Rikin treenikauden aloitus

Tänään oli Rikin vuoro päästä vetotreeneihin. Matka oli 3,8 km. Riki on kyllä rauhallisuuden perikuva... Maksiminopeus oli 38 km/h, mikä on suurin maksiminopeus, mitä tämän treenikauden aikana on vielä meidän koirilla ollut. Keskinopeuskin oli 8,7 km/h, mikä oli jopa nopeampi kuin Aslakilla eilen. Mutta silti Rikistä huokuu rauhallisuus töitä tehdessä. Yllätyin kovasti, kun näin gps:n lukemat. 

Riki olisi mielellään myös haistellut kaikkea mahdollista, mutta lopulta minulla meni hermot ja piti tiukasti komentaa, jotta lopettaisi ja keskittyisi töihin. Lisäksi liina oli välillä todella kevyesti tiukalla ja välillä taas ei lainkaan... Ohitukset taas menivät ihan hyvin. Ihmisiä ohitimme jopa ihan vierestä ja Riki vain hieman päätään käänti haistellakseen, mutta jatkoi matkaa reagoimatta sen enempää. Koirat ohitimme tien toiselta puolelta ja nekin sujuivat hyvin. Sama koira, joka Aslakille räkytti heidän pihaa ohittaessamme, räkytti myös Rikille. Rikikin kiinnostui toisesta koirasta ja kääntyi jo sinne päin, mutta jatkoi kuitenkin matkaa. Vaikkakin se pienikin motivaatio laski hetkeksi kokonaan. Kuitenkin viimeisen suoran Riki veti hienosti kotiin asti. 

Jospa me tästä hiljalleen saadaan taas Riki motivoitua vetohommiin. Jos ei muuten niin uhkasin jo laittaa Adan kaveriksi töihin... 

Aslakin treeniä ja lihashuoltoa!

Eilen lähdettiin Aslakin kanssa vetolenkille. Matka oli 4,8 km ja keskinopeus 8,3 km/h, maksimi nopeus 32,6 km/h. Pysähtelin alussa useamman kerran, jotta Aslakille muistuisi taas mieleen, että ei tekisi omatoimisia pysähdyksiä, mutta kyllähän Aslak niitä kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti teki... Lopulta uskoi, kun kovasti komensin ja jatkoi matkaa ennen kuin ehti koipeaan nostaa. 

Aslak juoksi tasaisella ravilla. Väliajat vaihtelivat 7,7-9,7 km/h. Aslak kuunteli hyvin käskyjä ja jopa hieman ennen kotoa ollut jäniskevennys meni lopulta suht hyvin. Jänis lähti aivan yllättäen juoksemaan tien vierestä metsään päin ja Aslak toki kääntyi hieman perään, mutta hetken tuijoteltuaan jatkoi käskystä matkaa. Vaikka kyllähän se katse sinne jäniksen perään tuijotteli. Samoin myös erään pihan ohi kulkiessa pihassa räkytti koira, joka hieman Aslakia sai yllytettyä, mutta kovalla komennuksella Aslak kääntyi takaisin reitille ja jatkoi matkaa. 

Aslakin kanssa on tarkoitus treenata lokakuun alussa olevia kisoja varten ja tänään oli siis vuorossa lihashuoltoa myös kisoja ajatellen. Kävimme tutun hierojan luona. Aslak ensin hieman veti kierroksia pihassa olevista hevosista, mutta rauhoittui makuulle. Kun tajusi, mistä on kyse ja alkoi jumeja löytymään, ei enää niin rauhassa maannutkaan. Aslak käänsi kylkeä, mutta sekään ei ollut hyvä ja kääntyi takaisin. Mutta kun sekään ei ollut edelleenkään hyvä, nousi istumaan ja tuijottamaan hierojaa. Kun hieroja yritti selän puolelle tulla, Aslak kääntyi. Saimme Aslakin takaisin kyljelleen, mutta joitain kertoja vielä kääntyili. Lopulta oli jäljellä enää yksi kylki, jota Aslak ei millään olisi antanut koskea, mutta lopulta ymmärsi alistua, kun en periksi antanut. Kovasti kyllä minullekin murahti, mutta ei auttanut tänään vastustaminen. 

Aslak saatiin siis lopulta hierottua. Takaosa oli pehmeämpi, mutta etuosa oli jumissa. Käymme varmaan ainakin pari kertaa syyskuun aikana vielä hieronnassa niin on lihakset paremmassa kuosissa kisoissa. 

Ensimmäiset isot yhteistreenit!

Uskaltauduin lähtemään mukaan valjakkohiihtäjien yhteistreeneihin. Talvella en enää heidän kanssaan jatka, koska emme hiihdä, mutta sulan aikaan jokainen treenaa haluamallaan tavalla, juoksemalla, kickbikella tai pyörällä. Tarkoitukseni oli aloittaa treenit Aslakin kanssa, mutta töissä on ollut melkoinen stressiviikko, joten olin niin väsynyt, etten jaksanut ajatellakaan lähteväni Aslakin kanssa antamaan "hyvää" vaikutelmaa heti ensimmäisellä kerralla... Joten otin Adan mukaan. Ada on niin leppoisa luonne, että sen kanssa on helppo liikkua joka paikassa. 

Treenit ovat Lykynlammella ja olimme siellä toki taas hyvissä ajoin. Olin epäillyt, että joudun ehkä juoksemaankin ja niinhän siinä sitten kävikin... En ole harrastanut juoksemista. En koirien kanssa enkä ilman. Joskus aina yritän aloittaa, mutta ei siitä sitten mitään oikeastaan tule... Nyt ei auttanut, kun lähdettiin ensin tutustumaan ajettavaan reittiin ja toisten juostessa oli totta kai minunkin pysyttävä perässä. Maasto oli tietenkin myös mäkistä ja pysähdyksiä tuli ainoastaan, kun pysähdyttiin risteyksissä käymään läpi, mihin suuntaan jatketaan. Reitille oli myös kaatunut pari puuta. Toisen saimme siirrettyä, mutta toista emme, joten pyörälliset joutuivat koirien kanssa oikaisemaan. Oikea reitti olisi ollut 3 km, mutta oikaisun kanssa matkaa tuli 2,4 km. Juuoksimme siis kuitenkin 3 km ja ihmettelin, että pääsin toisten kanssa loppuun asti! 

Kävimme heti läpi, kuka kulkee miten ja missä järjestyksessä lähdetään ja lähdimme koirat hakemaan. Itsellä ei ihan putkeen mennyt, kun yritin kickbiken koota... Jopa siis niinkin paljon, että eturengas piti laittaa kiinni sekä vetoadapteri... Sain laitettua eturenkaan ja adapterin kiinni, kun huomasin, että ohjaustanko onkin väärin päin! Kaikki taas irti ja uusi yritys. Kiireellä tehdessä jäi adapterikin löysälle, minkä huomasin vasta kesken lenkin. Onneksi jäi tosiaan vain löysälle, eikä koira karannut kesken kaiken. Lisäksi Adaa laittaessa valmiiksi kickbike otti ja kaatui jalkaani vasten ja nyt minulla on todella hieno, iso ja värikäs mustelma jalassa. Eli ei mennyt ihan putkeen. Kyllä me onneksi liikkeelle päästiin. 

Ada hienosti parkkipaikalla ohitti muut, jotka olivat vielä valmistelemassa ja odottamassa omaa lähtöään. Ada myös odotti hienosti omaa lähtövuoroaan ja lähti todella vauhdikkaasti liikenteeseen. Ada oli oikeastaan taas kerran oikein mainio kokonaisuudeltaan. Ada kuunteli ohjeet ja merkkaili vain pari kertaa. Toisella kerralla meidät ohitti saksanpaimenen kanssa pyöräillyt nainen, minkä jälkeen Ada ei enää pysähdellyt ja jaksoi hienosti pitää tasaisen hyvän nopeuden melkein loppuun asti. Ylämäet menimme hieman rauhallisemmin (koska en jaksanut itsekään potkia koko aikaa vauhtia) ja alamäet Ada kuunteli hyvin minua ja eteni rauhassa. Maksiminopeus oli 22,8 km/h ja keskinopeus hienosti 11,1 kmh!

Lopuksi teimme vielä ohitusharjoituksia 100-200 metrin pätkä, loivaan ylämäkeen. Toiset seisoivat koirien kanss jonossa, kun yksi juoksi oman koiransa kanssa toisten ohi. Adaa ei homma oikein jaksanut kiinnostaa enää niin kovasti, mutta juoksipahan kuitenkin, kun minäkin juoksin. 

Todella kiva treeni oli. Tutustuin mukaviin ihmisiin ja tuntui lopulta, että pääsin jollain tavalla porukkaan, vaikka alkuun vähän epäilyttikin. Lihakset on kipeänä, mutta ei niin paljoa kuin odotin. Vielä pääsen liikkumaan. Ensi kerralla lähden Aslakin kanssa. Kysyin vielä, että voinko Aslakin kanssa tulla, kun ei tykkää kaikista koirista. Saan mennä, kunhan varusteet on kunnossa, ettei koira karkaa ja tee vahinkoa. Ei siellä nytkään kaikki tykänneet kaikista. Mutta mielenkiinnolla jatkoa odotellen!

Agilityn alkeiskurssi osa 6

Alkeiskurssi lähenee loppuaan. Ensi viikolla on vielä yksi kerta, mutta onneksi kouluttaja tarjoutui jatkamaan meidän parissa jatkokurssin kanssa. Vai olikohan se jatkoalkeis vai mikä se nyt onkaan, mutta saadaan kuukauden verran lisäaikaa. Näin saamme pohjan liittyä jonkun seuran agilityryhmiin jatkamaan treenausta. Nauroin vain, että me voidaan jatkaa Adan kanssa, kunnes Adan maha on liian iso treeniin. Erään mielestä jo astuttaminen olisi rajana treenaamiseen, mutta ei se meitä ainakaan estä. 

Tämän viikon teemana oli kuitenkin jo rataharjoittelua. Kouluttaja oli muutaman estesarjan tehnyt, joita pystyimme kokeilemaan. Menimme ensin Adan kanssa radan, jossa aloitettiin parilla aidalla, matalalla puomilla, kääntö putkessa ja sama takaisin. Ada ei edelleenkään suostunut istumaan, eikä kouluttajakaan onnistunut saamaan Adaa istumaan. (Ada istui kuitenkin hienosti kentän ulkopuolella, mutta päädyimme kuitenkin, että seuraavan treenin jälkeen kouluttaja hieroo Adan, jos vaikka jotain jumeja on.) Ada suoritti kuitenkin ensimmäiseen radan hienosti. Vauhtia riitti ja ei aina taas osunut kontaktipinnoille kunnolla. 

Seuraavaksi kokeilimme pidempää rataa. Rata eteni seuraavasti: aita, putki, joka käänti suunnan ja jatkettiin umpitunneliin, aidalle, täysimittainen A-este, pituus, aiita ja 180 asteen kääntö toiselle aidalle, josta täysimittaiselle puomille ja taas aita. Ada meni ensimmäistä kertaa täysimittaisen A-esteen ja meni sen epäröimättä! Ainoastaan käännös pituuden jälkeisillä aidoilla ei onnistunut suoraan vaan korjasimme liikkeen, jonka jälkeen Ada suoritti hienosti radan loppuun asti.

Tauon aikana treenasimme Adan kanssa keinua. Ada meni todella hienosti löysällä hihnalla epäröimättä keinun! Menimme taas kentälle ja halusin kokeilla sielläkin keinua. Ada oli kuitenkin irti ja kentällä sai taas valtavasti virtaa, juoksi keinun valtavalla harppauksella keinun läpi ja säikähti todella pahasti! Saimme Adan kuitenkin menemään uudestaan keinun, vaikka hetki siihen menikin, eikä se kovin varmaa suorittamista ollut. Ada vielä kaikenlisäksi tipahti puomilta. Ei ollut onneksi aivan ylhäällä, mutta hyvää matkaa kuitenkin oli ehtinyt edetä... Ei onneksi satuttanut itseään...

Siirryimme harjoittelemaan kontaktia täysimittaiselle puomille, mutta Ada jännitti tällä kertaa puomiakin. Saimme kuitenkin Adan rentoutumaan ja lopuksi teimme taas saman pitkän radan pari kertaa, eikä epäröintiä puomilla enää ollut. Ada myös rauhoitti vauhdin puomilla siten, että kontaktikin onnistui hieman paremmin. 

Ada on hieno agilitykoira, vaikka onkin välillä hieman huima.

Adan agilitytreeni

Tältä viikolta peruuntui agilityn alkeiskurssin treenitkerta uhkaavan sateen takia. Harmitti toki, koska olen niin innoissani agilitysta ollut. Kysyinkin kouluttajalta saisiko hänen kenttäänsä lainata perjantaina, kun vapaalla olisi ja hän on sanonut, että kentällä voisi käydä myös itsenäisesti treenaamassa. Perjantaina jouduinkin olemaan töissä, mutta kouluttaja lupasi kentän lainaan viikonloppunakin, kun hän on itse reissussa. Tänään käytiin sitten treenailemassa ja tokihan vettä satoi tänäänkin, mutta ei paljoa. 

Ada innostuu aina, kun olemme ajamassa kentälle. Tällä kertaa kuitenkin kentällä Ada oli jopa hieman apaattinen. En tiedä vaikuttiko Adan energiaan se, että muita ei paikalla ollut vai tuloillaan olevat juoksut. Ada oli kuitenkin todella rauhallinen ja jopa vaikeasti käsiteltävissä, koska en saanut Adaa millään istumaan! Ei auttanut namit, ei rutiinit, ei käskyt. Ei yhtään mikään. Yritin alkuun saada Adan tekemään aitoja, mutta koska en saanut Adaa istumaan enkä siten myöskään odottamaan, vein Adan takaisin autoon. Pidin Adaa hetken autossa ja kokeilimme uudestaan. Edelleenkään Ada ei suostunut istumaan, mutta saimme kuitenkin tehtyä aidat. Kokeilimme myös rengasta ja se menikin heti alkuun niin hienosti, että yhdistin aidat ja renkaan. Tällä kertaa olin itse ajoissa käskyjen kanssa ja Ada suoritti esteet hienosti ja rauhallisesti. 

Adan rauhallisuudessa oli hyviäkin puolia. Saimme treenailtua kontaktiesteitä paremmin kuin höyrypään kanssa. Aloitimme kontaktit A-esteeltä, johon Ada jo itsenäisesti suuntasi. VIimeksi estettä harjoitellessa Ada tuntui lentävän esteen yli ja hyppäsi esteeltä miten sattuu, mutta nyt Ada rauhassa kulki esteen ja pysähtyi käskystä takajalat kontaktialueella. Sama oli puomilla. Ada alkuun meni rauhallisesti kävellen, mutta lisäsi hieman vauhtia joka kerran jälkeen, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ja taas takajalat jäivät kontaktialueelle. Hieman vauhdin lisääntyessä välillä Ada siirtyi kontaktialueelle pysähtyessä sivulle, joten alueelle jäi vain toinen jalka. Saimme tätä kuitenkin hieman korjailtua. 

Olimme siirtymässä matalalta puomilta keinulle Adan kävellessä takanani ja aivan yhtäkkiä huomasin, kuinka Ada kiipeää täysimittaisella puomilla! Minulla ei ollut todellakaan aikomus korkeaa puomia vielä Adalla teettää, mutta siinäpä neiti sitten meni, joten teimme puomin loppuun asti ja taas kontaktalueelle jäänti onnistui hyvin. 

Keinulle laitoin Adalle panna, jotta sain Adan pidettyä keinulla, koska Ada mieluummin olisi kesken kaiken hypännyt alas. Laitoin nameja pitkin keinua ja houkutellen sain Adan etenemään. Ada kuitenkin hyppäsi useita kertoja pois kesken. Lopulta sain Adan kulkemaan keinun päästä päähän. Toinen pää oli pöytää vasten ja laskin keinun varovasti sitä vasten, jotta Ada ei enää säikähtäisi. Pari kertaa Ada meni keinun suht hyvin tuettuna. Samalla treenasimme myös pöydällä oloa. Ada siihen hyppäsi itsenäisestikin, joten käskin Adan odottaa, laskin aikaa ja palkkasin. 

Putkea teimme hieman joka välissä, koska Ada siitä tykkää kovasti ja yritin sillä tavalla Adan saada innostumaan treenistä. Kokeilimme myös umpitunnellia ja kas kummaa, kun pari kokeilun jälkeen Ada meni umpitunnelin täysin itsenäisesti ilman, että pussia tarvitsi nostaa. 

Keppejä emme tehneet tänään ollenkaan, kun kotona olemme niitä paljon harjoitelleet ja koska Ada oli niin apaattisen oloinen. Lopuksi kuitenkin yhdistimme muurin ja puomin, jotka Ada teki todella hienosti. Rauhallisesti, mutta varmasti. 

Mielenkiinnolla odotan tiistain treenejä, jotta tietäisin tarkemmin, mistä tämän päiväinen apaattisuus johtui... Mutta loppujen lopuksi treeni oli oikein onnistunut, koska pystyimme keskittymään tekniikoihin vauhdin sijaan. 

Adan agilitytreeniä

Treenipäivä, agilitya ja vetoa!

Tänään katselin youtubesta alaskanmalamuuttiaiheisia agilityvideoita. Eräässä videossa kuvattiin, mistä koirakko oli lähtenyt liikenteeseen ja missä vaiheessa he tällä hetkellä ovat. Ja kehitys oli huima! Perus humoristisesta malamuutista, joka tekee mitä huvittaa, oli kehittynyt todella hieno ja keskittynyt agilitykoira! 

Tästä motivoituneena iskin omalle pihalle 60 cm korkeita aurauskeppejä kuusi kappaletta pystyyn 60 cm välein ja otettiin Adan kanssa keppitreeniä. Adalla on jo melko hyviäkin aloittelijan suorituksia. Ei todellakaan puhdasta pujottelua, mutta suorituksesta selkeästi huomaa, että Ada tajuaa homman idean. Kuitenkin tätä tapahtuu vain yksittäisillä kerroilla. Loput kerrat onkin sitä, että pitää aina kädellä näyttää, mistä välistä Adan tulee kulkea. 

Treenasimme myös odottamista targetin kanssa. Ensin lähetin normaalisti jalkojeni välistä Adan targetille, mutta seuraavaksi käskinkin odottamaan ja siirryin parin metrin päähän ennen lähtökäskyä. Seuraavalla kerralla siirryin taas hieman kauemmaksi ja lopulta olin targetin luona antamassa käskyä. Edelleen tätä pitää toistuvasti treenata, enkä siltikään pysty varmaksi sanomaan, että agilitykentälle mennessä Ada malttaisi edelleenkään odottaa lähtökäskyä...

Myös Aslak pääsi tänään treenaamaan. Lähdimme Aslakin kanssa vetolenkille. Ideana taas ihan vain muutaman kilometrin lenkki heittää, mutta päädyimmekin reitille, josta tulee yleensä vajaa 5 km... Virhe! Tuuli oli kova ja vettä hieman satoi, mutta lämpötila oli +13,5. Ajattelin, että tuuli ja sade tasoittaa, mutta ei... Ilmankosteus oli kuitenkin liian korkea ja pelkäsin jo lenkin lopulla, että Aslak palaa aivan loppuun. Siksi kävelimme viimeisen reilu puoli kilometriä ja Aslak pääsi tarhaan viileälle, märälle nurmikolle makoilemaan. 

Aslak piti kuitenkin hienosti tasaisen ravin päällä. Merkkaili aivan liian paljon, mutta Adan juoksun tulo varmaan tätä yllytti entisestään... Keskinopeus oli 8,2 km/h ja maksiminopeus 24,6 km/h. Alussa ja keskivaiheessa Aslak jaksoi jopa laukalla mennä, mutta tämä on tietysti Aslakilta kestävyyttä vähentänyt entisestään tällä säällä... 

Tämä on taas niitä asioita, että maltti on valttia ja näin loppukesästä pitäisi vielä olla todella tarkkana sään kanssa ja malttaa odottaa viileämpää säätä!