Miten meidän lauma toimii nykyään?

Kyseistä kysymystä on joutunut Adan pennutuksen ja lauman kasvamisen myötä pohtimaan useaan kertaan. Lauma on hiljalleen kasvanut yhdestä neljään koiraan ja jokaisen koiran tulon myötä laumassa on tapahtunut muutoksia. Mistä lähdettiin liikkeelle? Rikistä. Riki toi elämäämme jo yksin haastetta. Kovapäinen nuori koira, jonka kanssa taisteltiin muun muassa näykkimisen kanssa. Riki oli 1,5 vuotias, kun meille tuli Ada. Ada otti laumanjohtajan paikan puolivuotiaana. Tämä kaksikko ei ole koskaan joutunut fyysisesti taistelemaan ja Riki uskoo Adan ärähdyksistä nopeasti, milloin riittää. Adan ei tarvitse edes ärähtää, kun Riki kunnioittaa Adaa. Tämä ei ole missään vaiheessa muuttunut.

Aslak tuli meille vuoden ikäisenä. Ada oli silloin 1,5 vuotias ja Riki melkein kolme vuotias. Ada ja Aslak olivat heti kavereita ja tämä kesti pari viikkoa, kunnes kaksikko otti ensimmäistä kertaa yhteen. Aslak kyseenalaisti, eikä perääntynyt kovin herkästi. Ada taas piti paikkansa laumanjohtajana. Adalla oli myös juoksut tulossa, mikä herkisti Adan Aslakia kohtaan. Riki taas ei alkuun meinannut Aslakia hyväksyä ja pojat ottivat heti yhteen, kun Riki tarhasta pääsi. Kävimme pienen hihnalenkin tekemässä ja pojistakin tuli kaverit. Poikien kohdalla ei ongelmia ole. Joitakin kertoja pojat ovat ottaneet yhteen, mutta tappelut ovat yleensä loppuneet ennen kuin ehdimme itse väliin.

Nyt meillä on neljä koiraa talossa ja Ada pitää edelleen laumanjohtajan paikkaa. Ada pitää lauman kurissa, eikä kukaan uskalla kyseenalaistaa Adaa. Edes Taiga, joka poikia komentaa, ei ole vielä Adan johtajuutta kyseenalaistanut. Kukaan ei esimerkiksi todellakaan uskalla Adan ruokakupille mennä ennen kuin Ada on kunnolla väistynyt. 

Vaikka Adan asema laumassa onkin hyvin selkeä, muiden kohdalla tulee pohdittua paljon, minkälaisessa asemassa kukin on. Taiga hakee laumassa paikkaansa. Rikin Taiga on ohittanut jo aikaa sitten. Kun Taiga ottaa ulkona jalkapallon itselleen ja Riki yrittää sitä pois ottaa, Taiga ärähtää ja ajaa Rikin pois. Ja Riki pysyy poissa. Taiga yrittää komentaa Rikin pois, jos olen Rikiä rapsuttamassa ja Taiga tulee viereen. Tässä puutun jo itsekin tilanteeseen. Taiga ajaa Rikin pois ruokakupiltaan, jos ei ole itse tilannetta vahtimassa. Taiga näykkii Rikiä paljon, kun ajaa Rikiä erilaisista tilanteista pois. Aslakin kohdalla asia ei vielä niin yksinkertainen ole. Taiga yrittää päästä Aslakinkin ohi. Aslak ei kuitenkaan asiaa ihan noin vain ole hyväksynyt ja ärähtelee kyllä tarvittaessa Taigalle. Ovat kuitenkin kuin paita ja peppu. Hyvin samanlaisia koiria keskenään. 

Olemme olleet sitä mieltä, että Riki on lauman alin, mutta tänä kesänä en olekaan ollut asiasta aivan varma. Riki on se, joka provosoi muita leikissä. Muiden perässä Riki ei pysy, mutta osaa kyllä olla omalla tavallaan leikeissä mukana. Riki on myös se, jonka saa jokainen meidän koira ajettua omalta ruokakupiltaan. Kumpikin pojista osaa ajaa toisen varovasti sohvan vierestä makoilemasta pois ja osaavat myös pitää kiinni paikastaan, jos toinen liian lähelle tulee. Pojat ärähtelevät edelleen välillä toisilleen ja tänä kesänä ovat kerran ottaneet yhteen. Silloin menin väliin ja vedin Aslakin tilanteesta pois ja komensin Rikin rauhoittumaan. Tappelun jälkeen Riki seisoi paikoillaan, kun Aslak tuli vastakkain seisomaan ja korvat hieman taakse käännettynä nuoli Rikin leukaa. 

Riki on nykyään vähentänyt muiden koirien kanssa leikkimistä. Riki saattaa hetken käydä haukkumassa ja painimassa, mutta lopulta kuitenkin tulee istumaan jalkoihini tai makaamaan kuistille viereeni. Tämä on minusta jopa hieman omituista ja suurin muutos Rikin toiminnassa kesän aikana. 

Ja Aslak. Aslak on Aslak. Aslak on aktiivinen ja haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. Liika on liikaa ja sen kyllä ilmoittaa, mutta Aslak on ehkä kuitenkin se alistuvin koira meidän laumassamme. Tätä en olisi kyllä uskonut, jos vuosi sitten minulle joku näin olisi sanonut, mutta pentujen jälkeen on tullut havainnoitua laumaa hieman eri tavalla. Aslak on se, joka kyseenalaistaa ihmistä kenties kaikista eniten, mutta laumassa toimii yllättävän fiksusti jopa. Kun Ada ja Taiga leikkii ja painii pihalla, Aslak tajuaa pysyä sivussa, vaikka pomppiikin innoissaan ympärillä. Adan kanssa painiessa Aslak heittäytyy heti maahan. Mutta Aslak on valitettavasti myös se, joka rakastaa muita välillä jopa hieman liikaa. Tällä hetkellä Taiga tuoksuu niin valtavan hyvälle, että Aslakia pidetään Taigasta erossa. Samoin Ada aloitti karvanlähdön, mikä merkitsee juoksujen lähestymistä, joten myös Adan suhteen olemme tarkkoja. Valitettavasti Riki on yleensä lopulta se, joka joutuu Aslakin suuren rakkauden kohteeksi, joten lopulta Riki on pelastettava Aslakilta. Vai Aslak pelastettava Rikiltä, kun Rikillä menee hermot?

Lauma on siis yllättävän hyvin toimiva, vaikka muutoksia onkin ollut paljon viimeisen vuoden aikana. Juoksut ovat tietenkin sekalaumassa se haastavin aika, mutta tähän mennessä niistäkin ollaan hyvin selvitty. Nyt ensimmäistä kertaa toki kaksi narttua talossa, joten koputan puuta. Seuraillaan tarkkaan, mihin lauma kehittyy, kun Taigallakin vasta ikää kahdeksan kuukautta. 

Adan agilityn pienryhmätreeni

Eilen oli taas vaihteeksi Adan aksapäivä. Olimme toisen ryhmän kanssa yhdistettynä, joten treenaajia oli seitsemän koirakkoa. Tavoitteena Adan kanssa oli tehdä taas yhtenäistä rataa ja opetella japanilaista, jota treenattiin jo kesäkuussa, mutta meidän osaltamme monta peräkkäistä japanilaista oli haaste. 

Lyhyesti todettuna treenit meni hyvin. Ada teki tasaisen varmaa suoritusta. Yhdessä kohdassa piti vahvistaa irtoamista ja kouluttaja palkkasi, mistä johtuen Ada joitakin kertoja irtosi liiankin hyvin, kun haki kouluttajalta palkkaa. Nopeasti Ada taas muisti, että miten homma piti hoitaa. 

Japanilaiset menivät yllättävän hyvin alusta asti! Ensin Ada ei ihan tarttunut ohjaukseeni vaan haki namia kouluttajalta, mutta pian Ada otti todella hyvin kontaktin minuun. Saatiin nopeasti ohjauskuvio kuntoon. 

Kepit olivat radalla kahdesti. Molemmilla kerroilla ohjasin Adaa meidän ns haastavalta puolelta ja jokaisella kerralla Ada teki täydelliset kepit. Ada haki kepit hyvin ja pystyin taas hieman enemmän irtoamaan Adasta, eikä kertaakaan tarvinnut alkua pidemmälle keppejä hokea. Loistavaa siis! 

Keppien jälkeen oli vielä muuta aita, joissa harjoiteltiin pakkovalssia. Itsellä meni toki alkuun taas kädet sekaisin ja oikean käden sijaan sotkin vasemman käden ja toki Ada teki, kuten käsi ohjasi. Sain kuitenkin kerran tehtyä pakkovalssin suurin piirtein osana rataa ja muutaman kerran vahvistimme ohjausta lähtemällä liikkeelle keppien jälkeen paikoiltaan. 

Olen todella ylpeä sekä minun että Adan kehityksestä agilityssa. Kehitystä on tapahtunut muutaman kuukauden aikana niin isoin harppauksin, että jopa pelottaa, miten korkealle omat odotukset ovat nousseet. Siksi erityisesti viime viikonlopun kisat harmittaa kovasti. Ada tekee paljon vaikeampia ratoja todella hienosti treeneissä. Nyt siis tavoitteena saada meidän osaaminen treeneistä kisakentille ja hakea kokemusta kisoista. Viikon päästä kisaamme Joensuussa neljän radan verran; kaksi hyppyrataa ja kaksi agilityrataa. Toiveena, jos agilityradat epäonnistuu, edes hyppyradat menisi hyvin ja saataisiin onnistuneita kisasuorituksia. 

Taigan ja Adan aksatreeniä

Pitkästä aikaa otin Adan lisäksi myös Taigan mukaan hallille aksatreeneihin. Ensin Taiga sai jäädä odottamaan autoon, kun otin Adan ensin treenaamaan. Adan kanssa halusin vahvistaa puomin pysäytystä, keppejä sekä keinua. Lisäksi yhdistelin näitä kaikkia pienellä radalla. 

Keppejä tehtiin hieman haastavammista kulmista. Meni muutama kerta alkuun, että sain ohjattua Adan kepeille ja silloinkin piti läheltä näyttää ensimmäinen väli. Kepit Ada teki kyllä muuten hienosti. Radalla Ada haki kepit hyvin ja teki ihan hyvällä vauhdilla molemmilta puolilta ohjattuna. 

Puomin pysäytys meni alkuun hyvin, mutta sitten useimmiten Ada ei malttanut pysähtyä oikeaan kohtaan. Kouluttaja keväällä vinkkasi, että koira oppii pysäytyksessä helposti erilaisen alusta eli etujalkojen osuessa hiekalle oppisi pysähtymään ns. oikeaan kohtaan. Ada kuitenkin reagoi todella herkästi seis-käskyyn ja pysähtyy niille sijoilleen, kuten tänäänkin huomasin. Ada osui kuitenkin kontaktille useimmiten ja joidenkin toistojen jälkeen myös poistui kontaktilta vasta luvan saatuaan. 

Keinun kanssa Adalla ei ollut tänään ongelmia. Ada tuli epäröimättä keinulle, laski varovasti keinun alas ja poistui reippaasti. 

Adan treenivideo

Adan kanssa lopuksi treenasimme pitkästä aikaa hyppytekniikkaa perussarjalla, kuten hierojakin viimeksi suositteli. 

Taigan kanssa emme ole pitkään aikaan treenanneet agilitya millään tavalla. Nytkin teimme vain joitakin perusjuttuja kuten aita, kaareva putki ja aita. Hieman piti muistutella, mutta lopulta Taiga jopa noudatti ohjausta. Välillä kävi ihmettelemässä ja haistelemassa paikkoja, mutta vinkulelun avulla malttoi palata takaisin treenaamaan. Harjoittelimme Taigan kanssa myös takaakiertoa.

Myös Taigan kanssa treenit päätettiin hyppytekniikkaan. Taigan kanssa emme ole hyppytekniikkaa aiemmin treenanneet ja teimme Taigankin kanssa ihan vain perussarjaa viidellä esteellä. Korkeus 20 cm, etäisyydet kuusi jalkaa. Ohessa video Taigan hyppytekniikasta. 

Lahden pentunäyttely 22.7.2017

Perjantaina otimme Taigan kanssa suunnan Lapinjärvelle Adan kasvattajan luokse. Taiga oli rauhallinen matkustaja, joka ei suostunut hyppäämään takaisin autoon, kun pysähdyimme jaloittelemaan. Taiga vain istahti alas ja kieltäytyi liikkumasta. Minun piti väkisin nostaa ja työntää Taiga takaisin häkkiin. Perille päästiin ja Taiga pääsi tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja ensimmäistä kertaa elämässään näki kanoja, pupuja ja ankkoja. Heillä oli myös kissanpentuja, joita olisi ollut kiva jahdata. Lisäksi heillä on islanninpaimenkoiria, joista Taiga sai lopulta leikkikavereita ja lisäksi muutama alaskanmalamuutti; Taigan mummo ja täti sekä vanhin narttu Dolli. Taiga ei päässyt kuin hieman haistelemaan ja tutustumaan malamuutteihin. 

Mummonsa eli FICH EECH RUCH Helgaksen Lumon Beatrics eli Lunan kanssa saivat hihnassa haistella ja Luna kuulema yllättävän rauhallisesti otti tulokkaan vastaan, kun olisi valmis ollut pystypainiinkin hetken päästä. Taiga oli Lunallekin alistuva ja Luna kyllä ärähti tarvittaessa. Äidit ja tyttäret ovat tässä suvussa hyvin samanlaisia persoonia. Samanlaisia kiljujiakin olivat, kun olisi pitänyt tarhasta päästä pois. Aivan samanlaiset äänet omasivat. 

Taigalle oli jännää olla uudessa paikassa. Pissasi sisäänkin, kun minä lähdin vessassa käymään. Yön vietimme ulkorakennukseen rakennetussa pentuhuoneessa. Taiga alkuun nukkui vieressäni patjalla, mutta itse nousin välillä ja toki Taigakin heräytyi. Sen jälkeen hieman levottomana matolla makasi ja vingahteli, mutta rauhoittui kuitenkin yöksi. Aamulla kävi minua pari kertaa vilkuilemassa joko herättäisiin, mutta antoi nukkua kuitenkin. 

Lauantaina lähdimme kohti Lahden pentunäyttelyä. Paikalla oli kaksi malamuuttia; Taiga ja valkoinen malamuutti Myrsky-poika (6 kk). Tuomari joutui kaivamaan rotumääritelmän esiin Myrskyn nähdessään ja Myrsky jäikin ilman kunniapalkintoa. Taiga sai hyvällä arvostelulla kunniapalkinnon ja oli rotunsa paras pentu. 

Taigasta ja Myrskystä tuli heti hyvät leikkikaverit. Harmi ettei irti voinut laskea. Taiga pääsi myös ihmettelemään viereisellä raviradalla treenaavaa hevosta ja ponia. Pitihän niille kovasti puhista ja haukahdella. Olikohan hevosen kolmas vai neljäs kierros, kun ei tarvinnut sanoa mitään, mutta tiukasti tuijotettiin kuitenkin. 

Ryhmiä odotellessa Taiga lepäili rauhassa. Ei haitannut ympärillä olevat koirat eikä ihmiset. Taiga rakastui myös Adan kasvattajaan ja pusutteli usein ja vaihteli meidän välillämme kumman sylissä halusi milloinkin olla. 

Taiga jaksoi hienosti loppuun asti ja esiintyi hyvin myös ryhmäkehässä. Valitettavasti ei kuitenkaan jatkoon päästy ja ilman sijoitusta jäätiin. Päästiinkin sitten ajelemaan takaisin Lapinjärvelle, josta otimme suunnan kotia kohti. 

"Tasapainoisesti rakentunut erittäin lupaava runkoinen. Mittasuhteiltaan lupaava. Varmasti asettuneet raajat. Lupaava, oikea ilmeinen pää. Tyypilliset kulmaukset, samoin liikkeet. Vielä pehmeyttä korvissa." Jaana Hartus

PEK1 KP ROP-pentu

Kisoja kohti!

Tällä viikolla ollaan Adan kanssa tehty tehotreeniä aksassa tähdäten sunnuntain kisoihin. Aloitimme maanantaina, kun olin apukouluttajana toisessa pienryhmässä. Jäimme treenien jälkeen tekemään omaa treeniä. Vaikka pienryhmä onkin mölliryhmä, oli heille suunniteltu rata hyvä rata Adalle juosta. Alkuun teimmekin pari kertaa rataa ja harjoittelimme odottamista, joka meinasi taas hieman hankalaa Adalle olla. Minullakin oli radalla omat haasteeni saada Ada kulkemaan minne halusin, kun esteet olivat lähellä toisiaan, oli takaakiertoja, kolme putkea vierekkäin ja vastakäännöstä. 

Tärkeintä maanantain treeneissä oli kuitenkin keppien treenaus. Harjoittelimme kepeille tulokulmia ja tein meille melko haastavankin kulman, jolle Adan kuitenkin jo toisella kerralla sain niistolla ohjattua. Tällä kertaa Ada teki kepit melko huolellisesti ja minun ei tarvinnut koko ajan toisella keppi-käskyä. Ada kuitenkin edelleen herkästi reagoi minun liikkeisiini. 

Tiistaina ja keskiviikkona teimme keppitreeniä kotona. Tiistaina Ada haki kepit molemmilta puolilta todella hyvin ilman niistoakin ja teki kepit vauhdikkaasti alusta loppuun. Keskiviikkona kepeissä oli hieman huolimattomuutta ja Ada saattoi esimerkiksi juosta kolmen ensimmäisen kepin ohi ja sitten aloittaa pujottelemaan. Saimme kuitenkin onnistuneita suorituksia myös keskiviikkona.

Torstaina olikin viimeiset treenit ennen kisoja, koska perjantaina lähdettiin reissuun Taigan kanssa ja tullaan vasta lauantai-iltana kotiin. Rata oli pitkä ja melko monimutkainen. Hieman piti välillä muistutella, missä järjestyksessä aidat pitikään mennä. Harjoiteltiin leijeröintiä, mutta silloin se ei oikein onnistunut. Tällä kertaa ohjaus oli hieman kauempaa ja pidempiaikaista. Tätä siis pitää jatkossa vahvistaa.

Kepit tehtiin tasan kaksi kertaa, kerran molemmilta puolilta. Ja Ada teki kepit täydellisesti. Samoin puomi onnistui hyvin ja A-este. Ensimmäinen kasa aitoja meni myös yllättävän hyvin. Tehtiin persjättöä ja vastakäännöstä ja Ada tarttui ohjaukseen todella hyvin. Myös lopun aidat meni yllättävän hyvin. Lisäksi Ada meni putkeen niin kuin pitikin, vaikka A-estekin oli tarjolla. Eli kaiken kaikkiaan treeni meni todella hyvin. Jäimme hyvillä fiiliksillä odottamaan sunnuntain kisoja ja toiveita oli hyvästä kisasta.

Kisa-aamu koitti. Tuomarina oli Jari Suomalainen. Ensimmäinen rata oli hyvin yksinkertainen ja ainoa, missä ajattelin pieleen menevän, oli kepit. Ja niinhän se meni. Ensin Ada toki juoksi keinun vauhdilla suoraan päähän, tömähti alas ja melkein tipahti keinulta. Ada säikähti ja yleisökin huohahti. Jatkettiin heti matkaa ja sivusilmällä katsoin, että Adalle ei sattunut mitään tömähdyksessä. Kohta olikin ne kepit, joita yritimme neljä kertaa ja välillä Ada palasi edelliselle putkelle ja hylkyhän se tuli. Ja keppejäkään ei saatu tehtyä, joten lopulta juostiin vaan maaliin. 

Toinen rata oli myös suht yksinkertainen. Se oli lähinnä käännetty toiseen suuntaan hieman joitakin esteitä siirrellen ja aidat olivat eri paikoissa. Toisena oli kepit, jotka tällä kertaa toisella yrittämällä saatiin onnistumaan ja Ada molemmilla kerroilla haki hyvin ensimmäisen kepin. Olin kuitenkin jo valmistautunut ongelmiin keinun kanssa ja niinhän siinä kävi, että Ada ei suostunut keinua tekemään vaan sai kolmella kieltäytymisellä hylkäyksen taas. Jätettiin keinu tekemättä ja juostiin rata loppuun.

Harmitti kovasti ja iski itselle pelko, että nyt joudutaan aloittamaan keinutreeni alusta. Ajoin suoraan kisoista oman seuran hallille testaamaan keinua. Aloitettiin keppitreenillä. Ensimmäinen kerta meni hieman hakiessa, mutta toisella kerralla Ada teki taas täydelliset kepit ja jatkoi samaa rataa uudelleen ja uudelleen. Keinua ensimmäisellä kerralla hieman epäröi, mutta houkuttelu auttoi ja Ada teki keinun kokonaan. Sen jälkeen ei ongelmaa ollutkaan. 

Adalla oli kenties hieman liikaa virtaa kisoissa ja epäonnistumiset herkästi vaikuttaa omaan mielenlaatuuni, mikä toki saattaa vaikuttaa omaan ohjaukseen ja tarttuu Adaan herkästi. Kokemusta Ada kuitenkin ehkä eniten kaipaa erilaisista paikoista ja esteistä ja lähdemmekin kokeilemaan parin viikon päästä uudelleen. Silloin muistaakseni oli tarjolla kolme agiliyrataa ja hyppyrata. Jos ei agilityradoilla onnistuta niin jospa kuitenkin hyppyradalla. 

Ada opettaa Taigaa

Kävin Taigan ja Adan kanssa kävelylenkillä. Laitoin koirille vetovaljaat ja itselleni vetovyön, kahden koiran vetoliina ja seisinki koirien väliin. Mietin jo etukäteen olenkohan ihan hullu, että lähden kävellen kahden vetokoiran kanssa, vaikka toinen onkin vasta 8 kuinen pentu... Tavoitteena on kuitenkin, että joku kerta uskaltaisin lähteä Taigan kanssa kikkarilla, mutta eihän siitä mitään tule, jos Taiga ei käskyjä osaa... Tavoitteena oli siis, että Ada taas pääsi opettamaan Taigalle, miten valjaissa toimitaan.

Ada on loistava opettaja Taigalle, koska pystyn itse sataprosenttisesti luottamaan Adaan ja siihen, että Ada kuuntelee minua. Tällä kertaa koirat olivat yhteisessä liinassa, joten Taigan oli omaksuttava Adan liikkeet käskyjä antaessani. Osan käskyistä Taiga jo tunnistaa. Parhaitaen Taiga ymmärtää ohi-käskyn. Suunnat ja pysähtyminen on vielä heikkoa ja ne tapahtui lähinnä, koska Ada teki niin. Eteneminen sujui Taigallakin hyvin ja oli liina kireänä melkein koko ajan. Vasta kotiin tullessa omalla kujalla liina löystyi, mutta se on tullut aiemminkin huomattua, että Taiga ei haluaisi lenkiltä kääntyä takaisin kotiin. Ohituksia tuli kaksi. Ensimmäinen oli tien toista reunaa kulkeva nainen kahden koiransa kanssa. Pysäytin omat koirani melkein kohdalla ja annoin etenemiskäskyn, kun he olivat kohdallamme. Toinen ohitettava oli samaa puolta vastaantuleva pyöräilijä. Taas pysäytin koirat ja otin lyhyelle liinalle, jotta eivät äkkiliikkeillä saisi vahinkoja aikaiseksi. Kiinnostuneena koirat katselivat pyöräilijää, mutta taas kohdalla annoin etenemiskäskyn ja matka jatkui normaalisti. 

Itse olin melko kovilla jo heti lähtiessä! Adahan olisi lähtenyt täysillä painelemaan ja vinkui ja repi eteenpäin ja itse yritin rauhoitella ja sain nojata koko painollani taaksepäin, jotta sain hidastettua koiria. Sain pysäytettyä koirat tarvittaessa, mutta eteneminen oli todella innokasta. Matka ei ollut kuin pari kilometriä, mutta kaikki kolme saatiin tehdä töitä sen verran kovasti, että itsellä on varmaan huomenna jalat kipeänä. 

Adan huima kehitys aksassa!

Viime viikon pienryhmässä teimme ratareeniä. Halli on taas käytössä melkein normaalisti, joten treenasimme taas molemmat ryhmät omana porukkana hallissa. Itse olin esittänyt toiveen, että voisi treenailla keinua radalla ja toive olikin huomioitu. Rata oli suht suora, ylimääräisiä koukeroita ei paljoa ollut vaan lähinnä tiukkoja käännöksiä. Harjoittelimme vastakäännöstä ja leijeröintiä sekä puomia, keinua että keppejä. 

Radan alussa ei ollut mitään ihmeellistä suorittamista. Adalla oli odottamisen vaikeutta lähdössä ja toisen aidan takaakierto ei yllättäen ollut Adan juttu taaskaan. Kuudentena esteenä oli aita, josta piti kääntyä 90 asteta vasemmalle puomille eli koira piti saada kääntymään ajoissa vastakäännöksen avulla. Ada ei mikään huippunopea ole, joten kouluttajakin totesi, että todennäköisesti olisin saanut muutenkin Adan kääntymään, mutta tulipahan treenattua vastakäännöstä, jonka ajoituksessa on aiemmin ollut haastetta. Nyt ohjaus kuitenkin onnistui hyvin. Puomin alta kulki putki, jonka päät olivat molemmin puolin puomia houkuttimena, mutta Ada meni suoraan puomille kuten pitikin. 

Puomin jälkeen houkuttimena oli putki, mutta pitikin kääntyä 180 astetta oikealle aidalle, jonka jälkeen oli keinu ja 180 käännös aidan kautta kepeille vasemmalle. Palkkasimme kuitenkin puomille, joten siitä ei ongelmia ollut siirtyä aidalle putken sijasta. Keinulle Ada siirtyi vaivattomasti ja rauhassa laski keinun pään alas. Kouluttaja totesi, että olisi ehkä parempi, että Ada ei tekisi pysäytystä keinulla. Ada muutenkin laskeutuu alas rauhassa ja riskinä on, jos Ada ei asetukaan kunnolla, että keinu kolahtaisi Adaan. Ilman pysäytystä välttäisimme riskin, että Ada säikähtää taas keinua. 

Kepeille ohjasin Adan niistolla. Pitäisi hiljalleen päästä siihen vaiheeseen, että Ada osaisi hakeutua kepeille myös tästä suunnasta itsenäisemmin. Tällä kertaa niisto oli toimiva ja Ada aloitti rauhallisesti suorittamaan keppejä. Melko usein tuli vielä sitä, että Ada kääntyi minua katsomaan loppuvaiheessa ja lopetti kepit kesken kaiken. Emme halunneet liikaa jankata keppejä, joten lopetimme onnistuneeseen suoritukseen. 

Keppien jälkeen oli tarkoitus leijeröidä koira kepeiltä putken kautta puomille, johon taas pysäytystä treenasimme. Ada oli helppo leijeröidä etenkin tällä radalla, kun vaihtoehtoja ei montaa ollut etenemiseen. Kuitenkin puomilta aidan jälkeen piti ohjata puomin ali menevään putkeen, jolloin Ada (kuten moni muukin) meni ensin puomille. Kun vahvistin omalla ohjauksella Adaa siirtymään putkeen, Ada meni epäröimättä suoraan sinne. Loppu olikin helppo putkesta ensimmäiselle aidalle ja rata oli siinä. 

Lopuksi totesimme, että Ada voisi olla valmis agilityradalle ja ilmoitinkin Adan Lieksan kisoihin molemmille agilityradalle. Eihän sitä kokeilematta tiedä, mitä tapahtuu.