Adan kontakti- ja rengastreeniä

Otsikosta voisi päätellä muutakin, mutta kävimme siis agilitya taas vaihteeksi treenailemassa. Tulevana viikonloppuna on viimeinen kerta kisaamaan agilityssa -kurssista, joten kävimme taas yksittäisiä esteitä treenailemassa. 

Oli viimeksi puhetta, että rengas tulisi seuraavalle radalle ja sitä kävimme taas treenailemassa. Ja tottahan toki taas sitä maxille tarkoitettua korkeutta. Ensimmäiset kerrat Ada taas juoksi ohi tai ali, mutta saimme lopulta renkaan onnistumaan ja yhdistin siihen muutaman onnistuneen toiston jälkeen putken. Renkaalta kaareessa olevaan putkeen ja takaisin renkaalle. Adalla vahvistui koko ajan esteen suoritus, mitä useammin esteen toistimme. Hieman tähtäyksessä vielä on vikaa, koska Ada joka kerta hieman osui renkaan reunaan. En sitten toki tiedä, onko maxeilla normaalia.

Harjoittelimme myös kontakteja. Teimme ensin puomin ja sen Ada teki taas epäröimättä. Siirryimme keinullle, jolle Ada meinasi vain juosta ja kenties virheeksi voisi todeta, että yritin komennuksella estää Adan olla menemättä esteelle, mutta en ollut ajoissa. Ada ehti juosta keinua puoleen väliin, hyppäsi alas ja säikähti kolahdusta. Sen jälkeen en meinannut Adaa taas saada keinulle edes nousemaan. Kävin hakemassa pannan ja hihnan. Hieman puoliväkisin pidin Adan keinulla, kun lopulta sain siihen namien avulla nousemaan. En antanut Adan perääntyä vaan suurten kehujen kera sain Adan kulkemaan keinun loppuun saakka. En antanut keinun kolahtaa vaan varovasti laskin keinun alas. Pari kertaa teimme näin, mutta sitten kokeilin myös kisaamaan agilityssa -kurssin kouluttajan vinkkiä eli totuttaa Adaa ääneen ja samalla syöttää herkkuja, että yhdistäisi äänen hyvään. Alkuun Ada säikähti ääntä, mutta hiljalleen hieman rauhoittui. Ei kuitenkaan vielä täysin rauhoittunut, eikä varmasti seuraavalla kerralla vielä keinua epäröimättä tee. Eli jatkamme toistojen tekemistä. Tämän jälkeen teimme myös A-estettä, jotta Adalle saatiin kiva kontakti vielä loppuun. 

Vielä ihan lopuksi teimme rengasta ja putkea ja taas Ada suoritti yhdistelmän hienosti. 

Adan kickbikelenkki

Ada pääsi tänään taas kikkarilenkille. Sää on ollut mitä mielenkiintoisin. Olimme lähdössä vesisateessa, kesken lenkin aurinko paistoi lämpimästi ja kotiin tultua rupesi tuulemaan todella kovasti, satoi kaatamalla vettä ja hetkessä rakeita. Vartin päästä paistoi taas aurinko.

Lenkki sujui taas hyvin. Ensimmäisen kilometrin jälkeen oli samaan suuntaan menossa nainen koiransa kanssa, joten vaihdoimme toiselle puolelle tietä. Matka jatkui sujuvasti ja risteyksestä vaihdoimme taas toiselle puolelle ja jatkoimme tuttua reittiä. Käännös oli sellainen, jota yleensä vältän, koska en halua koirien ennakoivan tietyissä kohdissa lainkaan. Tällä kertaa jouduin kuitenkin poikeuksen tekemään ja seuraavan kerran saankin jännittää, miten Ada toimii silloin. Nyt kääntyminen oli sujuva, Ada kuunteli ja reagoi hyvin. Käännös meni omalla kohdalla hieman takapyörä sivuluisussa, mutta pystyssä pysyttiin ja matka jatkui.

Muuten ei ohituksia sen kummemmin tullut. Kerran pyöräilijä tuli yllättäen takaa, mutta Ada onneksi pysyi reunassa, eikä vahinkoja käynyt. Hieman meinasi Ada ennakoida tien ylittämisen suhteen ja tiukasti jouduin käskyttämään. 

Reitti oli sama kuin perjantaina eli matka kuusi kilometriä. Keskinopeus oli hieman hitaampi, 13,62 km/h. 

Taiga koirapuistossa

Sovimme facebookin pentutreffit ryhmän kautta tapaamisen koirapuistoon erään naisen kanssa. Hänellä on reilun vuoden ikäinen sekarotuinen, joka oli suurin piirtein saman kokoinen kuin Taiga nyt. Olimme puistossa ennen heitä ja kohtasimme heti portilla samojediuroksen, jolle Taiga kovasti yritti murista, vaikkei edes aitaukseen oltu ehditty. Omistaja kävi ottamassa koiransa sivummalle, jotta pääsimme puistoon sisään. Samojedi tuli innokkaana Taigaa haistelemaan ja Taiga häntä koipien välissä murisi toiselle. Lähdimme kävelemään keskemmälle puistoa ja koirat meitä seurasivat, mikä rauhoitti tilannetta.

Puistossa oli myös lapinkoira, joka oli hieman vanhempi kuin muut ja olikin rauhallisempi, joten Taigan oli helpompi lähestyä ja tutustua. Kohta puistoon tuli vielä pari muutakin koiraa ja Taiga jo juoksenteli paljon rennompana toisten kanssa. Vaihtuvuutta oli puistossa paljon ja kohta pari lähti ja meidän treffikumppanit saapuivat paikalle. Olimmekin hetken keskenämme puistossa ja toinen koira olikin todella energinen tapaus. Taiga ei oikein tiennyt, miten päin olisi ja minun jaloissani paljon painivat. Toinen olisi halunnut juoksennella, mutta Taiga ei ihan sinut asian kanssa ollut. Kohta puistoon tuli kolmas koira ja toisen huomio kiinnittyi kolmanteen, joten Taigakin rentoutui ja juoksenteli muiden kanssa.

Kohta puistoon tuli taas pari muuta koiraa. Toinen näistä oli myös 4,5 kuinen pentu ja kohta koko porukka juoksentelikin taas pitkin puistoa yhdessä. Taiga erityisesti tästä toisesta pennusta piti ja painelivat yhdessä menemään paljon. 

Tunnin verran puistossa oltiin, kunnes lopulta Taiga näytti välillä hieman väsyneeltä, vaikka koko ajan lähtikin uudestaan ja uudestaan toisten perään. Lähdimme kuitenkin pois ja rapainen pentu sai vielä kotona puolisen tuntia poikien kanssa juosta, jotta hieman puhdistuisi vielä ennen sisään tuloa. Nyt neiti on todella väsynyt, eikä reagoinut yhtään edes valokuvien ottoon ja ohi kulkiessani hieman vaihtaa asentoa, mutta uni jatkuu heti. 

Kickbike kauden aloitus!

Tänään aamu alkoi lumituiskeessa, mutta jo aamupäivällä aurinko paistoi kauniisti ja jatkui iltaan asti. Töistä ajaessani katselin, miltä tiet näyttää ja kotona aloitettiin kickbiken huoltotoimenpiteet; ilmaa renkaisiin, adapteri sparkista bikeen, hieman öljyämistä, jarrujen testausta... Lopulta tuttu ja turvallinen Ada valjaisiin ja menoksi.

Oma kuja oli toki aivan jäässä edelleen. Talutin siis ensimmäisen sata metriä vinkuva ja nykivä Ada edellä. Oli taas naapureilla näkemistä... Ja kuulemista... Laitoin gps:n ja sigman bike computerin paikoillee, lähtökäsky ja menoksi. Ada lähti todella kovasti liikenteeseen! Mittari näytti 29 km/h nopeutta. Siinä sitten ensimmäisen kilometrin aikana ehdin jo miettimään, että kumpikohan kahvoista oli takajarru... Mies testasi jarrut, enkä itse sen kummemmin miettinyt asiaa. Ja vasta liikenteessä asia nousi mieleen. Onneksi ei mitään äkkinäistä tapahtunut ja ohitettavia ei ollut. Ja lopulta uskalsin Adaakin rauhoittaa ja risteykseen pysähtyi nätisti käskemällä. 

Adalla oli toki taas perinteinen "mie haluun tuonne enkä tuonne" -hetki, mutta muuten Ada kuunteli taas todella hyvin ja jaksoi pitää tasaista vauhtia yllä. Keskinopeudeksi tulikin 14,47 km/h kuuden kilometrin matkalle, mikä on aivan loistava suoritus! Ohituksia ei tullut. 

Nyt kun on taas hieman totuteltu ja muistuteltu mieleen, miten sillä kickbikella ajetaan, voikin ottaa seuraavalla kerralla Aslakin mukaan. Adan kanssa ei yllätyksiä yleensä tule ja Ada kuuntelee todella hyvin, joten tällaiset mieleen muistuttelut on turvallista tehdä Adan kanssa. 

Oman lauman kesken

Lumo lähti eilen uuteen omaan kotiinsa. Tämä oli herkkä paikka meille kaikille. Olimme ehtineet kiintyä Lumoon todella paljon näiden 17 viikon aikana. Nyt opettelemme uudenlaista aikaa ja laumakin pääsee opettelemaan toimimaan paremmin, kun nyt ihan oikeasti on oma porukka kasassa. Johan tässä ehdittiin jo hieman valmistautua, että Lumo meille jää, mutta nyt kuitenkin Lumo sai itselleen todella hienon kodin, jossa viihtyy varmasti hyvin ja saa haluamansa ja tarvitsemansa huomion ilman kilpailua muun lauman kanssa.

Lumo

Tunnustan itkeneeni jo kolme päivää ennen Lumon lähtöä. Lähtöpäivänä itkin vasta, kun Lumo meni uuden perheen autoon ja valmistautuivat lähtöön. Ja itkin joka kerta illan aikana, kun mietinkin koko asiaa. Myös Taiga rauhallisena vieressäni makasi ja katseli, kun kyynelehdin ja rapsuttelin Taigaa. 

Taiga

Tänään lähdimme sitten taas uusin voimin liikenteeseen. Ada ja Taiga oli yhdessä yön tarhassa. Emme todellakaan halunneet Taigaa yksin tarhaan laittaa. Kopit neidit vaihtoivat. Ada omi nyt kopin, jossa pennut ovat tähän mennessä viettäneet aikaa ja Taiga joutui toiseen koppiin. Aamulla ruokin molemmat tarhaan ja jäin valvomaan, että ruokailu sujui rauhassa. Kävin tarhoilla vielä ennen töihin lähtöä, mutta Ada ei laskenut Taigaa rapsuteltavaksi portille. Yritin komentaa Adan sivummalle, mutta ei kovin kauaksi mennyt. Lopulta Taiga kierti sivummasta ja kävi pikaisesti kättäni nuolemassa ja livahti taas pois. Kotiin tullessa Ada ei taaskaan laskenut Taigaa portille ennen kuin itsekin pääsi tarhasta pois.

Taiga

Tällä kertaa otin kaikki neljä koiraa pihalle. Aslakin otin tarhasta kuitenkin liinassa, jotta pystyn paremmin kontroloimaan, jos yhteenotto tulee. Totesinkin, ettei lauma vielä valmis ole vapaana juoksemiseen keskenään. Tiukkaa murinaa oli Adalla ja Aslakilla, vaikka tappeluksi asti ei mennytkään. Liian tiukaksi kun meni, komensin rauhoittumaan molemmat. Kun Taiga lähti juoksemaan, Ada lähti perään. Myös Aslak olisi tyttöjen perään lähtenyt ja lähellä pääsikin, mutta ei Aslak sopinut vielä Adan ja Taigan kuvioon mukaan. Joten kokeillaan ensin vaikka sisällä pienemmässä tilassa hallitummin ja rauhallisemmilla fiiliksillä. 

Taiga

Sisällä lauma on ollut nyt kuitenkin vielä portti välissä; Aslak ja Riki olohuoneessa ja Ada ja Taiga keittiössä. Taigalle tämä oli kova paikka. Vinkui ja huuti keittiössä meidän ollessa olohuoneessa. Annoimme neidin hieman väsähtää ennen kuin siirryin itse keittiöön ruokaa laittamaan ja rapsuttelemaan. Siirryin itse taas toiselle puolelle porttia ruokailemaan. Alkuun Taiga jäi hieman vinkumaan, mutta lopulta rauhoittui. 

Hieman on siis Taigalla harjoittelua, kun ei enää siskot ja veljet kaverina olekaan. Hieman on neiti pieni reppana. 

Kisaamaan agilityssa -kurssi osa 2

Tänään olimme Adan kanssa taas koulutettavina. Tällä kerralla rata oli rakennettu aidoista, muurista, putkista ja kepeistä. Radalle tuli kolmet numerot ja ideana oli, että aloitetaan ensimmäisestä ja kun saa nollaradan, voi siirtyä seuraavalle radalle. Jos ei saa nollarataa, seuraavalla kierroksella hiotaan ongelmakohtia ja yritetään uudelleen nollarataa. Tavoitteena ei ollut saada kaikkia ratoja suoritettua, koska koirakot ovat eritasoisia. Ada ja minä olemme kaikista eniten alkutekijöissä. 

Ensimmäisenä oli taas viiden minuutin rataantutustuminen ja sen jälkeen jokainen vuorollaan kertoi kouluttajalle selin rataan tavan suorittaa radan. Oli vaikea kertoa suoritustekniikkaa, kun olin vielä ihan sekaisin kaikista numeroista ja yritin muistella, miltä rata edes näytti. Sain kuitenkin kouluttajalta hyväksynnän tekniikasta ja siirryin Adaa lämmittelemään. Olimme taas suoritusvuorossa viimeisenä ainoana maxikoirakkona. 

Ensimmäinen kerta meni häsellykseksi. Unohdin esteiden järjestyksen kesken radan, enkä saanut pidettyä Adaa hyvässä kontaktissa. Ada tekikin välissä väärän esteen, mutta kouluttaja huikkasi vain, että jatka vaan ja jatkoimme pysähtymättä rataa eteenpäin. Loppurata meni suurin piirtein hyvin, mutta pientä hiomista ja ohjauspuolen valintaa mietittiin vielä toista kertaa varten.

Toisella kerralla suoritus oli jo paljon parempi. Sain pidettyä Adan hyvin kontaktissa ja kiinnitin huomiota esteiden nimien sanomiseen Adalle ajoissa, joten Adakin tiesi, minne mennä. Sain korjattua ensimmäisen kierroksen virheet ja saimme kouluttajalta luvan siirtyä seuraavalle radalle, vaikka yksi aita pudotettiinkin. Kepit olivat tällä ensimmäisellä radalla viimeisenä ja näitä emme nollarataan ottaneet, koska kyse oli kokonaisuudesta eikä yksittäisen esteen hallinnasta. Treenasimme toki molemmilla kerroilla kepit, mutta palkkasin Adan myös jo ennen keppejä. 

Seuraavalla kerralla pääsin siis taas rataantutustumisen taas tekemään. Rata oli heti alussa jo paljon monimutkaisempi, kun neljä aitaa meni hieman siksakkina. Lähdettiin ensimmäiselle esteelle esteeseen nähden sivulta liikkeelle ja käännyttiin vasemmalle ja heti 180 asteen käännös seuraavalle aidalle ja josta samanlainen käännös vasemmalle seuraavalle aidalle. Tämän kun kävin läpi kouluttajalle, kävimme kuitenkin vielä yhdessä läpi, mikä olisi kaikista fiksuin tapa aloittaa rata. Muuten rata oli suht yksinkertainen. Kepit olivat tällä kertaa keskellä rataa, joten palkkasin Adan ensimmäisen pätkän jälkeen, teimme kepit, palkkaus ja uuden lähdön kautta loppuun ja palkkaus. 

Ensimmäisellä kerralla aidat menivät yllättävän hyvin, mutta ohjauspuoli ei ollut paras mahdollinen kaikissa tilanteissa. Lisäksi ennakoin itse liikkeissäni liikaa, vaikka seuraaville esteille ei minulla kiire olisikaan ollut. Loppupätkällä sai valita kummalle putken päälle menee, mutta Adahan meni ihan toiseen kuin olin suunnitellut. Ja lisäksi vielä lopetti väärälle aidalle.

Toisella kerralla ensimmäisillä aidoilla en ehtinyt tehdäkään valssia toisen ja kolmannen esteen välillä, mutta sain Adan ohjattua oikeille esteille jokatapauksessa. Tällä kertaa en ennakoinut ja ensimmäinen pätkä menikin todella hyvin. Taas suoritettiin kepit välissä. Loppupätkä ei mennyt taaskaan kovin hyvin ja tällä kertaa oma pysähtymiseni ohjasi Adan taas väärälle putken päälle. Oikean aidan neiti kuitenkin teki loppuun.

Vielä kolmannen kerran ehdimme tätä rataa treenata. Tällä kertaa teimme kuitenkin vain loppupätkän, koska alku meni jo edellisellä kerralla hyvin. Nyt ideana oli saada Ada menemään putki, kuten olin suunnitellutkin. Eli alkuun taas kolme aitaa. Ada ennakoi lähtöä ja palasimme takaisin alkuun. Tällä kertaa lähtö kuitenkin onnistui hyvin ja sain ohjattua Adan oikeaan putken päähän ja jopa oikealle aidalle. Kouluttajankin sanoin tämä oli täydellinen lopetus meille ja parannettavaa ei tästä pätkästä jäänyt. Palautteena saimme vielä, että olemme lyhyessä ajassa kehittyneet paljon. Paljon meillä on vielä opittavaa, mutta minusta on hienoa päästä treenaamaan ehjää suoritusta. Omissa treeneissä ehdimme yksittäisiä esteitä enemmän treenailemaan. Ja mielenkiinnolla odotan muutaman viikon päästä alkavaa pienryhmää. En tiedä yhtään vielä, millä tavalla siellä treenaillaan. 

Adan agitreenit

Tänään piti lähteä treeneihin järvelle, mutta treenikaveri perui, eikä ehkä ollut mikään huono idea, kun sääkin oli hieman kyseenalainen. Lähdettiin sitten Adan kanssa hallille agilityn pariin. Kentälle oli taas sunnuntaina rakennettu viikkorata, eikä ollut mistään helpoimmasta päästä. Näin viikolla käydessä ilmeisesti liekö aina numerotkin paikallaan, kun arki-iltoina pienryhmätkin toimii. Oli siis helppo mennä kentälle sen kummemmin miettimättä, miten rata piti ihan oikeasti piti suorittaa tai järjestää numeroita haluamallani tavalla. Tällä kertaa radalla oli 27 suoritettavaa estettä, jotka ensin kiersin Adan kanssa läpi, missä järjestyksessä pitäisi edetä. Tämähän tietenkin olisi pitänyt tehdä ilman koiraa ja suunnitella, miten itse liikun radalla ja ohjaan koiraa... 

Teimme rataa osissa ja palkkasin Adaa välillä. Rata oli tosiaan melko monimutkainen ja sisälsi paljon aitoja, joita piti kiertää ja kaartaa ihan miten sattuu. Esteiden välissä oli muutenkin paljon tiukkoja käännöksiä. Näissä olisi varmaan voinut omaa ohjaustyyliä enemmänkin miettiä tarkemmin... Ada oli kuitenkin ihan muissa maailmoissa, eikä malttanut kunnolla keskittyä tekemiseen. Melko kovasti piti komentaa välillä, jotta otti kontaktin minuun. Joku kiva haju oli maassa, kun nenä maata pitkin halusi mennä koko ajan... Ja entäs A-esteen suorittaminen.. Ensimmäiset kerrat neiti pysähtyi ylhäällä ja rupesi etsimään minua, missä menen ja kerran meinasi tulla alas sieltä ylhäältä. Sai jotenkin hallittua itsensä, että ei ihan ylhäältä pudonnut vain noin puolesta välistä loikkasi maahan. Tämän jälkeen komensin taas tiukasti Adaa laskeutumaan esteeltä alas ilman ylimääräisiä hyppyjä...

Radalla oli aitoja, A, puomi, keinu, kepit ja muutama putki. Puhdasta suoritusta emme toki saaneet ja keskityinkin lähinnä esteeltä toiselle siirtymiseen ja yksittäisten esteiden suorittamiseen. Esimerkiksi puomin Ada teki epäröimättä, kun taas keinu meni ensimmäisellä kerralla varovaisesti suht hyvin. Annoin sen vielä lopuksi paukahtaa, mutta olimme jo menossa seuraavalle esteelle. Hieman Ada säikähti ja seuraavalla kierroksella Ada oli taas paljon epäröivämpi ja piti useita kertoja houkutella, mutta lopulta Ada taas suoritti keinun. 

Kepit meni miten meni. Haluaisin sanoa, että suht hyvin, mutta ei ehkä hyvin kuitenkaan. Kyllähän ne tehtiin ja läpi mentiin, mutta ei kuitenkaan niin sujuvasti kuten jo muutaman kerran on mennyt. Ongelma tuli lähinnä siinä vaiheessa, kun kepit tuli kaksi kertaa radalla ja toisella kerralla ohjaus tapahtui toiselta puolelta kuin mitä olemme opetelleet. En antanut tämän kuitenkaan häiritä, koska Adan tulee kuitenkin oppia myös toiselta puolelta ohjattuna kepit suorittamaan. 

Radalla ei ollut rengasta, mutta harjoittelimme sitä kuitenkin. Tajusin jopa kääntää renkaan maxikoiran mitalle ja kyllähän Ada sen melko hyvin läpi meni. Koska keskittymiskyky ylipäätään oli mitä oli, ei kuitenkaan satavarmaa suorittamista ollut. 

Treeni meni miten meni. Haluan kuitenkin tuoda Adalle agilitytreenit tutuksi ja käydä yksittäisiä esteitä treenaamassa, koska tulevana lauantaina on taas koulutuspäivä, mutta siellä ei yksittäisiä esteitä treenata. Tänään ei kuitenkaan ollut Adan päivä. Se pitääkin malamuutin kanssa agilityä treenaillessa ymmärtää, että malamuuttihan ei toimi joka päivä samalla tavalla. Joku päivä toimii toinen asia paremmin kuin toinen. Ja ei, minulla ei ollut tänään nakit mukana. Juusto ei kuitenkaan ole sama asia...