierojalle, joka totesi, että ei ole mikään ihme, ettei Taiga ole halunnut keppejä tehdä. Taiga oli todella jumissa ja nikamat vinossa. Taiga vingahteli kesken käsittelyn ja lihakset värähtelivät kovasti. Taiga keksi taas tehdä sijaistoimintoja kuten nuoli minun ja hierojan käsiä. Taiga tökkäsi kerran kuonollaan hierojan kättä kuin merkitäkseen, mistä puraisisi, jos haluaisi purra. Näin ainakin hieroja kertoi. Lopulta, kun tunti oli jo melkein täynnä, Taiga lopulta kääntyi katsomaan hierojaa ja murisi. Taiga. Murisi. Olimme molemmat yllättyneitä. Taiga on aina ollut todella nätisti käsittelyssä. Hierojakin on kehunut, miten hienosti Taiga käyttäytyy hieronnassa. Mutta lopulta liika oli liikaa. Toivotaan siis, että tällaisen tiukan käsittelyn jälkeen Taigaa pian helpottaa. Selkeästi hieronnankin jälkeen kivut ovat vaivanneet, koska on murissut esimerkiksi Aslakille syyttä suotta. Sain ohjeeksi käsitellä muutaman päivän Taigan nikamia ja kerran käydä treenaamassa, jonka jälkeen ennen kisoja ja kisojen jälkeen tehdä nikamakäsittely. Toivotaan parasta.

Seuraavat kisat:

Jussin juoksut 22.6.

Agiråkki 6-8.7.

Lieksa piirinmestaruuskisat 22.7.

Lieksassa ei ole hyppyrataa ykkösille eikä kakkosille, joten pitäisi nyt piakkoin miettiä, menenkö Taigan vai Adan kanssa. Saadaanko Taigan kanssa keinu siihen kuntoon, että voitaisiin kisata agilityradalla? Ja Adan osallistumisesta riippuisi, milloin Ada sterilisoidaan. Toisaalta tahtoisin Adan leikkuuttaa mahdollisimman pian, jotta syksyn kisakausi ei häiriintyisi, mutta haluaisin noihin kolmeen kisaan osallistua. Katsellaan, katsellaan....

Taigan kepit ja mattotreeni

Taigan kanssa on nyt 1,5 viikkoa treenattu kotona keppejä päivittäin muutaman kerran. Ensin aloitettiin kuudesta, joita tehtiin ensimmäiset päivät joko mies etupalkaten tai sitten itse vierellä juosten ja targetille palkaten. Sen jälkeen lisäsin kaksi keppiä ja kahdeksaa tehtiin muutama päivä. Tänään lisäsin lopulta vielä kaksi eli tällä kertaa teimme kymmentä keppiä. 

Taiga selkeästi jaksaa 2-3 toistoa näillä lämpötiloilla ja sen jälkeen alkaa tulla virheitä. Itse pitäisikin osata lopettaa ajoissa. Kymmenen keppiä meni kuitenkin todella hyvin. Kotona meillä ei ole ohjureita käytössä ja tavoitteena onkin, että ensi torstaina (jos vain halli on jo käytössä) tekisimme hallilla 12 keppiä myös ilman ohjureita. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tavoite voidaan jopa saavuttaa. 

Olemme yrittäneet myös melkein päivittäin tehdä muutaman toiston mattotreeniä. Kokeilimme pari kertaa jo siten, että matolle piti hieman kääntyen tulla. Osittain Taiga osuikin ihan hyvin, mutta esimerkiksi tänään vahvistimme pelkkää suoraa osumaa. En tiedä tuleeko Taiga koskaan tajuamaan mattoa siten kuin tarkoitettu olisi ja olenkin miettinyt pitäsikö minun vain lähteä jo kohta kokeilemaan puomia ja katsoa mitä tapahtuu. Taiga todennäköisesti on alkuun hyvin epävarma puomilla ja hyvä olisikin harjoituspuomia päästä alkuun kokeilemaan. 

Videolla unohdin poistaa äänet mattotreenipätkältä. Pahoittelen. Ääni hidastettuna ei ole mitään kaunista kuultavaa. 

Vetokoiran elämää

Talvi tuntui todella pitkältä, mutta kun kevät ihan oikeasti saapui, se saapui nopeasti. Ollaan eletty lämpimän ja kylmän vaihtelevia ajanjaksoja. Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna pääsimme vihdoin vetolenkille koirien kanssa. Sen jälkeen emme taas olekaan päässeet ennen kuin viime perjantaina. Minulla sattui vielä lyhyt työpäivä, joka alkoi vasta puoliltapäivin ja aamulla herätessäni ulkona oli vain +9 astetta lämmintä ja viileä tuuli. Innostuin tästä niin paljon, että lenkitin meidän kaikki kolme tällä hetkellä vetotöitä tekevää koiraa. 

Ensin lähdimme Adan kanssa kolmen kilometrin lenkille. Kävimme hieman sosiaalisemmassa ympäristössä, mikä Adaa ei yleensäkään haittaa, koska keskittyy hyvin työskentelyyn. Lapsia oli pyöräilemässä kouluun ja Ada hienosti ohitti heidät tien reunassa pysyen. Teiden ylityksetkin tapahtuivat helposti yhdellä käskyllä. Vauhti oli 13,2 km/h.

Seuraavaksi mukaan lähti Taiga. Taigan kanssa päädyttiin 3,6 kilometrin pituiselle lenkille. Tämän reitin varrella oli Taigalle paljon ihmeteltävää ja katseltavaa ja vauhti hiipuikin välillä tasaiseksi hiljaiseksi raviksi. Eräässä pihassa oli puusta veistetty karhu, jolle Taiga jäi haukkumaan ja minun piti vetää Taiga pihan ohi. Kotimatkalla päädyimme harjoittelemaan oikeassa reunassa juoksemista. Se ei ole selkeästikään yhtä varmaa kuin vasemmassa reunassa pysyminen. Keskinopeus oli 11,8 km/h.

Lopuksi matkaan lähti Aslak. Aslak oli jälleen tasainen vetäjä. Itse sain pääasiassa vain hengata kyydissä. Mitään yllätyksiä tai epänormaalia ei Aslakin kanssa tapahtunut. Aslak naapurin pihan kohdalla kiihdytti taas vauhtia ja oikein odotti, tulisiko naapurin koira aidalle möykkäämään, mutta joutui jopa hieman pettyneenä jatkamaan matkaa kotiin asti ilman rähinöitä. Keskinopeus oli 11,4 km/h.

Koska Taiga sai viimeksi Polvijärven näyttelyssä kommenttia, että saisi olla hieman tiiviimmässä kunnossa, otin Taigan tänä aamuna lyhyelle lenkille mukaan ennen kuin lämpötila nousi. Varjossa lämpötila oli +14 ja oli jälleen viileä tuuli. Kävimme parin kilometrin reitin, jossa ei aurinko puiden takaa vielä päässyt paistamaan. Taiga olisi mielellään jatkanut matkaa, mutta sain lopulta kääntymään takaisin kotia kohti. Keskinopeus oli 14,2 km/h. Tällä kertaa annoin Taigan vain vetää ja suunnittelin reitin niin, että Taiga sai vetää vasemmassa reunassa tietä. Oikealle kääntymiset sujuivat ongelmitta. 

Agilitykisat

Kävimme Adan kanssa toistamiseen Varkaudessa agilitykisoissa. Adan juoksut olivat jo lopuillaan, mutta suuria onnistumisia meille ei silti tullut. Tuomarina oli jälleen Jari Suomalainen ja ensimmäisellä radalla kompastuimme toistamiseen samaan virheeseen hänen radoillaan eli Ada tykkää niin paljon kontakteista, että ei huomioinut laisinkaan ohjaustani ja juoksi suoraan puomille. Hylkyhän siitä tuli. Eikä edes nätti sellainen, koska siitäpä se alamäki sillä radalla alkoi. 

Ada teki radalla omia päätöksiään ja mm. putkeen menon sijaan keskenkaiken päättikin hypätä muurin yli. Kepeillä tein itse ohjausvirheen ja liian aikaisin lähdin kepeiltä etenemään, joten Adakin jätti kepit kesken. Loppurata meni jo rennon letkeästi rauhassa loppuun saakka.

Toinen rata oli muuten hieno agilityrata ja sillä radalla olisimme voineet viimeisen LUVAn saada, mutta Ada päätti hypätä keinulta alas. Virhe, jota en edes odottanut. Virhe, joka totta kai ärsytti. Mutta virhe, joka oli niin malamuuttimainen kuin voi vain olla. Eli koskaan ei tiedä, mitä odottaa.

No, emme siis Varkaudessa taaskaan siirtyneet kakkosluokkaan, joten suuntasimme Maaningalle. Tuomarina Maaningalla oli Sami Topra. Maaningalla ei kuitenkaan mikään tuntunut menevän hyvin. Ensin jälleen saimme hylkäyksen, koska Ada päätti jälleen ohjauksestani huolimatta juosta kontaktille. Opin siis sen, että jatkossa pitää ohjata tietyt kohdat radalla niin varman päälle kuin vain voi. Ada meinasi toisessakin kohdassa juosta suoraan renkaalle, vaikka piti kääntyä toiseen suuntaan. Jälleen olin suunnittelut toimivani varman päälle, mutta toimin radalla toisin ja siinä olisi ollut toisen hylkäyksen paikka lähellä. Loppurata meni jo ihan suht hyvin.

Toinen rata oli suuri pettymys. Ada oli aivan muissa maailmoissa. Ada tiputti heti ensimmäisen riman(?!) ja oli niin perässä vedettävä kuin vain voi olla. Vaikka yleensäkin persjätöt toimii Adalle hyvin, nyt sai houkutella ja houkutella Adaa tekemään. Kepitkään eivät ensimmäisellä onnistuneet ja oli todella hidasta menoa. Menin itsekin ihan sekaisin ja meinasin juosta päin esteitä. Vauhtia ei ollut oikeastaan laisinkaan ja siksi Ada meinasi hypätä aidan, vaikka sen ohi piti mennä putkeen. Viimeiset kolme estettä sentään päästiin hyvin maaliin asti. Hylkäystäkään tai virhepistettä emme saaneet siitä, että avoimesti kepeillä Adaan koskin, kun ihmettelin, että mikä Adaa oikein tänään vaivaa. 

Lopputulos Maaningan kisoista oli todella huono fiilis. Kyllä kyyneleetkin virtasi kotimatkalla, koska olin aivan hämmennyksissä, mitä kisoissa tapahtui. En ymmärtänyt laisinkaan, mikä Adaa vaivasi ja miksi Ada ei ollut henkisesti laisinkaan mukana tekemässä kanssani. Toiveeni Adan pärjäämisestä kisoissa alkoi hiipua ja epätoivo vain kasvoi. En halunnut ajatella koko kisoja, joten pelasimme mieheni kanssa illaan konsolipelejä, jotta sain muuta ajateltavaa. Aamun kuitenkin aloitin teetä juomalla ulkona ja Adaa vieressä rapsutellen. Päädyin mietteissäni siihen, että pidämme 2-3 viikon tauon Adan kanssa agilityssa. Nurmeksessa olisi kisat 10.6. ja siellä minua houkuttaa tuomari Salme Mujunen. Olen ehkä päätynyt ajatuksissani siihen, että vaikka kylmiltään mentäisiin Nurmeksen kisoihin, koska enemmän minua harmittaisi olla menemättä laisinkaan Salme Mujusen radoille. Mutta motivaationi treenata Adan kanssa on tällä hetkellä huono, joten keskityn Taigaan agilityssa ja Taiga saa paikata Adaa treeneissä. Kaverit ovat minua tsempanneet ja toivovat, että en luovuttaisi Adan kanssa. Pitää vaan päästä tästä fiiliksestä eroon... Toivottavasti aika auttaa. 

Paluu vetohommiin!

Kevät on ollut täynnä huonoa tuuria vetotreenien kanssa, kun ensin ei tiet ole kunnossa, sitten on liian lämmintä ja sitten itse sairastuin. Tällä viikolla vihdoin palasimme vetotreenien pariin. Nopeudet ja matkat mittasin sport trackerilla. 

Ensin lähdin testaamaan kikkaria turvallisesti Adan kanssa. Tarkoitus oli tehdä lyhyt pyrähdys, mutta ensimmäinen kilometri meni niin kivasti, että päädyimme 3,4 km lenkille. Adan vauhti tuntui kuitenkin hiipuvan ja pyrki penkalle, mutta ei oikein mitään sielläkään saanut tehtyä, jos pysähdyimme. Lisäksi Adalla oli juoksut, joten pientä merkkailua teki. Eräästä pihasta tuli suomenlapinkoira Adaa moikkaamaan. Katsoin jo pienen paniikin yllättäessä, että tilanne ei voi päättyä hyvin, mutta toinen oli niin alistuvainen uros, että Adankaan ei tarvinnut mitään sanoa. Omistaja kävi kohta hakemassa koiransa pois, pyysi anteeksi ja me jatkoimme matkaa. Jouduin potkimaan apuna melko paljon ja flunssasta vasta toipuessa sainkin koko kropan todella kipeäksi lenkistä. Keskinopeus oli 11,9 km/h.

Taigan kanssa lähdimme lenkille seuraavana päivänä. Tällä kertaa halusin ihan oikeasti malttaa mieleni ja matka olikin 1,75 km. Olin todella yllättynyt, miten hyvin Taiga toimi. Taiga kuunteli käskyt ja piti vauhdin koko ajan todella hyvänä. Paljoa ei tarvinnut apuna potkia, mikä sopi hyvin minun kipeälle kropalleni. Vauhti oli 14,1 km/h. 

Pidimme välipäivän agilityn parissa ja perjantaina jälleen kävimme Taigan kanssa purkamassa energiaa ennen pesuhommien aloittamista näyttelyviikonloppua varten. Tällä kertaa pidensin hieman matkaa, mutta maltillisesti, jotta Taiga ei hyydy liian nopeasti. Kokonaismatka oli 2,63 km. Taiga aloitti taas hyvin. Tällä kertaa kuitenkin huomasin, että Taigalla vasen on oikeaa vahvempi. Oikeassa reunassa juokseminen oli haastavampaa ja koko ajan seilasi keskelle jalkakäytävää juoksemaan. Autotielle emme kuitenkaan päätyneet. Vauhti oli tällä kertaa 12,5 km/h.

Lauantaina lähdimme piiiitkästä aikaa Aslakin kanssa lenkille! Aslak on ollut vähemmällä liikunnalla viime aikoina, kun ei pihassakaan malta juosta narttujen juoksujen takia. Kiertelee vaan pissejä nuuhkimassa ja lipittämässä. Pihassa vielä valmisteluja tehdessäni näin tutun ranskiksen kulkevan pihan ohi juuri vastakkaiseen suuntaa kuin mihin olimme itse lähdössä. Tämä sopi hyvin, mutta he eivät ehtineetkään ihan kokonaan näkyvistä pois ennenkuin olimme kujalta siirtymässä pois. Aslak tapansa mukaan teki pissin risteyksessä minun samalla tarkastellessani tilanteen muun liikenteen osalta. Aslak huomasi ranskiksen, mutta jäi vain perään tuijottamaan ja matkan jatkuessa keskitti huomion työskentelyyn.

Lenkin alku meni hyvällä laukalla, mutta nopeasti Aslak tiputti vauhdin rauhalliselle raville. Aslakilla ei todellakaan ollut mikään kiire mihinkään, mutta teki kuitenkin koko ajan töitä. Jätin tarkoituksella potkimatta apuja ja annoin Aslakin vetää liina kireänä. Aslakissa onkin se hyvä puoli, että vaikkei vauhti aina päätä huimaa, Aslak tekee töitä ja vetää koko ajan eteenpäin tasaisesti. Matka oli 2,87 ja vauhti 9,9 km/h. 

Lopussa saimme vielä adrenaliinin virtaamaan, kun Aslak normaalisti lisäsi hieman vauhtia naapurin pihan lähestyessä. Katsoin, että pihassa on portti kiinni, joten koirat saattoivat olla ulkona irrallaan. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja käännyimme normaalia reittiä kotiin päin. Melkein pääsimme pihan ohi, mutta niin vain naapurin koira jostain aidalle yhtäkkiä hyökkäsi ja Aslak teki melkein U-käännöksen vastatakseen toisen ärinään ja haukkuun. Itse tein äkkijarrutuksen, laskin kikkarista irti ja nappasin liinasta kiinni nykäistäkseni Aslakin aidalta pois. Samalla naapuri kävi hakemassa oman koiransa pois. Ohjasin Aslakin takaisin kikkarin eteen ja käskin jatkamaan matkaa. Sainkin yllättyä positiivisesti, kuinka Aslak nopeasti toipui naapurin koiran "hyökkäyksestä" ja jatkoi matkaa omaan pihaan saakka. Olin todella ylpeä! 

Totesin tuossa miehellekin, että minullahan olisi kutosvaljakko kasassa ilman pareja. Ada on johtokoira, Taiga vauhtikoira ja Aslak pyöräkoira. Adalla ei riitä välttämättä into työskennellä kovaa vastusta vastaan yksin. Kaksin jo jaksaa paremmin. Kuitenkin Ada kuuntelee käskyt ja hoitaa ohituksetkin kunnialla. Taigalla taas riittää vauhtia, mutta ei välttämättä vielä kykyä johtaa valjakkoa. Aslak taas kaipaa jonkun, joka käskee työskennellä ilman ylimääräisiä merkkailuja. Aslak on kuitenkin se tasaisin työskentelijä, joka pitää helposti tasaista ravia yllä koko ajan vetäen liina kireällä. Johtajaksi Aslakista ei kuitenkaan olisi, vaikka käskyjä hyvin yleensä kuunteleekin.