Aksaa

Taigan osalta aksatreenit ovat olleet vähäiset. Kävimme kerran hallilla omatoimisesti treenaamassa. Ohessa koontina video. 

Adan osalta treeneissä on painoitettu paljon keppitreeniä. Pienryhmän treeneissä oli melko helppo rata, jossa oli muutama kohta, joita jouduimme Adan kanssa treenailemaan tarkemmin. Ensin oli ongelma lähdössä. Kouluttaja totesi, että minun ei kannata ottaa liiaksi etumatkaa, koska Ada lähtee energisemmin liikenteeseen samaa matkaa kanssani. Toisekseen piti heti toisen esteen jälkeen tehdä valssi, mutta taas vaihteeksi jostain syystä, kun olin saanut oman ohjaukseni oikea-aikaiseksi, Ada meni silti väärään putken päähän. Saimme siirtymän onnistumaan ja jätimme sen siihen. 

Adalle on ollut hankala siirtyä toiselta esteeltä kepeille ja nytkin siirtyminen oli hankala. Keskityimmekin lopulta vain keppien oikeaan suorittamiseen. Kokeilimme molemmilta puolelta ohjattuna ja Ada teki taas samaa kuin viime aikoina muutenkin eli jätti viimeiset kepit suorittamatta. Adalla oli jo kuitenkin hieman paremmin energiaa keppien tekemiseen ja saimme onnistuneitakin suorituksia aikaiseksi. 

Jatkoimme radalla ja selvisimme hyvin siihen asti, että ruvettiin opettelemaan uutta ohjauskuviota, japanilaista. Tämä oli taas selkeästi meille vaikeampi kuvio. Lähinnä en saanut hallittua omia käsiäni ollenkaan ja menin sekaisin koko ajan. Saimme kuitenkin sen yhden suurin piirtein onnistuneen suoritukse ja pidimme tauon.

Tauon jälkeen teimme loppurataa eteenpäin, mikä ei ollutkaan meille kuin juosta vain läpi. Vain puomilta takaakierto aidalle toi pientä ongelmaa, mutta toisella kerralla jo sujui paremmin. Sain vielä lopuksi päättää treenaammeko keppejä vai japanilaista. Päätin, että kepit olisi tärkeämpi hioa loppuun uusien ohjauskuvioiden opettelun sijaan, joten hioimme keppejä loppuajan. 

Olemme agilityesteiden tehokurssilla saaneet vinkkejä palkkaamisen suhteen. Ensinnäkin olemme kevään mittaan pienryhmässäkin kokeilleet etupalkkaamista. Tämä ei kuitenkaan ole Adalle sopiva palkkaustapa, joten saimme vinkiksi kokeilla lelupalkkausta. Adallehan ainoa kiinnostava lelu on pallot, mutta se on liiankin kiinnostava. Nytkin Ada vain lähinnä loikki edessäni "heitä, heitä, heitä" ja kontaktin saaminen oli hankalaa. Seuraava vinkki oli esimerkiksi tyhjä juotava jogurttipurkki, jonka sisään laitetaan namit. Palkkaustilanteessa purkki heitetään eteenpäin, jotta koira jatkaa matkaa ja annetaan purkista palkka. Tämä toikin aivan uusia ulottuvuuksia meidän keppitreeniin!

Tänään oli viimeinen kerta agilityesteiden tehokurssia. Tänään teemana oli kontaktiesteet. Adan kanssa halusin kuitenkin myös harjoitella esteeltä kepeille siirtymistä, joten rakensimme myös lyhyen radanpätkän (aita, kaareva putki, 12 keppiä). Rakensimme myös yksinkertaisen ja lyhyen radan, jotta pääsee välillä vaan juoksemaan kontaktitreenin ohessa. Aloitimme tästä juoksuradasta, joka meille tosiaan oli vain juosta läpi. Siirryimme keppitreeniin ja yllätyimme, kuinka Ada hienosti siirtyi putkesta kepeille ja osasi hakeutua aloittamaan kepit aivan oikein. Lopussa edelleen ohitti viimeiset kepit. Kokonaisuudessaan siirtymisessä ongelmana oli vauhti. Vauhti oli ongelmana myös puomilla ja A-esteellä, kun Ada meinaa loikata ensimmäisen kontaktialueen yli esteelle juostessa. Tavoitteeksi otetaankin jatkossa yhdistämään lisää vetourheilun käskyjä agilityyn. Vedättäessä ollaan käytetty rauhassa-käskyä, kun vauhtia pitäisi rauhoittaa ja hiljentää. Nyt tätä käyttäisin myös agilityssa kepeille ja kontakteille siirtyessä. Kepeille ohjeeksi sain kokeilla tällä kertaa korjata viimeiset kepit ja palkata Ada, jotta Adalla pysyisi mielenkiinto paremmin, kun saa palkkaa useammin. Kuitenkin jos ongelma viimeisten keppien ohittamisen suhteen jatkuu, kouluttaja ohjeisti palaamaan palkkaamaan vain täydellisestä suorituksesta eli aina ohituksen jälkeen palaisimme alkuun ja kokeilisimme uudelleen niin kauan, että kepit onnistuu.

Puomin pysäytystä treenasimme laittamalla puomin viereen maksipöytä ja Ada pöydän kautta siirtyi puomille, josta siirtyi kontaktialueelle. Nyt vaadimme Adalta sen, että etutassut osuivat hiekalle. Kouluttaja totesi, että näin koira oppii paremmin oikean pysäytysalueen, kun takajalat on edelleen puomilla, mutta etujalat hiekalla, eikä pysähdy liian aikaisin. Adalla ei meinannut takaosa pysyä puomilla, joten myös kouluttaja tuli seisomaan aivan puomin viereen ja tuki Adaa pysymään puomilla, jotta sain palkattua oikeasta suorituksesta. Ada pysyi kontaktialueella, jos etujalat eivät olleet hiekalla, mutta hiekalle siirtyessä takajalatkin melkein aina putosi reunalta alas. Kouluttaja silitteli ja piti Adaa paikallaan, että ehdin palkata oikeasta suorituksesta ja mennään-käskyllä Ada sai poistua puomilta. Viimeisen suorituksen Ada teki jo suht itsenäisesti ja melko hyvin jopa. Tätä jäämme treenailemaan.

Tämä kouluttaja ei itse käytä juoksukontakteja ja pystyi vain antamaan vinkkejä, miten kannattaa treenailla, mutta ei varsinaisesti halunnut väärin ruveta opettamaan. Meillä A-este tehdään juoksukontaktilla ja pari kertaa näytin kouluttajalle, miten Ada sen tekee. Kouluttaja totesi, että Ada teki A:n hyvin, mutta kannattaa tässäkin kiinnittää huomiota siihen, että Ada osuu kontaktille esteelle kiivetessä. 

Hyvät vinkit ja valmiudet saimme agilityesteiden tehokurssilta. Kiitos vaan kouluttajalle! Nyt on hyvä taas jatkaa eteenpäin. 

Match Show Kitee 25.5.2017

Kävimme Taigan kanssa Kiteellä mätsärissä. Lähempänäkin olisi ollut, mutta kävimme samalla isäni luona kylässä. Mätsärin ajan sää oli todella kuuma ja kävimme välillä Taigan kanssa varjossa olemassa ja kävelemässä, kun kehät olivat auringossa. 

Pentuja ei ollut montaa, vain viisi. Taiga oli oma ihastuttava itsensä ja sai punaisen nauhan. Kaksi muutakin sai punaisen ja näistä kolmesta tuomari sanoi, että on todella vaikea päättää järjestystä, koska kaikki olivat niin hyviä esittämään koiransa ja koirat esiintyivät ja käyttäytyivät hyvin. Hän totesikin suoraan, että kyse on pelkästä mielipiteestä, mutta malamuutti ihastutti niin paljon, että palkitsi Taigan ensimmäiselle sijalle. 

Jäimme siis odottamaan BIS-kehiä. Koiria ei onneksi ihan hirmuisesti ollut, joten melko nopeasti olivat jo siniset BIS-kehässä ja sen jälkeen punaiset. Taiga jaksoi edelleen esiintyä hienosti, vaikka olikin pari tuntia paikan päällä kaiken kaikkiaan oltu ja aurinko edelleen paistoi kuumasti. Taiga juoksi nätisti ja seisoikin hyvin. Taiga sijoitettiin toiseksi, eli BIS 2. Lopuksi tuomarit vielä kivasti perustelivat päätöksensä ja kehuivat taas kaikkia esittäjiä ja koiria. Taigastakin totesivat, että esiintyi niin hienosti noin nuoreksi koiraksi ja on ymmärrettävää, että ei jaksanut enää palkintojen kanssa poseerata. :)

Kotiin päästessämme satoi vettä, joten palkintopönötykset otettiin sisällä. Järjestäjä otti kuvia paikan päällä, joten niitä odotellessa. 

Töissä keskustelua pennun kasvamisesta

Olen töissä päiväkodissa. Lapset ja vanhemmat elivät viime syksynä aktiivisesti mukana meidän pentuelämää kysellen kuulumisia ja kuvia katsellen. Lähetin koiralomalta kuvia ja videoita työkaverille, joka näytti ne lapsille. Etenkin yksi pienempi lapsi oli erittäin innokas pennuista ja oli minulta jo pikkuriikkistä pentuakin ottamassa. Kävimme kyllä vanhempien kanssa läpi, että he eivät ota alaskanmalamuuttia. Selitimme lapselle myös, että alaskanmalamuutti ei aina ole ihan niin pikkuriikkinen...

Tällä viikolla pitkästä aikaa näytin taas tälle kyseiselle lapselle kuvia ja videoita. Kysymykset ja ihmettelyt olivat mielenkiintoisia.

Ensinnäkin tämä lapsi ihmetteli, että missä on kaikki pennut. Ja kun selitin, että vain yksi pentu jäi kotiin ja muille etsittiin toinen koti, hän ihmetteli miksi. Lisäksi hän kovasti ihmetteli, missä Taiga on, kun erästä videota katsottiin, jossa Taiga ja Riki leikki toisessa tarhassa ja Aslak oli toisessa tarhassa. Selitin taas, että Taiga on videolla, mutta Taiga ei ole enää pieni koira vaan on kohta aikuisen malamuutin kokoinen.

Lisäksi:

"Jaksatko kantaa koirasi?"

"En."

"Miten ne sitten pääsee portaat ylös?"

"Ne kävelee ihan itse. Ne on jo niin isoja." 

Edelleenkään en ole aivan varma ymmärsikö lapsi, että meidän puolivuotiaat pennut eivät asu enää kaikki kotona ja etenkin sen, että ne ovat kasvaneet jo isoksi koiriksi. Mutta ihana on käydä näitä keskusteluja ja nautin niistä todella kovasti. 

Tekniikkaa ja kontakteja

Tämän viikon aksatreenit Adan osalta alkoivat taas erittäin teknisen treenin parissa. Saimme rakennettua radan nopeasti ja koirakoita oli neljä, joten jokainen koirakko ehti treenata 2x10 minuuttia. Radan alussa oli kuusi aitaa aseteltu siten, että ohjauskuvioilla oli taas tärkeä rooli. Houkuttimena vielä kuudennen aidan jälkeen putki, johon ei pitänyt tietenkään edetä vaan ensin toiseen putkeen ja myöhemmin kepeille. Jouduimme heti alkuun jankkaamaan alkua liikaa ja lisäsimme siihen vielä etupalkan, joten Adaan oli lopulta todella vaikea saada kontaktia, kun Ada halusi enää vain oikoa suoraan palkan luokse. Lopulta levitin vain käteni ja totesin, että en tiedä, mitä tekisin Adan kanssa. Jätimme sen kierroksen siihen.

Toisella kierroksella treenasimme 12 keppiä. Tulimme meille aivan uudesta kulmasta kepeille ja kouluttaja neuvoi niistolla ohjaamaan Adan ensimmäiseen väliin. Tämä onnistui yllättävän hyvin, mutta Ada rupesi jättämään pari viimeistä keppiä tekemättä. Lisäksi taas Ada rupesi väsähtämään jankkaamiseen ja lopetettiin heti seuraavaan onnistuneeseen suoritukseen. Teimme lopuksi vielä radan loppuosaa hieman suorempana, jotta Ada voisi keskittyä vain juoksemiseen ja jäisi hyvä fiilis. 

Pääsin kokeilemaan taas uutta ohjausta. Okserin jälkeen piti tehdä vastakäännös, jotta saisi koiran käännettyä tarpeeksi, että meni puomille vieressä olevan putken sijaan. Olin hidas ja vein ohjauksen alkuun liian pitkälle, joten putkeenhan Ada meni. Lopulta sain Adan puomille! 

Kotona treenailimme kuuden kepin kanssa etupalkkausta. Ohessa siitä video. 

Tänään meillä oli kolmas kerta esteiden tehokurssilla. Tänään rakennettiin hieman sellainen hupsuttelurata, jota sai vain juosta ilman sen kummempaa miettimistä. Muuten keskityttiin Adan kohdalla keppeihin ja keinuun. Taas kerran Adasta oli helppo huomata, kun tietyn asian jankkaaminen riitti. Alkuun teimme keppejä ja otimme tavoitteeksi hiljalleen viedä minun ohjausta kauemmaksi ja nopeutta lisätä sekä vähentää käsi- ja ääniohjausta. Tällä kertaa otin 20-30 cm enemmän etäisyyttä Adaan, eikä se tuntunut neitiä haittaavan. Yritin lisätä nopeutta, mutta Adalla meni heti oma suoritus sekaisin. Ja taas Ada suurimmaksi osaksi ohitti pari viimeistä keppiä. Saimme myös onnistuneita suorituksia tehtyä loppuun asti. Kun Ada selkeästi kyllästyi, kävimme juoksemassa rataa pari kertaa ja teimme loppuun vielä kuudella kepillä onnistuneet suoritukset kepeillä.

Toisella kierroksella keskityimme keinuun. Otin tällä kertaa hieman kissan märkäruokaa mukaan ja kouluttaja palkkasi Adan vain keinun lopussa. Taas laitoimme maksipöydän laskeutuvan pään alle, jotta liike ei vielä kovin suuri olisi. Tällä kertaa kuitenkin keinua ei pidelty vaan Ada joutui laskemaan keinun itse alas pöytää vasten. Adalla oli toki taas tämä heti palkalle periaate ja juoksi keinun ohi, mutta meni kyllä useita kertoja keinulle suoraankin. Mitä enemmän tehtiin, sitä enemmän ruesi epävarmuutta Adalta löytymään. Nyt myös kouluttaja totesi, että on Adalla sittenkin ongelma liikkeen kanssa, mutta ei kuitenkaan paineistunut asiasta ja aina keinulta poistuessa häntä heiluen herkkuja odotti. 

Sain vielä vinkin puomin kontaktin pysäytykseen. Tuli taas huomattua, että ulkopuolisen silmin näkee asioita hyvin eri tavalla ja pystyy korjaamaan omat virheensä paremmin. Nyt esimerkiksi kouluttaja huomasi, että ilman namialustaa pysäytin Adan seis-käskyn sijaan palkalla. Eli jatkossa minun tulisi kiinnittää huomiota siihen, että ensin sanon seis ja sitten hetken päästä palkka. 

Taigan pentuaksa osa 4

Hieman jännitti lähteä tänään pentuaksailemaan, kun olemme ehtineet treenailla todella vähän viime kertaisia kotiläksyjä. Ensimmäisenä olikin vuorossa ohjauskuvioiden treenailu. Viimeksi Taiga ei todellakaan ollut hajuilla siinä, mitä haettiin. Nyt oli kaksi pitkää putkea kaaressa vastakkain ja välissä aita. Tarkoituksena oli harjoitella valssilla ja persjätöllä ohjata pentu putkesta aidalle ja myös aidalta putkelle. 

Taiga meni tällä kertaa suoraan putkeen epäröimättä yhtään. Menin nopeasti tekemään valssin toiseen päähän ja ohjasin Taigan aidalta seuraavaan putkeen. Ja Taigahan luki ohjaukset oikein ja teki heti ensimmäisellä kerralla oikein. Teimme saman toiseen suuntaan ja edelleen Taiga teki epäröimättä aivan oikein. Teimme saman myös persjätöllä ja kas kummaa, kun Taiga edelleen teki mitä pyydettiin. Seuraavaksi menin itse sekaisin, kun piti tehdä ohjaus vasta aidan jälkeen eli otin Taigan putkelta vastaan aidan toiselta puolelta ja ohjasin seuraavaan putkeen. Piti tehdä ensin taas valssi, mutta aloitinkin persjätöllä. Taiga teki kuitenkin mitä piti niin persjätöllä kuin valssillakin. Yllätyin todella paljon, miten hyvin Taigalla meni!

Toisella kierroksella kävelimme pari kertaa matalan puomin päästä päähän. Hieman Taiga oli varovainen ja haki voimakkaasti turvaa minusta. Toisella kerralla ei enää ihan niin voimakkaasti, mutta selkeästi oli jännittävää.

Tutustuimme myös keppeihin. Kepit oli laitettu siten, että kaksi rivistöä meni rinnakkain (olisikohan ollut 6-8 paria) ja pennun piti juosta välistä ja hakeutua namikupille. Ensin lähdettiin pienestä liikenteeseen eli kahdesta kepistä ja siitä hiljalleen pidennettiin ja lopulta mentiin koko rivistö läpi pari kertaa. Taiga todella reippaasti ja vauhdikkaasti hakeutui palkalle. 

Vielä treenailtiin putkeen menemstä ja etenemistä yhdessä ohjaajan kanssa. Olemme harjoitelleen odottamista ja käskystä lähtemistä ja nyt pääsimme kokeilemaan, miten olemme edistyneet. Kouluttaja oli vahtimassa namikuppia. En kovin pitkälle irronnut Taigasta vaan annoin melko nopeasti lähtökäskyn. Taiga eteni hienosti suoraan putkeen ja palkalle. Seuraavaksi pidensimme matkaa putkelle ja taas Taiga eteni hienosti suoraan putkeen ja palkalle. Vielä pidensimme matkaa ja edelleen suoritus oli loistava. Sitten piippasi kouluttajan ajastin, kun olimme siirtymässä vielä lähtöpaikalle ja Taiga hämmentyi. En yhtään itse tajunnut, mistä ääni tuli. Sain Taigan kuitenkin lähtöpaikalle ja etenimme taas yhdessä vauhdilla palkalle, mutta tällä kertaa Taiga epäröi, kun kouluttaja oli namikupin vieressä. Taiga yhdisti äänen heti kouluttajaan. Rentoutui kuitenkin ja otti palkan.

Kolmannella kierroksella oli taas kuntopiiriä, jossa oli kolme erilaista pistettä; odottaminen tai muuten kontaktin otto, kasileikki ja hypyn tarjoaminen. Kasileikki sujui yllättävän hyvin. Kouluttaja totesi ohikulkiessaan, että olemme ottaneetkin käyttöön jonkun hieman haastavamman ohjaustekniikan (en muista nimeä), mutta sanoi, että hyvä vaan jatkon kannalta. Hypyn tarjoaminen sujui parin hypyn verran, mutta sitten Taigaa ei enää kiinnostanutkaan vaan lähti leikkimään toisen pennun kanssa... Kun sain Taigan kiinni, lähti kaveri jo seuraavan pennun luokse ja siitäpä sitten lähtikin kunnon pentupainit liikenteeseen... Sain Taigan kontaktin kuitenkin takaisin ja harjoittelimme seuraavaksi odottamista. Huomasin nopeasti, että Taiga oli jo todella väsynyt ja lopuksi ei enää palkaksi lelukaan kelvannut. 

Taiga sai taas treenailla häkissä olemista takakontissa ja sain Taigan innostumaan asiasta heittämällä nakkeja häkkiin. Taiga nopeasti tajusi idean ja hyppäsi lopulta häkkiin ennen kuin ehdin nakkejakaan sinne heittää. Ja kotona ei meinannut enää jaksaa pois tulla. Oli oikein reipas ja pätevä pentu tänään treenaamassa. 

Rikistä kaverikoira

Kävimme Rikin kanssa viime viikonloppuna kaverkoirakurssin. Pitkään olen miettinyt asiaa ja viimeksi kurssi meni minulta aivan ohi. Tällä kertaa huomasin ilmoittautumisen ajoissa ja laitoin samantien tiedot eteenpäin. Kurssi oli viikko sitten. Ensimmäisenä päivänä oli ohjaajien perehdytys. Tutustuimme alueen kaverikoiratoimintaan, ohjeisiin (myös Kennelliiton) ja käytäntöihin. Lisäksi lopussa oli koe, jossa jokainen vastasi henkilökohtaisesti kysymyksiin liittyen päivän aikana opittuihin tietoihin. Minulla tuli kaksi virhettä, joista kummankin olisin tiennyt oikein, jos olisin ihan oikeasti rauhassa miettinyt asioita. Toisen kysymyksen kohdalla ymmärsin kysymyksen väärin.

Toisena päivänä oli koirien testaus. Olimme Rikin kanssa toisessa ryhmässä ryhmän ensimmäinen koirakko. Testi tapahtui pienessä luokkahuoneessa, jossa oli viitisen henkilöä esittämässä vanhuksia erilaisin apuvälinen ja hyvin erilaisin piirtein. Testissä testattiin koiran reagointia apuvälineisiin, koviin ääniin ja erilaiseen käsittelyyn. Lisäksi testattiin ohjaajan käytöstä ja reagointia. Itse jännitin tilannetta, enkä osannut kokea sitä aivan aidoksi, joten en tajunnut edes tervehtiä ihmisiä sisään tullessa. Sain kuitenkin hyvää palautetta siitä, miten otin huomioon eri ihmiset, vastailin rauhassa kysymyksiin ja erään todetessa, että pelkää koiria eikä halua Rikiä lähelleen, sain positiivista palautetta, kun totesin vain "Riki on kiltti, mutta emme tule lähelle". Riki otti kaikki halit ja rapsutukset vastaan. Apuvälineet eivät haitanneet ja sain estettyä erään yrityksen ajaa pyörätuolilla koiran päälle. Eräs kaatoi tuolin kovaäänisesti, josta säikähdin minä, mutta Riki vain pikkuisen vilkaisi. Ainoa ikävämpi reaktio oli, kun eräs tuli selästä hieman kovakouraisesti painamaan ja siihen Riki ärähti, mutta ei tehnyt muuta. Riki oli todella innokas alkuun ja pidin lyhyellä hihnalla. Liukkaalla lattialla sutien eteni, mutta muutenhan pinta ei häirinnyt. 

Ryhmätilanteessa menimme kaikki viisi koirakkoa samaan tilanteeseen. Rikiä kiinnosti toiset koirat, mutta oli kuitenkin rauhallinen ja kävi siliteltävänäkin. Tila oli ahdas ja siellä liikkuminen hankalaa. Sain palautetta, että ei tarvitse kiirehtiä ja pitää muistaa antaa tilaa muillekin. 

Lopuksi koirakot kävivät yksitellen haastateltavana. Minulta kyseltiin, miten tilanteet minusta meni ja miten Riki minusta reagoi. Tässä vaiheessa annettiin palaute ja lopuksi kouluttajat totesivat meidän tervetulleiksi koirakavereihin! 

Varkaus KV 13.5.2017

Lähdin tällä kertaa yksin koiranäyttelyreissulle. Mies oli sitä mieltä, että "kyllähän sinä nyt Adan kanssa yksin pärjäät" ja jäi nukkumaan, kun me otettiin ennen puoli kuutta lauantaiaamuna suunta kohti Varkautta. Jouduin jättämään auton melko kauaksi ja yksin oli raskasta kantaa kaikki tavarat koiraa taluttaen näyttelyalueelle. Ada onneksi käveli rauhallisesti, eikä vetänyt yhtään samalla tavalla kuin ennen innokkaana kohti kehää. Tutut olivatkin jo valmiina kehän lähettyvillä ja leiriydyttiin Adan kasvattajan viereen. 

Varkauden reissun tarkoituksenahan oli, että Adan kasvattajalle saadaan kasvattajaryhmä mukaan ja ilmoitettuna sekä paikalla oli kuusi Jääpuikon kennelin kasvattia. Ada käyttäytyi erinomaisesti niin ihmisten kuin koirienkin kanssa. Eräs jääpuikkolainen tuli iholle tuttavuutta tekemään todella innokkaana ja Ada sieti hetken, murisi hiljaa ja lopulta toinen otettiin pois iholta. 

Ada seisoi taas erinomaisesti ja juoksu meni yhtä hyvin kuin mätsärissäkin. Olen todella iloinen, että olemme saaneet kontaktimme hiottua niin hyväksi, että se näkyy myös näyttelykehässä. Tuomari sai tutkia rauhassa, kunnes Ada päätti, että nyt riitti ja istahti alas. Onneksi tuomari oli saanut kaiken tarpeellisen jo selvitettyä ja vain naurahti. 

Ada sai ERInomaisen ja odotettiin valioluokan toisen koiran arvostelua. Tämä olikin Adan sisko, joka sai myös ERInomaisen. Kilpailuluokassa Ada tuli ensimmäiseksi. Lopulta paras narttu kehässä oli viisi koiraa, joista Ada siskonsa kanssa vei kaksi paikkaa. Ada tuli neljänneksi ja sisko jäi tällä kertaa sijojen ulkopuolelle. 

Tuomari Scheppers Jo

"4,5 years. Very feminine bitch. Very nice head. Very good placement of ears. Good neck and topline. Very good ribs. Good angulations. Good muscles. Straight legs. Compact feet. Good coat structure, needs more of it. Very easy moving. Lovely temperament."

 ERI VAK1 SA PN4

Jääpuikon koirat kaikki pärjäsivät todella hyvin. Kaksi urosta saivat molemmat ERI SA ja olivat luokkavoittajat, toinen PU3 ja toinen PU4. Junnu- ja nuortenluokan nartut olivat nakuina liikenteessä ja saivat sileän ERInomaisen. Toisella syy oli liian leveälle asettuneet korvat. Ja sitten vielä valioluokan nartut, Ada siskoineen molemmat ERI SA, Ada PN4. Kaiken huipuksi Jääpuikon kennel oli ROP-kasvattaja kunniapalkinnon kera. Saa kasvattaja olla todella ylpeä päivän tuloksista! Onnea Jääpuikon kennel!