Nukan ja Desnan toinen hoitopäivä meillä meni aika paljon laiskotellen sadepäivänä. Juoksutin eri porukoita pihalla ja jokainen sai sisävuoron sekä tarhavuoron. Desna sai käydä heti aamulla nuuhkimassa Adaa tarhaverkon läpi ilman, että Ada murisi. Aslak kauempaa ensin uteliaana katseli, mutta nopeasti meni haukkumaan Nukalle Nukan ollessa tarhassa. Nuka ihmetellen rupesi nousemaan ylös, mutta ehdin jo vesisuihkua Aslakille antamaan ja rähinä loppui ennen alkuaan. Nuka sai kertaheitolla tarpeekseen tarhailusta. Desna ei viihtynyt tarhassa, kun Nuka oli eri tarhassa, vaikka tarha oli aivan vieressä. Desna vinkui melkein koko tarhassa olo aikansa. Vanhukset saivat jopa sohvapaikat, vaikka nuoremmat eivät ole saaneet sohvalle tulla. Aslakin edellinen vinkuminen tarhassa verotti omiakin voimia ja piti itsekin illalla pientä lepoa ottaa. Onneksi seuraavana yönä riitti kaksi kertaa käydä tarhoilla komentamassa ja ihmettelin aamulla herätessäni, että olin nukkunut 00-7 välisen ajan heräämättä kertaakaan! Nukuin vielä vierashuoneessa, joka on lähempänä tarhoja, jotta ihan oikeasti kuulen jokaisen inahduksen tarhasta ilman, että tarvitsee miettiä, onko se meidän koira vai ei. Minulla on tapana herätä heti, kun oma koira vingahtaa tarhassa. Toisen päivän lopputulos: Aslak sietää Nukan pihassa olemisen, mutta uhittelee tarpeen vaatiessa. Ada sietää kaikkia, mutta ei välttämättä tykkää. Taiga ja Riki ovat kuten ennenkin. Nuka murahteli Rikille portin takaa, kuten myös vähän Adalle. Ei edelleenkään hakeutu tarhoille muiden siellä ollessa. Desnasta on tullut rohkeampi ja sai jopa Taigan hämilleen, kun alkoi pistää vastaan leikissä. Desna on kovasti kiinni Nukassa, eikä viihdy hetkeäkään ilman Nukaa.
Kasvattini Nuka ja Nukan noin viiden kuukauden ikäinen "pikkusisko" tulivat meille hoitoon neljäksi päiväksi perheen reissun ajaksi. Hieman jännitti, miten kuuden koiran lauma lähtee toimimaan ja koirat tulee toimeen. Mitään erityistä emme edes yritä, mutta rauhallisen perus arjen pitäminen yllä koetaan tärkeäksi, vaikka vieraita onkin laumassa.
Nukan ja Desnan tullessa Ada, Taiga ja Aslak olivat tarhassa ja Riki sisällä. Rikillä on anaalirauhasen tulehdus, joka fistelöityi, joten hänellä on tötterö päässä. Otettiin vieraat ensin sisään Riki portin toisella puolella ja toisella puolella Desna vapaana ja varovasti laskettiin Nuka hihnassa Rikiä haistelemaan. Sekä Nukaa että Desnaa selkeästi vaivasi Rikin tötterö, joten otettiin se pois. Kohta jo laskettiin Desna Rikin kanssa touhuilemaan ja hyvin sujui.
Seuraavaksi kävimme näyttämässä vieraita tarhassa olijoille. Nuka oli edelleen hihnassa, jotta pystyin tarvittaessa paremmin reagoimaan, jos Aslakille ja Nukalle kärhämää tulisi. Ensin pojat haistelivat toisiaan, mutta sitten Aslak ärähti Nukalle. Nuka poistui kuitenkin tilanteesta rauhassa vastaamatta Aslakin ärähdykseen. Nartut eivät hirveästi Nukaa kiinnostaneet, eikä Nukalla ollut tarvetta hakeutua kontaktiin tarhassa olijoiden kanssa. Desnaa taas Taiga ja Aslak rakastavat, mutta Ada ärähteli molemmille tarhasta.
Lähdimme käymään Rikin ja Nukan kanssa hieman pihan ulkopuolella kävelemässä. Molemmat oli alkuun melkoisia höyryvetureita ja molemmissa myös voimaa riittää. Onneksi kohta rauhoittuivat ja rauhassa käveltiin. Kävimme myös Adan ja Desnan kanssa tekemässä saman kävelylenkin. Viime viikolla Ada ei vielä hyväksynyt Desnaa. Kävelyllä Adalla oli selkeä fokus eteenpäin ja Desna rauhassa perässä käveli. Kotona annettiin hihnassa haistella ja tehdä tuttavuutta, eikä Adalla enää ollutkaan niin suuri tarve ärähdellä Desnalle vaan ainoastaan vähän saattoi murista, jos Desna ei kunnioittanut Adan rajoja. Lopulta myös istuivat vierekkäin valokuvattavana.
Desna sai ulkona leikkiä ensin Aslakin kanssa ja sitten myös Taigan kanssa. Aslakin kanssa Desnalla on todella kova vauhti päällä ja Aslak leikkii todella nätisti Desnan kanssa. Taigalla tyyli on taas rajumpi ja Desnakin on selkeästi enemmän varuillaan. Taigalla myös unohtuu korvat päästessään Desnan kanssa riehumaan, eikä kuunnellyt yhtään käskyjä. Desna taas kuunteli ja tuli hienosti kutsusta luokse.
Ensimmäinen päivä meni yllättävän rauhallisesti, eikä mitään erityisiä tilanteita tullut. Desna ja Nuka ovat saaneet olla vielä ainakin keskenään samassa tilassa, Riki omalla puolella ja toiset tarhassa. Rikin ja vieraiden siirtymiset puolelta toiselle ovat sujuneet hyvin. Ruokailutilanteet sujuivat rauhassa. Yökin sujui rauhassa kaikilla muilla paitsi Aslakilla. Aslak vinkui puolet yöstä ja jouduin käydä komentamassa ulkona asti, kun ei muuten rauhoittunut. Liikkuessani sisälläolijat olivat kuitenkin rauhallisen kiinnostuneita, mutta aina minun siirtyessäni takaisin yläkertaan rauhoittuivat nukkumaan. Desna on ollut sisäsiisti.
Desna on varsinanen rasavilli ja onkin todella hienoa huomata, kuinka hienosti Nuka toimii pennun kanssa. Nuka sietää todella paljon Desnalta. Desna roikkuu korvassa, poskessa ottaa kuonosta kiinni. Desna sopii hyvin kulkemaan Nukan mahan alta ja hyökkäilee Nukan jalkojen kimppuun. Välillä Nuka murahtaa tai ottaa Desnan kuonon suuhunsa ja puristaa kevyesti, että Desna ulahtaa. Silti Desnalta löytyy myös järkeä ja ei aivan samalla tavalla meidän koiria käsittele. Ainakin aiemmin Aslakin ja Taigan kanssa on ollut varovaisempi ja Rikin kanssa rauhassa tutustui. Tiedäpä sitten, kunhan kaikki vähän tutumpaa on. Adan kanssa Desna oli selkeästi varovaisempi ja uskoi selvemmin Adan murahdusta.
Olimme viettämässä lauantaipäivää Lieksassa agilitykisojen merkeissä. Auto starttasi aamulla klo 7 ja palasi kotiin illalla klo 8.
Taigan ensimmäinen rataantutustuminen oli klo 9 ja toinen oli parin tunnin päästä. Molemmat radat olivat hylättyjä. Taiga palasi taas normaaleihin tapoihinsa. Ensimmäisen radan ensimmäiset viisi estettä piti ihmetellä, missä ollaan ja mitä tehdään. Seitsemäs este oli kepit, joita Taiga ei jälleen olevinaan nähnytkään. Kuten Jussin juoksuissa viikko takaperin. Tällä kertaa otin Taigan viereeni ja hetsasin kepeille. Taiga teki hienot kepit ja loppurata menikin tosi hyvin, vaikka puomilta loikkasikin alas.
Toinen rata oli aivan kauheaa säheltämistä. Jälleen kerran Taiga karkasi lähdöstä, ei osunut puomin alastulolle, juoksi ohi putken ja sitten katseli vain muualle ja poimi haluamiaan esteitä matkan varrella. Sain jatkamaan rataa, mutta kepeille homma lässähti ja lähdimme radalta pois.
En todellakaan tiedä, mitä tekisin Taigan kanssa. Treenit sujuu todella hyvin ja välillä kisoissa onnistutaan, mutta 90 % on tällaista säheltämistä. Treeneissä pitää olla sopivan tiukka, mutta kuitenkin iloinen ja olla merkitsemättä mokaamista. Kisoissakin yritän olla ylipirteä ja pitää Taigan motivaatiota yllä mokaamisesta huolimatta, koska Taiga helposti keksii oheistoimintaa virheiden peittämiseksi. Taiga ei siedä yhtään, jos huomaa minusta pettymyksen tai turhautumisen. Kävimme keskustelua mahdollisuudesta, että toinen kokeilisi ohjata Taigaa ja lähdemmekin erään tutun kanssa viemään ajatusta käytännössä eteenpäin. Odotan toki Taigan astuttamista myös. Jos astuttaminen onnistuu, saan pidettyä kunnon tauon Taigalle. Josko se helpottaisi. En myöskään aio ilmoittaa Taigaa kauemmaksi kisoihin. Käyn vain omat ja naapuriseuran kisat Taigan kanssa. Syksyllä kisoja Taigan kanssa siis olisi noin kerran kuukaudessa.
Adan kanssa olemme vihdoin saaneet kolmosluokassa tasattua tekemisemme normaaliksi. Alku oli pettymys, mutta nyt olemme päässeet taas siihen mielentilaan, että minä en jännitä, koiralla on kivaa ja menemme yhdessä tekemään sitä hyvää tasaista tekemistä, jota olemme tähänkin asti tehneet. Jussin juoksuissa saimme ensimmäisen puhtaan radan, mutta ihanneaika oli kova ja yliaikaa oli yli 9 sekuntia. Lieksassa Saimme ensimmäiseltä radalta puhtaan radan, mutta kepit oli normaalia hitaammat ja yliaikaa tuli 0,6 sekuntia! Harmillista!
Toiselle radalle lähdin pienen jännityksen paine ohimossa, kun oli pari kohtaa, joiden onnistumista mietin. Teimme kuitenkin jälleen tasaista suoritusta. Varmistin ainoastaan yhtä putkenpäätä liian vahvasti ja Ada meinasi valita kokonaan väärän putken ja tämän johdosta puhtaalle radalle yliaikaa 0,43 sekuntia! Epävarmojen kohtien jälkeen otin ja vedätin koiraa mahdollisimman paljon. Kepit olivat selkeästi nopeammat ja muutenkin pystyin jättämään Adan itsenäiseen suorittamiseen itse jo edeten seuraavalle esteelle. Silti tämä ei valitettavasti riittänyt saadaksemme aikaa takaisin.
Kolmas rata meni täysin omaan piikkiini. Haimme hylätyn, kun oma keskittyminen ja jaksaminen ei ollut enää kunnossa. Itselle kyseessä oli viides rata sille päivälle ja se alkaa selkeästi olemaan itsellä kipukynnyksen rajoilla. Ensin otimme kiellon, kun hieman liian aikaisin vaihdoin itse suuntaa, eikä Ada ollut lukinnut hyppyä. Kun Ada hyppäsi esteen, jostain syystä pyörähti ympäri ja hyppäsi takaisin. Jatkettiin rata loppuun, mutta enää en jaksanut vedättää, kun hylätty oli jo alla. Loppurata meni kuitenkin teknisesti hyvin ja jopa keppikulma, joka on ollut viime aikoina hankala Adalle, onnistui. Ada kävikin hierojalla maanantaina ja oli todella kipeä ja jumissa. Tästä syystä ilmeisesti kepit ovat olleet Adalle epämukavat viime aikoina, eikä ole taipunut ihan kunnolla jokaisesta kulmasta kepeille.
Adan kanssa saimme kuitenkin hyviä suorituksia aikaiseksi ja kunnon tsemppaamista kisakavereilta! Monia ihastuttaa Adan ja minun meno radalla. Osaa harmitti jopa minua enemmän alle sekunnin yliajat ja tsemppasivat, että selkeästi nollat ovat mahdollisia ja kyllä ne vielä tulee! Otetaankin nyt tavoitteeksi lähteä ihan oikeasti kehittämään ohjaajan jaksamista ja opettelen luottamaan ja vedättämään Adaa radalla, jotta saisimme jokaisen ylimääräisen sekunnin pois suorituksista. Lähden nyt seuraamaan tarkemmin Adan nopeuksia ja keskittymään siihen, että Ada jaksaa kisapäivät mahdollisimman hyvin. Tänä kesänä olenkin keskittynyt koiran viilentämiseen sekä juottamiseen. Juotot aloitetaan jo 1-2 päivää ennen kisasuorituksia.
Jääpuikon kennelin malamuuttitapaaminen järjestettiin Repoveden kansallispuistossa 2.6.2019. Paikalla oli seitsemän malamuuttia, joista viisi oli Jääpuikon omia kasvatteja, yksi vierailevan kennelin seniori ja sitten Taiga Jääpuikkolaisen jälkeläisenä. Reitti oli upea, monipuolinen ja kahden malamuutin kanssa välillä haastava kulkea, mutta toisaalta jyrkissä ylämäissä ihanat vetoavut. Kaksi paimenkoiraa tuli vastaan reitillä ja kolme ensimmäistä johtajaa (Ada, Adan äiti ja vahva uros) ärähtivät kerran niille, mutta sen jälkeen kaikki malamuutit menivät hiljaa ohi paimenkoirien räkyttäessä. Matka oli itselle pitkä "päiväkävelylle", mutta kiva oli käydä tapaamassa muita, haastamassa itseä ja testaamassa omia koiria erilaisissa tilanteissa. Riippusilta ei (onneksi) ollut käytössä, mutta saimme kokea lautan ja veneajelun. Itselle nekin oli varmaan jännittävämmät kuin koirille. Kuvat eivät ole reitin mukaisessa järjestyksessä.
Huh huh, kylläpä ihan hävettää, miten pitkä aika on viimeisimmästä päivityksestä! Vaikka mitä on tapahtunut ja opittu. Kennelin sivuilla olen kertonut kisa- ja näyttelytuloksia, mutta kaikki muu onkin jäänyt julkaisematta. Yritänpä tässä jaotella vaikka lajeittan sekä pelkkään arkeenkin paneutuen, mitä meille kuuluu.
ARKI
Arki rullaa melko tavanomaisesti eteenpäin. Keväälle odotettiin Taigalta pentuja, mutta Taiga ei antanut Aslakin astua, joten pentusuunnitelmat jäivät tulevaisuuteen. Reissasimme maaliskuussa Nurmeksessa ja Rautavaaralla Alaskanmalamuutiyhdistyksen talvipäivillä. Taiga oli silloin juoksuissa, joten sai hengailla mökillä ja harrastaa siellä.
Lauma tulee toimeen suht hyvin. Vain Adalla ja Taigalla ei enää yhdessä ulkoilut luonnistu kovin helposti. Taiga ei oikein ymmärrä Adan leikkityyliä ja sillä menee hermot, aloittaa rähisemisen, johon Ada vastaa. Talvella juoksutin yhdessä siten, että Taigalla oli kuonokoppa, mutta säiden lämmetessä en halua kuonokoppaa käyttää, jotta Taiga saa paremmin itsensä viilennettyä ja juotua. Muuten Ada ja Taiga tulee edelleen toimeen hyvin ja Ada huolehtii 2,5 vuotiaasta pennustaan pesemällä ja kuria pitämällä. Ada on edelleen lauman pomo ja jopa Taiga sen edelleen uskoo.
Riki on tehnyt hieman vähemmän kevään aikana kaverikoirahommia. Säännöllisesti ollaan toiminnassa mukana, mutta vierailukäynnit ovat harventuneet. Olen kilometrejä saanut ajella melko paljon kevään mittaan, joten jostain on valitettavasti pitänyt joustaa, jotta itsekin jaksaa. Riki on ollut myös äitini luona välillä hoidossa. Viimeksi pari viikkoa sitten, kun kävi ikävä tilanne, kun olin aloittamassa koirien ruokintaa. En ollut koskenut kuppeihin tai ruokaan, kun Taiga sai höyryttyä tassunsa portin väliin ja kiljui. Kiljunta sai saman neliön sisällä olevan Aslakin hyökkäämään vieressä olevan Rikin päälle ja pelastettuani Taigan, eroteltiin pojat toisistaan. Mitään näkyvää ei tullut, mutta osumaa kuitenkin Riki otti kylkeensä. Jotta RIki sai rauhassa toipua ilman lauman painetta, oli Riki muutaman yön äitini luona "rauhoittumassa" eli leikkimässä äitini kissan kanssa ja noutamalla palloa pihalla.
Kävin Katja Ojansivun koulutuksessa häiriöstä luopumisesta ja kuplan luomisesta oppimassa. Taigan kanssa olemme agilityn parissa koulutusta hyödyntäneet, mutta erityisesti Aslakin kanssa arjessa. Koulutuksessa tajusin, että olimme jonkinlaista perustetta tehneet jo Aslakin kanssa aiemmin, mutta nyt lisäsin merkkisanan ja olemme tehneet treeniä tietoisesti ja säännöllisesti. Lähdimme siis kotipihassa ensin vahvistamaan merkkisanaa ja kontaktia. Sitten olemme vieneet koulutuksen ihan vain pienille peruslenkeille ja vahvistaneet häiriöstä luopumista merkkisanalla. Pienet häiriöt onnistuu jo kohtuu hyvin, mutta kerran oli vielä haastava tilanne, kun kevyen liikenteen väylän toista reunaa pyöräili mies ajokoiran kanssa. Idea on kuitenkin Aslakilla hallussa, mutta pitää itse olla tarkkana mitä suustaan päästää, koska Aslak pienestäkin kehusta usein jo hakee kontaktia. Hieman epämukavaa, kun vetolenkillä koira kääntyilee koko ajan katsomaan, saisiko palkkaa. Pitää vielä siis treenailla ja vahvistaa häiriöstä luopumista oikeissa tilanteissa.
Aslak on saanut uusia koirakavereita, kun kaverini on yökyläillyt pari kertaa meillä omien koiriensa kanssa. Hänellä on sekarotuinen leikattu narttu ja vuoden ikäinen musta lapukka. Aslak tuli yllättäen toimeen jopa tämän MUSTAN lapukan kanssa. Caran kanssa törmäsivät kerran juostessaan ja rähisivät, mutta nopeasti saatiin irroitettua koirat toisistaan ja sen jälkeen olivat rauhassa.
Muuten arki on rullaillut hyvin normaalisti ilman sen kummempia. Jos ei siis lasketa treenejä ja kisoja ja näyttelyitä ym mukaan... Kaikki ovat olleet terveitä. Taigan pennutus ei tosiaan onnistunut tälle keväälle, mutta odotellaan seuraavia juoksuja ja katsotaan tilannetta uudelleen. Näillä näkymin Taigan seuraavat juoksut ajoittuvat heinäkuulle.
AGILITY
Ja tässä sitä riittääkin kerrottavaa. Kai. Taiga sai vuoden alussa ensimmäisen LUVAn ykkösluokassa. Sen jälkeen kävi yhdet kisat ennen tauolle jäämistään, kun odotettiin astutusta. Astutus ei onnistunut ja Taiga palasi nopeasti takaisin treenaamaan. Kepeistä tuli kuitenkin ongelma, johon olemme koko kevään hakeneet ratkaisua. Taiga haki keppivälin, mutta ei jatkanut eteenpäin. Kun itse turhauduin, Taiga lähti hajujen perässä ja oli hankala palata takaisin töihin. Itse olen yrittänyt opetella olemaan ylipirteä ja kehumaan, vaikka sattuisi virheitä ja jatkamaan rataa korjaamatta virhettä. Jälkimmäinen on haastavaa, koska herkästi haen täydellisyyttä. Valitettavasti Taiga ei vain kestä virheiden korjaamista.
Katja Ojansivun koulutuksesta on ollut apua myös Taigan kanssa. Perusteita teimme samalla tavalla kuin Aslakin kanssa, mutta lenkkeilyn sijaan vein seuraavan vaiheen hallille. Hallilla tehtiin ensin hallin pihassa häiriöstä luopumista ja lopulta myös hallissa ilman muita koirakoita ja ihmisiä. Nykyään luopuminen toimii treeneissä ja yllättäen jopa kisaradalla! Siellä valitettavasti Taiga ei saa kuin sosiaalisen palkan ja luvan jatkaa rataa, mutta treeneissä yritän palkata senkin edestä herkuilla.
Palatakseni keppeihin, johon tämä häiriöstä luopuminenkin mm. liittyy. Lähdimme keppimotivaatiota hakemaan ensin yllätyksellisyydellä. 1. Kouluttaja naksautti ihan missä keppivälissä vain ja palkkasin. Kepeistä tulisi näin hauskat, koska palkkaa voi saada vaikka ensimmäisestä tai kolmannesta keppivälistä ja välillä sitten lopusta. 2. Toisena vinkkinä saatiin tehdä kotona keppitreeniä kuudella kepillä laittaen kepit siten, että Taiga mahtui juoksemaan keppien välistä. Tätä treeniä oli tarkoitus tehdä vain korkeassa vireessä eli esimerkiksi työpäivän jälkeen heti tarhasta otettuani. Pääsimme harjoittelemaan myös etupalkkaamista yksin. Otin Taigan istumaan jalkojeni väliin ja heitin palkan keppien toiseen päähän. Hetsasin vielä ja Taigan kunnolla pyrkiessä palkalle laskin irti. 3. Kolmas vinkki oli, että tehdään keppejä osana rataa siten, että kepit on jaettu kahteen kohtaan kuutena ja sitten esimerkiksi kujakepit vielä kolmanneksi. Palkkaus tapahtuu vaihdellen heti keppien jälkeen tai toisen esteen jälkeen tai sitten useamman suorituksen sarjan jälkeen. Eli jälleen yllätyksellisyys.
Kevään kisat kaatuivat pääsääntöisesti keppeihin ja Taigan evvk asenteeseen epäonnistumisen jälkeen. Aloitimme kohdat 2. ja 3. treenaamaan toukokuun alussa ja 25.5. Taiga teki vihdon ja viimein molemmilla kisaradoilla Kajaanissa kepit ekalla kerralla alusta loppuun ja sai toisen ykkösluokan LUVAnsa.
Puomi on pääsääntöisesti kaunis Taigalla, mutta kaipaa edelleen vahvistamista ja muistuttelua. Kääntymistäkin olemme harjoitelleet ja se välillä sujuu jopa paremmin kuin suoraan meneminen.
Taiga on aloittanut kisoissa lähdöissä varastamisen. Siihen en kisoissa ole vielä puuttunut, mutta olen treeneissä alkanut taas vahvistamaan lähdössä pysymistä. Kisoissa en ole halunnut masentaa Taigaa jo ennen ensimmäistä estettä. Tavoitteeksi otamme kuitenkin, että ongelman jatkuessa päästessämme kakkosluokkaan, emme nouse kolmosluokkaan ennen lähtövarmuutta.
Taigan kanssa on kiva treenata. Taiga osaa ja toimimme hyvin yhteen, kun olen itsekin oppinut olemaan ylipirteä lässyttäjä. Säännöllisyys puhtaissa suorituksissa pitää vain vielä kisaradoille saada.
Ada on ollut koko talven liekeissä! Ada on saanut vauhtia ja talven kouluttajan tyyli sopi meille todella hyvin. Onneksi pääsimme kesäkaudellekin samalle kouluttajalle. Ada on oppinut paljon ja saimme vihdoin apua puomin ylösmenokontaktiin. Kouluttajamme tajusi, että Adalla ei ole hajuakaan, mitä minä Adalta haluan ja lähdimme siis jälleen kerran opettelemaan uudestaan puomia. Toinen kouluttaja myös vinkkasi, että käsky kannattaa vaihtaa, koska alkuperäinen käsky tarkoittaa Adalle tiettyä asiaa ja on helpompi opettaa uusi käsky. Joten maton avulla lähdettiin taas liikenteeseen. Olin kyykyssä maton vieressä ja annoin Adan keksiä itse, että etujalalla mattoon osuessa saa palkkaa. Hiljalleen lisäsin käskysanan ja seuraavana askeleena otettiin hieman liikettä mukaan. Suht nopeasti Ada ymmärsi juonen, mutta on mennyt pitkään, että Ada malttaa tehdä samaa korkeassa vireessä. Kisoissa kuitenkin pääsääntöisesti Ada on ruvennut osumaan kontaktille, mutta kouluttaja saa Adan vielä isompaan vireeseen ja silloin osumisprosentti on pienempi. Mutta edistystä kuitenkin on tapahtunut.
Ada sai vihdoin huhtikuussa ensimmäisen kakkosluokan LUVAn ja toukokuun alussa jo toisen! Viimeisen luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen Ada sai vihdoin Kajaanista 25.5. ja nousi kolmosluokan koiraksi! Hitto mikä fiilis! Kaveri nousi myös koiransa kanssa samalta radalta ja iloitsimme melko raikuvasti. Ei ollut huono reissu. Kolmosluokan korkkaus ei Varkaudessa sujunut sitten ihan niin hienosti, kun ensin haimme hyvän hylyn omalla virheelläni, mutta toisella radalla Ada ei halunnut keppejä tehdä ja ei lähtenyt takaakiertoihin. Seuraavat kisat ovat ensi lauantaina PM kisat. Jännitetään, mitä käy.
Molempien kanssa olemme tehneet puomitreenin lisäksi sanallisia erotteluja ja erityisesti inin treeniä. Taigalle sanallinen erottelu on helpompaa ja oppi Adaa nopeammin. Adalla on selkeästi enemmän omaa tahtoa mukana, kun taas Taiga on kuuliaisempi ja tarvitsee vahvasti radalla minua kertomaan, mitä tehdään.
TAVOITTEET:
Taiga lähtee yksin Savonlinnaan juhannuksena ja molemmat viikkoa myöhemmin Lieksaan. Taigan tavoite on nousta kakkosiin toivottavasti kesän aikana. Adan seuraava tavoite on lauantain PM kisat ja sen jälkeen lähdetään keräilemään kolmosluokan nollia ja hakemaan SM kisaoikeutta vuoden 2020 agilityn SM kisoihin.
VETO
Alkutalvi vetohommissa meni suurimmaksi osaksi perhevaljakon kanssa. Taiga sai olla juoksuihin asti mukana, mutta sen jälkeen treenattiin Nukan ja Adan kanssa, koska tavoitteena oli kisat Rautavaaralla maaliskuussa. Taiga sai treenailla siis lopputalven suurimmaksi osaksi yksikseen. Riki, Aslak ja Ada pääsivät juoksemaan järven jäällä kolmestaan reen edessä. Viimeisen rekireissun pääsimme tekemään Ruunnaalla parin huskyvaljakon seurana Rikin, Adan ja Taigan kanssa. Yksi keskeisimmistä vetoreissuista oli myös Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivät, kun pääsimme Metsäkartanon urille ajelemaan Adan ja Aslakin kanssa sekä Taigan kanssa mökillä kokeilimme ensimmäisen kerran hiihtoa.
Aloitetaan siis tuosta viimeisimmästä. Talvipäivillä jätimme kisailut sikseen, kun ensin perjantaina ei ollut meille sopivaa luokkaa, joten ajelimme omaksi iloksemme muutaman kilometrin reissun melko lämpimässä säässä pehmeällä uralla. Koska sää oli mitä oli, emme lähteneet lauantainakaan kisaan, koska matka olisi ollut kahdeksan kilometriä. Reki kulki sen verran nihkeästi perjantainakin, joten kahdeksan kilometrin kisa ei innostanut. Aamulla tuli tieto, että kolmen kilometrin kisa järjestetään myös, mutta emme olisi ehtineet ajaa Metsäkartanolle ja olin juuri antanut juotot koirille, joten se siitäkin sitten. Kävimme sitten taas omaksi iloksi ajelemassa ja tällä kertaa suuntasimme kahdeksan kilometrin reitille. Lauantaina koiratkin kulkivat selkeästi paremmin ja meillä meni noin kolme varttia matkaan. Suurin haaste oli aivan kauhen jyrkkä mäki, joka oli suorastaan seinä. Seinän jälkeen mäki jatkui loivempana, mutta oli todella pitkä! Pakko oli pitää lepotauko mäen päällä. Siinä levätessä mietin, että jossainhan korkeusero on tasattava ja myöhemmin tulikin pitkä, mutta suora alamäki, jossa meinasin muutaman kerran ottaa penkan kautta vauhtia. Olin todella iloinen Adan ja Aslakin työskentelystä reitillä!
Mökkeily meni kolme koiran kanssa hienosti, vaikka Taigalla juoksut olikin. Aslak joutui olemaan häkissä, kun Ada ja Taiga oli vapaana mökissä. Kuvittelimme, että Aslak koko ajan vinkuu Taigan perään, mutta kaikki olivat yllättävän rauhallisia, vaikka vielä tärpitkin sattuivat suht lähelle. Ada ja Aslak yöpyivät koirakärryssä hyvin tyytyväisinä. Koirakärryssä matkustaminen oli Adalle stressaavaa, mutta toipui matkasta kuitenkin nopeasti. Kaikki saivat harjoitella parkkiketjussakin olemista.
Taigan kanssa kokeiltiin parikin kertaa hiihtoa. Matka oli vain 1-1,5 kilometriä. Ensin mentiin umpihangessa, mutta uskaltauduin myös tien pätkää hiihtämään. Harmillisesti se oli vain alamäkeen ja tie oli auraamaton, joten lopputulos oli kuperkeikka ja koira ihmettelemässä, mitä se emäntä siellä maassa puuhaa. Ehkä ensi talvena kokeillaan tuotakin hieman enemmän.
Kuva Heli Haapatalo
Rautavaaralle palattiin SHS:n järjestämiin kisoihin Adan ja Nukan kanssa. Nukan omistajat toimivat handlereina minun ollessani kuskina. Ja toisena päivänä lähtökin sujui sen verran hyvin, että oli enää vain yksi handleri, vaikka Ada kuumana kävikin ja Nukaa ärsytti Adan kiihtyminen! Olimme ainoa malamuuttivaljakko ja olihan se välillä vähän taistelua lämpimässä säässä, mutta selvisimme molempina päivinä maaliin saakka suuremmitta ongelmitta! Yhdessä kohdassa koirat olisivat halunneet moikata kuvaajat ja sitten yrittivät kolme kertaa u-käännöstä. Nukalle myös iski hirveä pissahätä, mutta Ada juoksi penkan puolella, joten lopulta Nuka työnti Adan penkkaan ja pissasi päälle. Raskas reissu, mutta kisakokemusta saatiin. Kyseessä oli itselle ensimmäinen kisa reellä ajettuna. Ensi talvena taas uudestaan! Molemmat käyttäytyivät kisapaikalla hyvin ja sain olla ylpeä koko kisatiimistä. Talvi meni muutenkin yhdessä treenatessa loistavasti ja kommelluksista yhdessä selvittiin. Ensi kautta odotan innolla, kun Nukan perheeseen tuli toinen malamuutti, joka pääsee alkeita ensi syksynä treenailemaan. Suunnitelmana olisi, että Ada opettaisi tästä sitten heidän valjakkoon johtokoiraa.
Ruunaalle lähdin uhkarohkeasti kolmen koiran kanssa aivan yksin. Koirakärriä en ottanut mukaan vaan tungin kaikki kolme koiraa ja reen volvon sisään. Sopu sijaa antaa ja lähtöpaikallakin selvittiin yllättävän hyvin, vaikka saivatkin katsoa kahden muun valjakon starttia omaa odotellessa. Vaikka Taiga onkin loppukaudesta juossut kuonokopan kanssa, jotta ei härkkisi Adaa, tällä kertaa lähdettiin ilman kuonokoppaa liikenteeseen. Laitoin Adan Rikin kanssa johtoon, mutta pidemmän päälle Riki ei toiminut Adan rinnalla, joten vaihdoin Rikin Taigan kaveriksi pyörään. Tiimi kulki hitaasti mutta varmasti huskyvaljakoiden perässä. Toiset pitivät taukoja meitä odotellessa, mutta me ei oikeastaan taukoja pidetty vaan jatkettiin suoriltaan matkaa. Puolessa välissä pidettiin pidempi tauko ja juotin samalla koirat. Taukopaikalla vaihdoin myös Taigan Adan kanssa keulaan ja matka jatkui. Ura oli erittäin mielenkiintoinen. Emme menneet koskien yli vaan erään mukana kelkalla olleen omaa extreme reittiä. Hyvin kuitenkin päästiin eteenpäin, vaikka johtokoirat olisivatkin mielellään oikaisseet kerran jään yli väärästä kohtaa ja toisessa kohtaa sain kenkäni märäksi ojassa. Yhdessä kohtaa oli niin pehmeä kelkkaura, että koirien oli vaikea edetä, enkä itse pystynyt auttamaan yhtään, koska oma kenkäni upposi heti hankeen. Viimeinen isoin aukea suoalue oli kaikista tuskaisin, kun tuuli todella kovassa puuskassa, että koiratkin meinasivat pysähtyä, eikä koirilla kunnolla enää voimia ollut. Vaihdoin Adan Rikin kaveriksi pyörään, kun Adalla alkoi usko loppua johdossa. Taiga ei vain yksin vieläkään toimi johdossa vaan varmisteli jatkuvasti, tuleeko muut perässä. Lopulta keksin laittaa Rikin johtoon Taigan kaveriksi ja sillä tavalla Taiga sai varmuutta ja vei meidät suolta takaisin lähtöpaikalle! Ilman Taigaa olisimme todennäköisesti jääneet sinne suolle! Työn ja tuskan takana oli tämä 10 kilometriä, mutta hyvä fiilis jäi kuitenkin ja sainpahan testata koiria jokaisella paikalla valjakossa. Ura ja sää oli pääsääntöisesti hyvä ja mielelläni menen toistekin Ruunaalle ajamaan. Tähän oli hyvä rekikausi lopettaa.
Sulan maan kausi päästiin onneksi myös starttaamaan kickbiken kanssa, vaikka se onkin hieman talvikautta rauhallisempi ollut. Koirat ovat kuitenkin jatkaneet hyvää työskentelyään.
TAVOITTEET:
Taigalle kesäkaudella yritetään saada varmuutta yksin työskentelyyn. Muille kunnon ylläpitoa säiden mukaisesti. Syksyllä olisi kahdet kisat, joihin mahdollisesti pystyisi osallistumaan. Saa nähdä kokoonpanoa sitten syksymmällä.
NÄYTTELYT
Näyttelyrintamalla on ollut suht hiljaista, mutta sitäkin antoisampaa. Ada kasvatti talvella parhaimman turkkinsa koskaan, enkä voinut olla ilmoittamatta sitä Winter Kareliaan. Siellä Ada olikin suurella yllätyksellä VSP ja tuomari kehui Adan näyttelykuntoa ja liikkeitä. You know. Yes I know. Kiteellä Ada ei enää niin paljoa viehättänytkään ja sitten päätinkin taas olla ilmoittamatta, koska Ada rupesi karvaansa irroittamaan, eikä minulla ole hajuakaan, miltä Adan karvanlähtö nykyään näyttää.
Taiga aloitti vuoden Ilomantsista PN3 sijoituksella tuomarin toivoen vahvuutta lisää. Kiteeltä Markku Mähönen antoi EH:n selityksenä, että pää kaipaa vahvistumista. Erikoisnäyttelyssä jälleen EH. Päätin ilmoittaa Rautjärvelle Perttu Ståhlbergille, jonka luin olevan tiukka tuomari. Hieman harmitti, kun edellisenä viikonloppuna oli toinenkin näyttely, johon en jaksanut ilmoittaa ja siellä ei montaa koiraa ollut myöskään ja ERIä sieltä oli melkeinpä kaikille tainnut irrota. Velipoika oli Rautjärvellä mukana, mutta ei ollut tuomarin tyyppiä, joten EH tuli. Neljä narttua oli ilmoitettu, joista kolme kilpaili SERTistä. Kaksi muuta oli sileät ERIt ja Taiga sai ERI SA ja vain valionarttu jäljellä, joten tiesin valioitumisen vihdoinkin koittaneen! Taiga oli PN2 ja tuli Suomen Muotovalioksi! Samanikäisenä kuin äitinsä!
TAVOITTEET:
Enpä edes oikein osaa enää sanoa, että näyttelyissä tavoitteita olisi. Tälle vuodelle on kaksi näyttelyä jäljellä, jonne olemme menossa. Katsotaan, miten pärjätään ja kerätään mahdollisesti näyttelykoirapisteitä Alaskanmalamuuttiyhdistyksen kisaa varten.
RALLY-TOKO
Olemme Rikin kanssa omaksi iloksi harrastaneet rally-tokoa. Hyvin vähän, mutta Riki kuitenkin aina muistaa hyvin, mitä ollaan tekemässä. Kokeilin huvin vuoksi myös Aslakin kanssa. Ei Aslak ollut myöskään huono, mutta hiomatonta totta kai ja monet liikkeet uusia. Mutta ihan hyvin voisi Aslakinkin kanssa silloin tällöin enemmänkin treenata.
Tunnustan olleeni melko laiskalla tuulella tammikuun ajan. Olemme parit yhteiset treenit pitäneet perhevaljakon kanssa, mutta muuten on melko hiljaista vetourheilun saralla ollut. Tavoitteena oli lähteä REK-kokeeseen, mutta oma jännittäminen vei voiton ja koin parhaaksi treenailla lisää niin varusteiden hallintaa kuin kolmen koiran hallintaa. Nuka lisäksi ei ole ohituksia treenaillut, joten niitä olisi hyvä treenata ennen kisoihin lähtemistä. Olen nyt päässyt paremmin kiinni reen ohjaamisesta ja sain vihdoin postin tuomana lumiankkurin, joka kylläkin odottaa edelleen olohuoneen pöydällä narujen ja solmujen laittoa. Opettelin tekemään sieppausköyden ja sen käyttöä olen nyt harjoitellut.
Yhdet treenit meillä oli koirille kunnon päätreeniä, kun ajoimme pellolla ympyrää noin 7 kertaa. Vaihdoimme välillä kuskia, jotta kaikki pääsivät kokeilemaan ajoa. Koirat kulki hyvin ja sää sattui olemaan todella kaunis, joten oikein mukavaa oli treenailla. Lopulta koirat saivat tarpeekseen ja olivat tehneet viimeiselle kierrokselle lähtiessä parin sadan metrin päässä u-käännöksen ja päättivät, että nyt riittää. Taiga ja Ada ottivat kerran kunnolla yhteen, kun meinasivat solmuun mennä. Itse en ehtinyt väliin ennen kuin Taiga oli jo hangessa kyljellään ja Ada murisi sille päällä. Hyvä toisaalta, että saivat itse ratkaistua asiaa. Edelleen Taiga ärsyttää Adaa keulassa, mutta uskoo ehkä paremmin, kun Ada ärähtää. Saattaavat kyllä edelleen aloittaa jo rähinää, mutta uskoovat kuitenkin minun ärähdystäni ja päästään aina lopulta matkaan. Nuka ei ole onneksi kertaakaan päättänyt mukaan mennä, vaikka saattaakin murista sivussa.
Kuva Jesse H.
Lopulta sain ihan ikioman reen! Sitä ei moneen päivään ehditty edes purkaa paketista, mutta lopulta lauantai-illan saunakeskustelu päättyi siihen, että kiirehdittiin saunasta, puettiin lämpimästä päälle ja lähdettiin purkamaan paketti. Laitettiin reki lähtökuntoon ja siepparilla kiinni auton peräkoukkuun. Mukaan otettiin pyörään Riki (Taiga oli syönyt puruluuta juuri hetkeä aiemmin) ja Aslak sekä johtoon Ada. Mies lähti kyytiä ottamaan, koska en olisi uskaltanut taajamaan kolmen koiran kanssa aivan uudella kokoonpanolla lähteä. Mies totesikin, että olipa kiva olla kyydissä, eikä kotona odottamassa, onko jotain sattunut. Mies talutti koirat suoralle, jossa sitten miehen piti jättää koirat kuumana odottamaan lähtökäskyä minun seisoessani koko painollani piikkijarrulla ja hypätä kyytiin mahdollisimman nopeasti. Olimme varautuneet pahimpaan, mutta olipa kiva pari testikilsaa! Aslak on ollut kevyellä treenillä viime aikoina, Riki on ollut parin vuoden vetotauolla ja Adalla rankka agilitykisapäivä takana, joten pidimme testilenkin lyhyenä. Mies talutti koirat ensimmäisen tien ylityksen ja valmistautui auttamaan u-käännöksen kanssa, mutta koiratpa yllättikin ja tekivät todella sujuvan u-käännöksen aivan itse. Mies hyppäsikin itse takaisin kyytiin ja matka jatkui. Lenkistä jäi todella hyvä fiilis! Reki kulki upeasti ja liukkaasti. Pitää opetella taas uutta tyyliä ohjaamiseen. Välillä meinasi sivuluisuunkin mennä ja välillä koukattiin hangen kautta.
Kuva Jesse H.
Tänään sain mahdutettua reen juuri ja juuri autoon kahden koiran kanssa ja lähdimme treenailemaan taas Nukan kanssa. Olin itse päikkäreiltä heränneenä vielä väsynyt, enkä olisi jaksanut tappelupukareita keulassa, joten lähdimme ensin lenkille Taiga keulassa ja Nuka pyörässä. Taigasta paljastui uusi puoli, kun löytyi suurta epävarmuutta johtaa valjakkoa yksin. Lähdössä kääntyi aina takaisin päin ja ihmisen piti olla auttamassa eteenpäin. Lopulta tajusi homman juonen ja päästiin eteenpäin. Edelleen eteneminen oli selkeästi epävarmaa ja haisteli penkkoja sekä vilkuili taakseen. Eteni kuitenkin lopulta ihan hyvin. Takaisin kääntyessä taas yritti päästä minun luokseni, mutta Nukan omistaja houkutteli edellä ja Nuka lähti etenemään, joten Taigakin kääntyi eteenpäin.
Halusimme testata koiria ja rekeä umpihangessa. Otimme keulaan Taigalle kaveriksi Adan. Ajattelin, että Taiga olisi rauhoittunut, mutta vielähän tuo jaksoi rähinöitä Adan kanssa aloittaa. Kyllä ne sinne hankeen taas meni, mutta kyytiläisen piti hypätä nopeasti pois, kun raskasta oli edetä. Kuten oli Taigan ja Nukankin kanssa, kun kahdestaan olivat, jolloin myös kyytiläinen hyppäsi alun jälkeen pois. Koirat muistivat reitin, jota olimme edellisellä kerralla pellolla ajaneet, mutta koska uraa ei ollut, Ada ja Taiga rupesivat varmistelemaan takaa, että ihanko oikeasti mennään tuonne. Pitkää pätkää emme pellolla ajaneet, kun selkeästi oli raskasta.
Kuva Jesse H.
Lähdimme vielä tienpätkää ajamaan kolmen koiran kanssa. Nyt oli taas kyytiläinen ja hyvin jaksoivat kolmestaan vetää. Adan ja Taigan paikat vaihtuivat välissä ja piti korjata takaisin, kun Ada yritti juosta oikeaa reunaa, mutta Taiga ajautui samalla penkkaan ja tämä häiritsi molempia, joten usein ärähtelivät toisilleen. Kun paikat vaihdettiin takaisin, ärinät loppuivat. U-käännöksissä koirat talutettiin ympäri. Adan johtamista hieman häiritsee vielä Taigan osaamattomuus, mutta Taiga tarvitsee Adaa oppiakseen.
Talven treeneissä on tullut huomattua, että Taiga ja Nuka ovat todella kivoja koiria luonteeltaan, mutta toisaalta taas hieman pehmeitä. Niillä ei ole Adan tyypillistä sinnikyyttä ja kovapäisyyttä, jota uralla tarvitaan. Siksi minulla onkin koko ajan enemmän vahvistunut ajatus Taigan ja Aslakin yhdistämisestä jalostukseen. Aslakin kovapäisyys tasapainoittaisi Taigan pehmeyttä. Nythän niitä Taigan juoksuja odotetaankin alkavaksi, että pentuesuunnitelma etenisi.
Päivitykset on hieman unohtuneet. Lomalla olen ollut ja aikaa olisi ollut, mutta jotenkin kummasti ei ole saanut aikaan niinkin yksinkertaista asiaa kuin ottaa tietokone ja aloittaa kirjoittamaan.
Olemme viime aikoina enemmän treenailleet vetohommia kuin agilitya. Valjakon koonti on vaihdellut: Ada ja Aslak, Ada ja Taiga, Ada ja Nuka sekä perhekolmikko Ada, Taiga ja Nuka. Lisäksi toki olen omaa kolmikkoa vaihtelevasti yksittäinkin treenannut. Keskeisimmät kohokohdat kerron tässä kirjoituksessa.
Ensimmäisen kerran, kun kokeilimme perhevaljakkoa, meiltä karkasi valjakko lähdössä. Itsellä kävi mielessä pahimmat skenaariot mm. jäihin tippumisesta. Mitä valjakko teki? Juoksi mökin pihaan, jossa ilmeisesti joku oli nostanut reen pystyyn ja kääntyänyt valjakon. Valjakko juoksi meitä vastaan, nappasimme kiinni, hyppäsimme kyytiin ja ajoimme takaisin lähtöpaikalle. Ei tappeluita, ei liinasolmuja ja koirat saivat kivan lenkin. Me kasvatin omistajan kanssa olimme hieman järkyttyneitä, mutta loppujen lopuksi vain nauroimme. Mitään ei kaikeksi onneksi sattunut kellekään. Minulle kuitenkin toistamiseen kävi joulun aikoihin tilanne, että Ada ja Taiga meinasi karata lähdössä. Kaaduin kyljelleni kicksparkin kanssa, sain tähdättyä aitaan, johon pysähdyimme ja koirat aloittivat tappelun. Mies sai melkein pari viikkoa taluttaa meidät pihasta suoralle tielle ennen kuin lopulta uskalsin lähteä kaksikolla suoraan omasta pihasta. Silloinkin pyysin mieheni kujalle ottamaan vastaan, jos valjakko pääsee karkuun. Ei onneksi päässyt.
Kuva Eliisa Kiiskinen
Kävimme joulun jälkeen ajelemassa jälleen Lieksassa. Tällä kertaa maastot olivat Ilvesvaaralaisten ja mukaan lähti Ada ja Nuka ihmisineen. Taiga joutui valitettavasti jäämään kotiin. Itse pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan rekeä. Kyseessä oli vanha, joustava kilpareki, jonka ohjaamiseen sainkin käyttää paljon työtä ja aikaa. Lähtö jännitti todella paljon, mutta sain apuja koirien kiinnipitämiseen ja toinen irrotti siepparin, jotta itse pystyin vain keskittymään varsinaiseen lähtöön. Meinasin ensimmäisenä olla penkassa, kun tie vietti oikeaan reunaan. Lisäksi molemmat kävi kuumana lähdössä ja Nuka äksyili Adalle. Nuka äksyili kesken lenkin välillä muutenkin Adalle, mutta Adaa ei kiinnostanut vaan jatkoi rauhassa työntekoa. Nuka ei ole keulakoira ja se tuotti joitakin ongelmia ajossa. Nuka on iso ja vahva koira, eikä Ada saanut käännettyä sitä oikeaan suuntaan, jos ehtivät väärän suunnan ottaa. Sainkin opetella lumiankkuria käyttämään, kun 11 kilometrin lenkillä viisi kertaa jouduin selvittämään liinasotkuja tai ohjaamaan koirat oikeaan suuntaan. Ada oli myös todella kiltti Nukalle, eikä kovistellut toista laisinkaan. Kuudennen solmun koirat selvittivät jo ihan itse, kun Nuka Adan nenän edestä rupesi haistelemaan toista reunaa ja Ada pujahti Nukan takaa toisella puolelle ja Nuka tästä hieman näytti hämmentyvän ja pyörähti itse samaan suuntaan ja kas, matka jatkui! Ura oli kahdelle koiralle raskas, kun itsekään en pystynyt kovin paljoa auttamaan, kun jouduin keskittymään reen ohjaukseen. Kerran mentiin alamäkimutkassa penkkaan, kun koirat kyllä meni oikeaan suuntaan, mutta itse en saanut rekeä ohjattua. Koirat hieman hämmentyneinä katsoivat, mitä minä siellä penkassa tein, mutta vetivät hienosti reen sieltä poiskin. Kaiken kaikkiaan ei huono reissu.
Lunta on satanut todella paljon ja olemme muutamia päiviä pitäneet taukoa vetohommista, kun en uskaltanut aura-autojen sekaan lähteä ajamaan. Koirat ovat saaneet tehdä kunnolla töitä uudessa lumessa juoksu-urat aukoen. Pääsimme lopulta Adan ja Taigan kanssa ajamaan, mutta oikoreitti oli mm. ummessa ja töitä saivat koirat tehdä koko kahdeksan kilometrin matkan. Olen nimittäin myös tajunnut tehneeni liian helpoksi koirien työskentelyn, kun olen esimerkiksi ylämäissä auttanut koiria potkimalla vauhtia. Nykyään olenkin päättänyt antaa koirien tehdä kaikki työn jopa niissä ylämäissä. Kaikista jyrkimmissä olen auttanut edelleen hieman. Alkuun koirat olivat hieman hämmentyneitä asiasta, mutta kuten tänään Nukan omistaja totesi; Ada on todella sinnikäs koira! Kun annan käskyn, Ada yrittää ja tekee niin hyvin kuin vain pystyy olosuhteet huomioiden! Olemme suunnitelleetkin, että Ada pääsee opettamaan heidän mahdollista uutta koiraansa johtokoiran saloihin tulevaisuudessa.
Myös Aslak on toki päässyt vetotouhuihin! Olen vaan todennut, että paras yhdistelmä on, kun Aslak tekee töitä Adan kanssa, joten Adan energia tarttuu Aslakiin ja Aslak saa pidettyä Adan vauhdin sopivana sekä auttaa Adaa työskentelemään.
Tänään kävimme treenailemassa taas perheen kera. Tällä kertaa lähtö oli huolellisempi, eikä valjakko karannut. Nukan toinen omistajista ajoi rekeä ensimmäisen pätkän ja minä istuin kyydissä. Kokonaisuutena lenkki sujui hyvin. Pätkä jäällä oli todella raskas koirille, koska ura oli melko pehmeä. Nuka ja Taiga jätti suurimman työn Adalle ja siinä Adan sinnikkyys taas näkyi vahvana. Takaisinpäin tullessa vaihdettiin minut ajajaksi. Olipa kiva tunne ajaa kolmella malamuutilla, vaikka alku raskas olikin. Kun pääsimme taas autotielle, kulku helpottui. Vastaan tuli pariskunta kävellen ja Ada ja Taiga meni varmasti ohi heistä, mutta Nuka halusi moikata. Treeniä vaan lisää!
